Paholainen

Ai kuka? No tietenkin Donald J. Trump. Aina kun nimi puikahtaa esiin, jotain saatanallista on tekeillä. Ei voi kuin ihmetellä, miten joku voi olla niin paha, tyhmä ja vielä ruma. Voisi tietysti käytetä aikaa sen ellaboroimiseen, onko median ja Trumpin vastustajien luoma kuva oikea, mutta se johtaisi vain hyödyttömään kiistelemiseen puolensa jo valinneiden ihmisten kanssa.

Sen sijaan kannattaa kysyä, onko mitään vastaavaa tapahtunut historian saatossa. Onko joku valtion päämies johtunut samalla tavalla hylkiön rooliin median hampaissa? Kun asiaa ryhtyy pohtimaan, tuntuu yllättävän vaikealta löytää sopivaa vastainparia.

Toki joitain diktaattoreita on yleisesti inhottu niin median kuin yleisen mielipiteen keskuudessa. Hitler, Idi Amin, Pol Pot… Mutta Stalinista tuli hylkiö vasta monen vuosikymmen kuluttu. Sen sijaan Lenin on säilynyt lähes koskemattomana kilttinä ”Lenin –setänä”, jonka rikokset on piilotettu joihinkin oikeistolaisten julkaisujen marginaaleihin. Mao hymyilee edelleenkin ystävällisesti lehtikuvissa, eikä oikeastaan kukaan kutsu häntä roistoksi. Ja miten mukava ”Gorba” olikaan!

No, ehkä historia tekee joskus oikeutta. Mutta kauan siihen menee.

Tämä tuskallinen tosiasia tulee mieleen, kun ajattelee yhtä tuttua historian hylkiötä, Suomen suurruhtinasta, tsaari Nikolai toista.

Suomalaisilla oli perustelu syynsä tuntea antipatiaa Nikolaita kohtaan, mutta jos unohdetaan suomalaiset ja muut kansalliset vähemmistöt, herää kysymys, miksi niin monet Venäjällä (”älymystö”, vasemmisto, lehtimiehet) inhosivat ja jopa vihasivat häntä. Historian kirjoissa meitä opastetaan yleensä seuraavilla väitteillä:

  • keisarivallan aikana Venäjä oli takapajuinen maa, suurin osa ihmisistä eli syvässä köyhyydessä ja kaikki rahat olivat yläluokalla (Lenin sanoin ”porhoilla”).
  • Tsaarin valta perustui julmaan sortoon
  • Nikolai oli moraaliton hylkiö; hovi eli rappeutunutta loiselämää, jossa Rasputinin kaltaiset shamaanit sanelivat päätökset

En ole nähnyt oikeastaan mitään kriittistä analyysiä siitä, olivatko tällaiset syytökset lopuilta perusteltuja. Tuntuu siltä, olemme lammasmaisesti hyväksyneet kommunistien valheet siitä, miten Lenin & Stalin nostivat Venäjän taloudellisesta ja moraalisesta rappiosta yhdeksi maailman suurvalloista.

Kuitenkin tällainen tulkinta on aika huonosti sopusoinnussa tosiasioiden kanssa. Vuonna 1913 (ennen ensimmäistä maailmansotaa) Venäjä oli toki tuotannon tasossa jäljessä Länsi-Euroopan maita ja Yhdysvaltoja, mutta ei ero niin valtava ollut (mikä selviää, jossa katselee vaikka Maddisonin suurta historiallisten tilastojen tietokantaa). Venäjän talous (BKT per capita) kasvoi Nikolain aikana reippaasti (yli 44 %). Teollistuminen oli päässyt hyvään alkuun. Kommunistien väite siitä, että Venäjä oli ”ennen heitä” takapajuinen maatalousmaa oli yksinkertaisesti (yksi monista) valheista. Itse asiassa vuoden 1913 tuotannon taso Neuvostoliitossa saavutettiin vasta 1930. Yleensä kuvitellaan, että 1930-luvulla Venäjän talous kasvoi samalla tavalla kuin Kiinan talous Maon jälkeen, mutta sekin perustuu neuvosto-tilastoihin, joiden tarkoitus oli lähinnä valehdella. Tosiasiassa tuotannon kasvuvauhti 1930-1940 oli keskimäärin vain 4 %, mikä on aika vaatimaton tulos tuona ajanjaksona. Vuonna 1913 tsaarin Venäjä tuotti elintarvikkeita siinä missä Yhdysvallat ja oli huomattava (välillä suurin) elintarvikkeiden viejä. Elintarvikkeiden tuotannon ylijäämä vaihtui nälänhätiin 1930-luvulla ja sotien jälkeen elintarvikkeiden massiiviseen tuontiin länsimaista (Neuvostoliitto oli elintarvikkeiden suurin tuoja 1980-luvulla jolloin yli 10 % tuotiin ulkomailta, lähinnä USA:sta). Kun puhutaan takapajuisuudesta, mainitaan usein, että maaorjuus oli lakkautettu vain kolme vuosikymmentä ennen Nikolain valtaantuloa. Mutta harva mainitsee se, että käytännössä maaorjuus palautettiin 1932 neuvostohallinnon toimesta.

Toki tulonjako Venäjällä oli 1900-luvun alussa samanlainen kuin, mitä se yleensä oli sen aikakauden yhteiskunnissa. Mutta Venäjä oli siinä suhteessa pikemmin keskitien kulkija kuin äärimmäisyys. Itse asiassa viimeaikaisten tutkimusten valossa (viite) tsaarin Venäjän tulonerot olivat pienemmät kuin tänä päivänä Kiinassa, USA:ssa ja (Putinin) Venäjällä.

Toki tsaarin valta perustui viime kädessä pistimiin, mutta vuoden 1906 jälkeen Duumalla oli kuitenkin jo valtaa ehkä enemmän kuin nykyään Putinin aikana. Valtaapitävien väkivallan määrästä saa jonkinlaisen kuvan teloitusten määrästä. Siinä suhteessa Venäjän luvut ovat kovin alhaisia, ainakin verrattuna myöhempiin aikoihin. 1825 – 1905 kuolemantuomioita langetettiin ”vain” 525. Vuoden 1905 vallankumousyrityksen jälkeen tahti kiihtyi vuosikymmenen lopulla 3700:aan, mutta kun Tsaarin julmaa sortovaltaa vastaan kapinoivat pääsivät valtaan, luvut muuttivat perusteellisesti muotoon. Suurten puhdistusten uhrien virallinen lukua on noin 800 000 (tapettua), mutta siitä puuttuvat kaikki nälkään, pakkaseen ja tauteihin kuolleet. Vielä Neuvostoliiton kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana telotettiin yli 22000 ihmistä (Stalinin aikana teloitettavaksi kelpasit yli 12 -vuotiaat, mitä ei tietenkään ”oikein ajattelevien ” joukossa pidetty mitenkään vääränä yhtä vähän kuin sitä toisinajattelijat enenevässä määrin suljettiin mielisairaaloihin).

Entä sitten Rasputinin ja sikailu hovissa. Mitä ilmeisimmin kaikki on vain massiivista mustamaalauskampanjaa, jota tsaarin viholliset varsin onnistuneesti kävivät. Moraalinsa puolesta tsaari oli varmaan monin verroin korkeammalla tasolla kuin Kremliin ”vallankumouksen jälkeen” pesiytyneet Lenin ja Stalin. Mutta kuka kertoisi totuuden. On paljon helpompi levittää viestiä turmeltuneesta kuin turmeltumattomasta hallitsijasta. Niin kuin olemme nähneet viime aikoina, kuninkaalliset hovit ovat täynnään kaikenalaisia onnenonkijoita ja kateellisia selkäänpuukottajia, jota mielellään avittavat ”valeuutisten” levittämisessä.

Sen perusteella, mitä tiedämme nyt, Nikolai II oli harras kristitty (nykyaikana tämä on tietenkin epäilyttävää) ja kaikkea muuta kuin verenhimoinen. Ehkä paras ”todiste siitä on teksti, jonka Nikolai liitti Rasputinin murhanneiden ”ylimysten” tuomiolauseisiin. Nikolai totesi siinä, että ”kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta ottaa toisen ihmisen henkeä. Kuulostaa hieman naivilta, mutta Venäjän uusilla hallitsijoilla tällainen ajatus tuskin tuli edes mieleen. Silti meille myytiin vuosikymmenet kuvaa kiltistä Lenin-sedästä ja turmeltuneesta tsaarista. Ja monet varmaan uskovat yhä samaan satuun.

 

https://www.rug.nl/ggdc/historicaldevelopment/maddison/releases/maddison-project-database-2020

https://www.cambridge.org/core/journals/journal-of-economic-history/article/russian-inequality-on-the-eve-of-revolution/A5CED37A899914A15F9CFB1777A441DF/core-reader

 

 

 

meeviren

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu