Sitten kun palataan normaaliin

EU avustukset 2020-21Kaikki tietävät, että Suomi velkaantuu. Tänä vuonna uutta velkaa valtiolle ja kunnille kertyy lähes 20 miljardia (viimeisin ennuste lienee 17). Ja samanlainen tahti jatkuu ensi vuonna. Velka/BKT-suhteen taittumisen aikarajaa on siirretty jo vuosikymmen loppuun. Vuonna 2030 velka/BKT suhde on jo luokkaa 100 %.

Joku voi tietenkin sanoa, että ”entä sitten”. Mutta meidän täytyy kysyä, miten kauan nykyinen regiimi voi jatkua niin, että reaalikorot ovat negatiivisia, valtiot ja kunnat jatkavat velkaantumistaan ja velkapaperit päätyvät keskuspankkien taseisiin. Jonkinlainen virallinen vastaus on kai se, että ”niin kauan kun saadaan talous ”elvytettyä” ja kasvu alkaa. Pelottava piirre tässä vastauksessa on se, että meillä ole selvää kuvaa siitä, miten ja milloin päädytään normaaliin tilaan.

Minusta on päivänselvää, että nykyinen regiimi ei voi jatkua loputtomiin. Jossain vaiheessa kupla puhkeaa, kun taloudenpitäjät eivät enää usko velkojen takaisinmaksuun. Taloushistoriasta löydämme lukuisia esimerkkejä siitä, mitä uskon menetyksestä seuraa, eivätkä kokemukset ole koskaan olleet kovin mairittelevia.

Mutta unohdetaan nämä ikävät tulevaisuuden kuvat ja siirrytään askel eteenpäin. Mitä tapahtuu, kun joskus – ehkä 2030 –luvulla – siirrytään takaisin normaalitalouteen. Kuvitellaan, että pahin inflaatiosokki on mennyt ohi ja ollaan kiltisti 2 % inflaatiovauhdissa ja valtion obligaatioiden korko on ehkä 3 % tai enemmän. Korkomenoja tulisi valtiolle (ainakin) 2 miljardia nykyistä enemmän. Seuraavan vuosikymmenen aikana valtio ja kunnat myyvät valtaosan omaisuudestaan (kunnat vesilaitoksensa; sen jälkeen juomavesi kannattaakin jo hakea jo Kuolemajärveltä), mikä tarkoitta ehkä paria miljardia lisää julkisen sektorin alijäämään 2030-luvun lopulla, kun omaisuustulot ja omaisuuden myyntitulot nollaantuvat.

Mutta huonot uutiset eivät lopu tähän. Demografisen kehityksen vääjäämättä mukanaan tuoma kestävyysvaje pitää kattaa olosuhteissa, joissa pelkästään velanhoitomenojen ja omaisuustulojen kehityksen takia perusjäämän pitää olla ylijäämäinen ainakin 3 % suhteessa BKT:hen. Kestävyysvajeeksi VM arvioi kesällä (7.7.) 4 % suhteessa kokonaistuotannon arvoon. Arvio vaikutti tosin kovin optimistiselta; perusteluna oli mm. työllisyysasteen nousu Koronaa edeltäneen noususuhdanteen aikana.

Oli miten oli meidän pitäisi 2030 -luvulla tehdä julkisen sektorin perusjäämään luokkaa 15 miljardia euroa oleva ylijäämä (kun nyt tehdään saman verran alijäämää). Miten se on mahdollista? En oikein ymmärrä. Verojen pitäisi kiristyä aivan mielettömästi. Jos pannaan kaikki panokset arvonlisäveroon, sen pitäisi olla 40 %. Ymmärrän kyllä, että nykytilanteessa talouspolitiikan aikahorisontti on tavallista lyhyempi, mutta silti on omituista, että hallituksen piiristä ei kuulu oikeastaan hiiskaustakaan siitä, miten edessä oleva normalisointi aiotaan hoitaa. Sen sijaan kekseliäisyys uusien menokohteiden löytämisessä on jopa entisestään kasvanut. Valtiovarainministeri toki totesi 13.6, että ”elvytystä ei voi jatkaa loputtomiin”. Se nyt on selvää (lähes) kaikille, mutta tällaisista lausunnoista ja VM:n rutiininomaisista kestävyysvajelaskelmista on vielä valovuosi siihen keskusteluun, jossa esillä ovat konkreettiset toimet. Aiemmin tasapainottamisen aikahorisontti oli yleensä vuosi (”ensi vuonna”), nyt se ”vaalikausi” ja sekin on muuttumassa ”vuosikymmeneksi”. Koskahan se muuttuu vuosisadaksi?

Ongelma on vielä siinä, että huonoja uutisia tulee Brysselistä. EU:lta tulevat 6.6 miljardin lisäverot ovat vain osa totuudesta. Jos ja kun korot normalisoituvat, myös EU:n ottamien velkojen velanhoitomenot kasvavat. Eli 6.6 miljardia muuttuu helposti 10 miljardiksi (3 prosentin korko kasvattaa 38 vuodessa lainapääoman kolmikertaiseksi). Ja mitä enemmän EU velkaantuu, sitä enemmän joudumme (takaajina) maksamaan myös omista veloistamme. 750 miljardin velka on vain 6 % EU-alueen BKT:sta, mutta jos ja kun ”apupaketteja” tulee tasaiseen tahtiin, päästään pian kaksinumeroisiin lukuihin. Siinä vaiheessa kun Balkanin kierros on käyty läpi, meillä 30 jäsenmaata, joista yli 2/3 on taatusti halukas kasvattamaan EU:n budjettia ja rahastoja. Mikä mekanismi sen estää? Ei ainakaan mediaaniäänestäjän malli, joka aika hyvin selittää, miksi julkinen sektori aina vaan jatkaa kasvuaan. 1900-luvun alussa julkiset menot olivat vain 10 % suhteessa BKT:n arvoon: tänä vuonna taitaa 60 prosentin raja mennä jo rikki. Mutta jos joku tietää, voisi kertoa meille kaikille.

Bloomberg julkaisi kuukausi sitten EU:n ”lahjojenjakosuunnitelma” vuosille 2020-2021 (taulukko). Siinä Suomen saama lahja olisi 1.5 miljardia. Tosin EU:n aikomuksena on sitoa 1/3 ilmastotavoitteen saavuttamiseen. Käytännössä se tarkoittanee samansuuruista kompensaatiota toimille, jotka käytännössä merkitsevät teollisuuden (ja liikenteen) alasajoa Suomessa. No jäähän siitä miljardi, josta osalle pääsevät voivat sadoin tienvarsikyltein kertoa saaneensa lahjan taivaalta.

https://www.bloombergquint.com/politics/here-s-who-gets-what-in-the-eu-s-750-billion-euro-recovery-deal

 

 

 

 

 

 

meeviren

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu