Onko työvoiman kysyntä joustavaa vai joustamatonta?
Professori John Cochranella (johnhcochrane.blogspot.com) oli vastikään mielenkiintoinen kommentti siitä, miten taloustieteen perusoletuksia käytetään usein varsin vallattomasti perustelemaan asioita, jotka huutavassa ristiriidassa keskenään. Ehkä tyypillisintä tämä on työmarkkinoiden tapauksessa. On ehkä paikalla yrittää vääntää rautalangasta muutama tyyppiesimerkki tällaisesta epäjohdonmukaisuudesta.
Työmarkkinoita koskevassa keskustelussa suurin ristiriita näyttää vallitsevan sen oletuksen suhteen, mikä työvoiman kysynnän palkkajousto. Jonkinlainen heroistinen yksinkertaistus on, että politiikan vasemmalla laidalla (Hakaniemessä?) oletetaan, työvoiman kysynnän hintajousto olevan hyvin pieni. Jos näin on, työvoiman kysyntäkäyrä on lähes vertikaalinen. Jos haluaa mennä ”oppihistoriassa” kauas taaksepäin, voi lukea vaikka O. W. Kuusien kirjan ”Työmiehen talousoppia” vuodelta 1921. Kirjassa Kuusinen kertoo, että palkkojen nostaminen ei vaikuta työllisyyteen tai hintoihin, koska pääomapiirien voitot joustavat palkkojen nousua vastaavasti alaspäin
Jos palkkajousto on pieni (niin kuin kuviossa ylemmässä paneelissa), palkkojen w nousu (esimerkiksi minipalkkojen muodossa) ei vaikuta työllisyyteen juuri lainkaan. Palkkasumma kasvaa ja työläisillä menee hyvin. Huomattava on, jos edellä mainittu oletus pitää paikkansa, palkkasubventiot eivät nekään vaikuta työllisyyteen (rahat menevät pääomapiireille). Siksi on totaalisen ristiriitaista argumentoida, että palkkojen nostaminen ja palkkasubventiot ovat molemmat hyviä asioita.
Ongelmallinen piirre tässä tarinassa on se, että työvoiman tarjonnan kasvu (”S” – käyrän siirtyminen oikealle) johtaa rajuun palkkojen laskuun. Kuviossa työmarkkinoiden tasapaino, eli työvoiman tarjonta- ja kysyntäkäyrien leikkauspiste, siirtyy alaspäin, palkat laskevat ja palkkasumma supistuu. Jos tarjonnan kasvun taustalla on maahanmuutto, päädytään paradoksaaliseen tulokseen, jonka mukaan erityisesti työperäinen maahanmuutto johtaa palkkojen rajuun alentumiseen.
Mutta sitten toimii ”oikeistolainen” käsitys työvoiman kysynnän palkkajoustavuudesta. Sitä ehkä karakterisoi Juhana Vartiaisen arvio siitä, työvoiman kysynnän palkkajousto on äärettömän suuri. Työvoiman kysyntäkäyrä on silloin lähestulkoon horisontaalinen (kuvion alempi paneeli). Jos tämä käsitys vastaa todellisuutta, palkkojen nostaminen johtaa rajuun työllisyyden supistumiseen. Vastaavasti palkkasubventiot johtavat työllisyyden kasvuun. Mitä taas tulee työvoiman tarjonnan kasvuun, vaikkapa juuri maahanmuuton muodossa, sen kasvu ei vaikuta palkkoihin mitenkään. Palkkasumma kasvaa samassa suhteessa kuin työllisyys.
Mutta kumpi näistä versiota on oikea? Vastaus on aika helppo, ainakin jos tukeudutaan empiirisiin tutkimuksiin. Kumpikaan oletus (täysin joustamaton tai täysin joustava kysyntä) ei ole sopusoinnussa datan kanssa. Jonkinlaiselta kompromissilta kuulostava oletus siitä, että jousto suuruusluokka miinus puoli, on jo paljon järkevämpi nyrkkisääntö vaikutuksia arvioitaessa. Mutta tietenkin olennaisinta on yksinkertaisesti vain ottaa selvää, mikä on tarkasti ottaen todellinen tilanne: tehdä kunnon tutkimusta asiasta. Mutta edellä esitettyjen esimerkkien moraali on se, että jos esimerkiksi juuri työvoiman kysynnän osalta päädytään johonkin joustoarvoon, on sen implikaatiot otettava todesta kaikissa tilanteessa eikä vaan niissä, jotka miellyttävät politiikkasuositusten tekijöitä. Suomessa tällainen johdonmukaisuus on kuitenkin ainakin tähän asti ollut harvinaista herkkua. 
Työllisyyden ja palkan riippuvuussuhde on pirun paljon monimutkaisempi tai sanotaanko, että siinä on paljon erilaisia ja eri tavoin käyttääntyviä skenaarioita.
Lopputulokseen eli jouston muotoon vaikuttaa esimerkiksi mitä tuotetaan ja kenelle sekä missä maassa tapahtuu tuotanto ja ostaminen. Mikä on tuotteen välttämättömyys, laatu ja kilpailutilanne tai mikä on työvoiman saatavuus tai korvattavuus automaatiolla. Parametrejä on liuta, jotka tunnettava ennenkuin päästään mm hintajoustosta palkkajoustoon.
Arviointia vaikeuttaa sekin, että asiaa tutkittaessa voidaan teoriaa tutkia muuttamalla yhtä parametriä, mutta todellisuudessa se ei toimi. Yhden parametrin säätö usein johtaa muidenkin parametrien arvojen muutokseen väistämättä.
Siksi jokainen tuottaja joutuukin todellisuudessa tutkimaan näitä eri valintojen vaikutuksia ihan itse omassa tilanteessaan. Jos tuottaja haluaa tuottaa korkeaa laatua, on yleensä työntekijä osaavampi ja kalliimpi eikä tälle voi mitään. Työntekijät saattavat vaatia paremmat työtilat ja tuotantovälineet. Ollakseen alan huippu tuottaja joutuu ehkä palkkaamaan alan kalleimmat työntekijät.
Ehkä työn laatu ja teho sekä tuotekehitys edellyttää täydellisesti osattua yhteistä kieltä eikä enää voikaan palkata halpaa kielitaidotonta vierastyövoimaa.
Kohdeasiakkaille tuotteen hinta voi olla yksi ja sama kunhan tuote on haluttava. Tai asiakkaat haluavat korkeaa laatua, mutta ovat hyvin hintasensitiivisiä kuitenkin. Tässä tapauksessa tuotantomäärien nosto voi olla tarpeen riittävän katekertymän takia. Tuottajalle voi silti jäädä hyvin pieni liikkumatila maksaa lisää työntekijöilleen, vaikka myyntivolyymit ovat suuret.
Koko markkinointiprosessi joutuu mietittäväksi uusiksi. Myyntihinnan, laadun, tuotantomäärien ja tuotantokustannusten kuten palkkojen säätö sekä markkinoiden ja tuotantopaikkojen ja alihankkijoiden
valinta on oikeastaan aika mielenkiintoista puuhaa, vaikka jo itse perustuote olisikin määritelty ja tuotettu sekä testattu.
Täsdä kokonaisuudessa on hankalaa vaikeampaa miettiä palkan muutoksen vaikutuksia työllisyyteen. Kansantalouden tasolla se on vielä vaikeampaa. Sanoisin, että joustovaran määrittää aivan muu kuin palkka. Se määrittyy sillä mikä on yrityksen omistajan tuottovaatimus sijoitukselleen ja mitä vaihtoehtoja hänellä on sekä kuinka vaivattomasti hän saa tuotantoon sijoitetun pääomansa irti muualle paremmin tuottavasti sijoitettavaksi.
Jos pääomaa on vaikea saada irrotettua, sijoittaja voi tyytyä hyvinkin pieneen tuottoon eli palkkojen korotus ei vaikuta työllisyyteen ainakaan nopeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Jousto ”joustaa S-kirjaimen muodossa” alas- tai ylösaöaisin; ei lineaarisesti ajan suhteen puhumattakaan tulosiirtymistä! Mutta yksinkertaiset selitykset taitavat olla niitä parhaita;)
Ilmoita asiaton viesti
Kilpailun, eli kysynnän ja tarjonnan pitäisi toimia tässäkin asiassa.
Jos työpaikkaan ei ole halukkaita tulijoita, niin työnantaja nostaa palkkatarjousta kunnes työpaikka saadaan täytettyä hyvällä työntekijällä. Jos työpaikkaan on paljon hakijoita, niin silloin ei tarvitse maksaa korkeaa palkkaa että paikan saa täytettyä hyvällä työntekijällä.
Valitettavasti käytännössä tämä ei toimi riittävän hyvin. Esimerkiksi ei kouluteta työmarkkinoiden tarpeisiin. Toinen suuri ongelma on liian korkeat tukiaiset työkykyisille työttömille – silloin ei ole tarvetta mennä töihin. Kolmas ongelma on ay-mafia.
Ilmoita asiaton viesti