Onneksi meillä on hyvinvointivaltio

Urheilussa menee alakanttiin. Selitys: on loukkaantumisia, liian vähän rahaa, valmennuksessa puutteita, organisaatiossa jotain mätää (ei saa selvää)

Kotitaloudet ovat ylivelkaantuneita, säästäminen negatiivista: Selitys: kotitaloudet ovat ahtaalla, raha ei riitä, asuminen on kallista (mutta kumma kyllä 1950 –luvulla säästämisaste lähes 15 %)

Lapsia tulee aina vaan vähemmän. Selitys: lapsiperheillä menee huonosti, on epävarmuutta tulevaisuudesta, tuet eivät riitä, perhepolitiikan tasa-arvossa puutteita (ehkä 70 vuotta sitten rahaa oli riittävästi ja eikä tulevaisuudesta ollut huolen häivää).

Työmarkkinoilla on 230 000 työtöntä ja 70 000 avointa työpaikkaa. Kerrotaan, että ”sossusta” saa saman kuin työstäkin. Selitys: ei ole tarpeeksi ohjausta, neuvontaa, joustoja, palkkatukia.

Avioerot ovat yli kaksinkertaistuneet 50 vuodessa. Selitys: kulttuuri on muuttunut, suorituspaineet ovat kasvaneet, perheet ovat ahtaalla.

Kouluissa on ongelmia, poliisit paikalla, opettajat haluavat pois, tutkinnot venyvät, uuslukutaidottomuus kasvaa. Selitys: liian pienet luokkakoot, liian vähän rahaa, opintojen ohjaus hunningolla, tieto ei kulje koulun ja vähempien välillä.

60-64 –vuotiaista on töissä vain 52 %. Selitys: työssäviihtyvyys huono, ikääntyneitä diskriminoidaan, puuttuu joustoja,..

Huumeiden käyttö on nelikertaistunut viimeisen 25 vuoden aikana. Selitys: liian vähän palveluita ja ohjausta, suorituspaineet kasvaneet, syrjäytyneisyys ja epätasa-arvo

Yhä useampi vanhus lähtee täältä yksin; yksinäisyys on yhä useamman vanhuksen ongelma. Selitys: perheillä on niin paljon muita menoja ja suorituspaineita, aika ei tahdo riittää.

Näitä riittää. Mutta sen sijaan että yritämme keksiä aina vain nokkelampia selityksiä paheneviin ongelmiimme, soisi joskus pohdittavan, mikä rooli on aina hymistelyn keskellä olevalla ”hyvinvointivaltiolla” tähän kaikkeen. Jos lupamme, että valtio ottaa kantaakseen kaiken riskin, niin toimeentulosta kuin muistakin elämän perusasioista, miksi me enää ponnistelisimme. Miksi hikoilla urheilukentillä, luokkahuoneissa ja työpaikoilla? Miksi välittää lapsistamme tai vanhemmistamme, koska valtio huolehtii niistä. Miksi välittää muista ihmisistä? Miksi varautua toimeentulo-ongelmiin, koska hyvää tahtovat poliitikot ja kiltit sosiaalitädit ottavat ne hoitaakseen. Jos on ongelmia, rahalla ne hoituvat. Jos meillä on 1000 köyhää, 10 miljoonalla hoidamme asian. Se, että huomenna köyhien määrä voikin olla 10 000, ei tule mieleemme.

Voimme keskittyä omaan hyvinvointiimme: nauttia elämästä ja kokea uusia asioita. Ja miten hyviä olemmekaan keksimään selityksiä omalle egoismille ja hedonismille. Aina varma selitys on se, että rikkailla menee niin ja niin hyvin. Ehkä sen voi parhaiten pukea sanoiksi ”Kommunisti karvarinta” kirjan sitaatilla (lapioon jatkuvasti nojaavan työn sanakarin filosofiasta) ”niin vähää työtä ei voi tehdä, ettei kapitalisti siitä rikastuisi.”  Onneksi

meeviren

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu