Saastuttajat kuriin!

Tunnettua on, että suomalaiset ovat syyllisiä maapallon lämpenemiseen. Tunnettua on myös se, että suurin konna lämpenemisen estämisessä on Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump, joka on irtisanonut Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta. Varustettuna tällä tiedolla voi vain ihmetellä John Cochranen blogikirjoituksessa (viite alla) julkaistuja kuvia hiilidioksidipäästöjen kasvusta maailmalla. Oheisesta kuvasta käy ilmi, että leijonan osasta kasvua vastaavat Kiina, Intia ja USA; Euroopan maista asteikolle pääsevät vain Saksa ja Puola. Aivan viime vuosien kehitys ei näytä muodostavan mitään muutosta näissä kehitystrendeissä. Jos vertaillaan päästöjen tasoa vuodelta 2016, Kiinan luvut ovat kaksinkertaiset USA:han verrattuna. Vastaavasti Saksan päästöt ovat vain 8 % Kiinan päästöistä kun taas Suomen luvut ovat vajaa 5 promillea Kiinan luvuista.

Kiinan tilanne on vielä ongelmallisempi siksi, että vaikka sen BKT on vain 2/3 USA:n BKT:sta, energian kulutus on 40 prosenttia suurempi. Eli BKT:n energiaintensiteetti on yli kaksinkertainen. Kaiken lisäksi Kiina tuottaa 64 % energiasta kiivihiilellä siinä missä USA 14 %. Tätä taustaa vasten Pariisin sopimus ei vaikuta kovin järkevältä, jos tavoitteena on (niin kuin pitäisi olla) globaalien päästöjen (kasvun ja tason) vähentäminen.

Erikoista on se, että Kiinassa huolestuneisuus ilmaston muutoksesta on aivan eri luokkaa kuin USA:ssa ja Euroopassa. Vuonna 2015 Gallup-väittämään ”ilmastonmuutos on erittäin vakava ongelma” vastasi myöntävästi vain 18 % kiinalaisista, kun taas amerikkalaisten vastaava luku oli 45 (maailmalaajuinen mediaani oli 54 %). Eli mielipiteet ja ”todellisuus” eivät oikein kohtaa toisiaan. Ongelma näyttää vaivaavan koko ilmastokeskustelua. Massiivisia satsauksia ”vihreään teknologiaan” pidetään oikeutettuina ”maksoivat ne sitten mitä tahansa”. Tällainen asetelma ei voi olla pitkän päälle järkevä etenkään globaalissa asetelmassa, jossa eri maiden talouskehitys ja kilpailukyky poikkeavat olennaisesti toisistaan. Seurauksena on väistämättä ristiriitoja, jopa konflikteja maiden välillä. On vaikea sanoa, mikä on ratkaisu tähän kehityskulkuun, mutta ehkä jonkinasteinen pragmaattisuus olisi parempi lähestymistapa kuin lähes uskonomainen kiivailu oikean asian puolesta.

 

 

https://johnhcochrane.blogspot.com/2019/11/climate-clarity.html

Pew Research Center’s Spring 2015 Global Attitudes Survey – Q32Hiilididiosidipäästäjen kasvu eri maissa

meeviren

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu