Pelastaako maahanmuutto Suomen eläkejärjestelmän?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen 3.2 julkaisemasta maahanmuuttolaskelmasta riittää keskustelua. Viimeisimmässä vaiheessa ETLA:n tutkijat Jukka Lassila ja Tarmo Valkonen (jatkossa L&V) vastasivat joihinkin kriittisiin kommentteihin (HS 16.2). Vastine oli hieman erikoinen, koska sen sijaan, että he olisivat vastanneet esille nousseisiin kysymysksiin, he lähinnä marssittivat esiin joitain uusia lukuja työllisistä ja työllisyysasteista.

Jotta ei syntyisi sitä kuvaa, että kaikki on nyt hyvin, lienee syytä toistaa muutamia keskisiä avoimia kysymyksiä. Puhutaan ensinnäkin työllisyysasteista. Ekonomisteina L&V:n pitäisi tietää, että julkisen sektorin tasapainoa koskevien laskelmien kannalta keskeistä on ”raha”, eivät ”nupit”. Bruttokansatuotekin lasketaan rahamääristä, ei liiketoimien lukumääristä. Siksi pitää (tunnetusti tilastoinnin suhteen äärimmäisen sensitiivisten) asteiden sijaan verrata maahanmuuttajien ja kantaväestön tuloja varsinkin siksi, että tulot edustavat parasta käytettävissä olevaa estimaattia tuottavuudesta. Tulonjakotilastoista tiedämme, että kaikkien ulkomaalaisten (ulkomaalaistaustaisten) keskimääräiset tuotannontekijätulot ovat (olivat 2020) 21960 euroa henkeä kohden, kun vastaava luku kantaväestöllä oli 34650. Niin sanotuista isoista pakolaismaista tulleilla tuloja koskeva luku oli vain 9120. Jopa ”länsimaista” tulleilla maahantulijoilla tulot (31830) jäivät alle kantaväestön tason. Jos tulot per capita jäävät vuositasolla alle 10000:een, pelkästään nettotulonsiirrot maahanmuuttajalta valtiolle ovat selvästi negatiiviset (lähennellen 10 000:a). Korostettakoon vielä, että edellä mainitut luvut koskevat koko väestöä, eivät äskettäin maahan tulleita.

Ongelma on vielä siinä, että tulojen jälkeenjääneisyys periytyy ei-triviaalilla tavalla. Ilmiö on katoa sillä toteamuksella, että (ETLA:n tutkijoilla) ei ole asiasta tarkkaa tietoa.  Suurempi ongelma laskelmien kannalta on kuitenkin siinä, mitä oletamme maahanmuuttajien kansallisuusjakaumista. Mielestäni ei ole mitään järkeä olettaa, että jakauma on sama kuin historiallinen jakauma, koska voimme helposti nähdä, että jakauma on voimakkaassa murroksessa: entistä suurempi osa muuttajista tulee EU:n ulkopuolisista, ns. suurista pakolaismaista. Jatkossa he tulevat varmaan kauempaa, Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta ja Etelä-Aasiasta. Tulokehitystä ajatellen järkevintä olisi tietenkin tehdä ennuste maahanmuuttajaien kansallisuusjakaumasta ja vasta sitten ruveta laskemaan maahanmuuton vaikutuksia. Kun puhutaan maahanmuuton lisäämisestä, on ehkä muistettava se, että maahanmuutto ei nykyaikaisessa maailmassa ole politiikkamuuttuja, niin kuin se saattoi olla orjakaupan aikoihin muutama vuosisata sitten. Arvatenkin laskelmien taustalla on ajatus siitä, että ns. työperäisen maahanmuuton tarveharkinta poistetaan, tai ylipäätään kaikki rajoitukset poistetaan. Mikä silloin sanoo, että maahan tulee vuonna x vain 44000 maahanmuuttaja? Lukuhan voi olla mikä tahansa, ja tulijat voivat olla keitä tahansa.

Koska ETLA:n laskelmissa on oletettu, että ero työllisyysasteissa (ja tietenkin tuottavuudessa) maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä on olemattoman pieni, voi arvota, että tulokset ensi silmäykseltä näyttävät hyviltä. L&V kertovat vastineessaan, että heillä on nyt uutta tietoa, jonka mukaan maahanmuuttajien työllisyysaste olisi jopa 70 %. Olisi kohtuulista kertoa, mistä tällaista tietoa on saatavilla. Työssäkäyntitilaston luvut ovat viimeiset 20 vuotta systemaattisesti kertoneet, että ero kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten luvuissa on 15 ja 20 prosenttiyksikön välillä. Miten ero olisi voinut puolen vuoden aikana hävitä lähes kokonaisuudessaan. Työ- ja elinkeinoministerin työllisyyskatsauksista ilmene sitä paitsi, että maahanmuuttajien työttömyys on vuoden 2022 aikana selvästi kasvanut, ja jos otetaan huomioon ns. työllistämistoimet, ”todellinen” työttömyysaste on peräti 40 %.

Mutta pataan itse laskelmiin. Tosin on vaikea kommentoida niitä, koska L&V suostuvat vain kertomaan, että laskelmat on tehty yleisen tasapainon mallilla. Luulisi, ettei ole niin hirveän vaikea kerto, mitä mallissa on sisällä, miten parametri on kalibroitu tai estimoitu ja miten se perusura vasta havaittuja arvoja.

Vaikka yleisen tasapainon malli kuulostaa hienolta, on oltava varuillaan sen suhteen, mitä yleisellä tasapainilla tarkoitetaan. Voin kuvitella, että ideana on, että lisääntynyt työvoin tarjonta – oletettavasti eksogeeninen mallissa – ajaa palkat alas, kasvattaa työllisyyttä ja nostaa pääoman tuottoastetta, joka puolestaan kasvattaa investointeja, jotka pitkässä juoksussa kasvattavat pääomakantaa niin paljon, että palkat joskus palautuvat lähtötasolleen t. ”perusuralleen. Tämä olettaen, että työvoima on numeroita, tuottavuudessa yms. ei ole mitään eroja.

Mutta ei maailma ole niin yksinkertainen. Ajatellaan vaikka vain seuraava 10 vuotta, jolloin maahan ”tuotaisiin” 440 000 maahanmuuttaja, jotka kasvattaisivat työvoiman tarjontaa reilusti yli 10 prosentilla ETLA:n raportin mukaan näin suuri (tarkasti ottaen 9.6 %) työllisyyden (siis ei työvoiman tarjonnan, jota  ei eritellä taulukoissa) johtaisi 3.5 prosentin palkkojen laskuun. Laskelman voi ymmärtää vain niin, että heti kun kansainväliset pääomapiirit kuulevat maahanmuuton kasvusta Suomeen, ulkomaisia investointeja alkaa tulla vauhdilla. Vaikka uskonkin, että markkinat toimivat tämän suuntaisesti, olisin varovainen vetämään yhtäläisyysmerkkiä pitkän aikavälin tasapainon ja vallitsevan tilanteen välille. Maailmalla on kymmeniä maita, joissa palkkataso on olematon ja pääoman tuottoaste moninkertainen esimerkiksi Suomen nykytilanteeseen verrattuna ilman, että erot tuottoasteissa näyttäisivät muuttuvan miksikään.

Jos yleinen tasapaino ei toteudukaan hetkessä, pitää meidän päätellä, mitä palkoille käy, kun työvoiman tarjota alkaa kasvaa. Siksi pitäisi tietää, millainen tuotantofunktio ETLA:n mallissa on (kuvittelen, että sellainen on mallissa) ja mitä tiedämme panosten substituutiosta ja sopeutuskustannuksista. Ne kuitenkin määräävät relevantit palkkajoustot. Kun emme tiedä, joudumme arvaamaan. Valtaosa empiirisistä tutkimuksista on päätynyt siihen, että lyhyen ajan joustot ovat hyvin pieniä (luokkaa -0.2 tai -0.3) kun taas pitkän aikavälin joustot sijoittuvat -0.5:n ja -1.0 välille. Ongelma on vaan siinä, että jos työvoiman kysynnän palkkajousto on -0.5, vastaava palkkojen jousto työvoiman tarjonnan suhteen -2. Eli kymmenen prosentin työllisyyssokki laskee palkkoja 20 %. Ihmettelen vaan, miten tässä tilanteessa Suomi edelleen houkuttelee suuria määriä maahanmuuttajia, mutta ei anneta sen häiritä. Edellä esitettyjen lukujen valossa on epäselvää, miten 10 % työllisyyden kasvu voidaan saada aikaa ETLA:n laskelman mukaisilla palkojen alennuksilla muuten kuin olettamalla, että markkinat ovat nyt totaalisesti epätasapainossa. Reaalipalkat ovat viimeisen 15 vuoden aikana nousseet keskimäärin vain 0.6 % vuodessa. Luku ei kyllä viittaisi massiiviseen liikakysyntään. Mikäli reaalipalkkojen kehitys jatkossa on samaa luokkaa – ajatelleen ns. perusuraa – 440 000 maahanmuuttajan tuominen Suomeen seuraavan 10 vuoden aika merkitsisi väistämättä reaalipalkkojen laskua, eikä mitään reaalipalkkojen kasvun ”hidastumista”, jota termiä tutkijat käyttävät.

Mutta pikantti yksityiskohta on vielä se, että 3.5 palkkojen lasku ei laske hintoja kuin 0.4 %. Tämä on mielenkiintoista, koska yleensä pääomapiirit kertovat, että palkkojen kasvu johtaa inflaatioon. Mutta lukuparista voidaan päätellä, että myöskään 3.5 % palkankorotukset eivät lainkaan vaikuta hintoihin. No, näinhän itse asiassa O-W Kuusinen ”Työväen talousoppia” -kirjassa vuodelta 1923 kertoi. Itse asiassa 100 vuoden tähtäimelläkin palkkojen alenema 21.7 % johtaa ETLA:n laskelmissa hintojen laskuun vain 8.2 prosentilla.

Yksi kaikkien tällaisten laskelmien suurimmista ongelmista on määritellä, millä intensiteetillä maahanmuuttajat käyttävät julkisia palveluita. Tuntuu olevan melkein sääntö kuin poikkeus, että nämä menot puuttuvat laskelmista, koska on vaikea saada tietoa. Mutta koska julkisen palvelutuotannon kustannukset ovat tyypillisesti yli 20 % BKT:stä (24,5 % 2021) , tällaisessa menettelyssä ei tietenkään ole mitään järkeä. Olisi vähintäänkin kohtuullista tietää, millä tavoin ongelma on ratkaistu ETLA:n laskelmissa, koska lopputulosten kannalta vaikutus on todennäköisesti ratkaiseva.

Suomen perusongelma on se, että demografinen kehitys on ollut tyystin vääränlainen, lapsiluku on aivan liian alhainen ylläpitämään nykyisenkaltaista eläkejärjestelmää. Mutta auttaako maahanmuutto siihen? Jos maahanmuuttajat käyttäytyvät kuin suomalaiset nyt, tarkoittaa tämä sitä, että tästä ikuisuuteen maahan pitää tuota yhä enenevä määrä maahanmuuttajia aivan kuin Ponzi -pelissä. Koska tällainen tulevaisuudenkuva ei tunnu kovin houkuttelevalta, soisi analysoitavan vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka vääjäämättä merkitsevät eläkejärjestelmän ja perhepolitiikan uudelleenarviointia. Ongelma on siinä, että niin kauan, kun tyrkyllä on näennäisesti ilmainen vaihtoehto, aito kiinnostus muiden vaihtoehtojen tarkasteluun on jäissä.