Suvaitsemme kaikkea paitsi eri mieltä olevia

John Cochranella (Stanford), joka on yksi eturivin ekonomisteista USA:ssa, on blogissaan muutama mielenkiintoinen havainto USA:n vaaleista. Ensimmäinen havainto koskee yliopistoa itseään ja äänestyskäyttäytymistä yliopiston kampuksella (eli mukana on sekä henkilökuntaa että opiskelijoita; Stanford ei ole mikään ”massayliopisto”, vaan opiskelijat ovat leimallisesti jatko-opiskelijoita).

 

Marraskuun 3. päivän vaaleissa Bideniä äänesti 94.7 % ja Trumpia 3.5 % (muita 1.8 %). Kalifornia oli toki vahvasti kallellaan demokraateille, mutta ei aivan näin paljon. Biden sai 65.3 % ja Trump 32.9 %. Mielenkiintoista oli myös se, että kansanäänestyksissä Stanford oli selvästi enemmän vasemmalla kuin koko osavaltio. Kun oli vastattava kysymykseen, pitääkö yritysveroa nostaa, 86.4 % yliopistolaisista sanoi kyllä, kun vastaava prosentti koko osavaltiossa oli 48.3 % (eli esitys hylättiin).

 

Viimeksi mainitun äänestystuloksen toki ymmärtää, kun tietää että yliopistot (ml. Stanford) ovat säätiöitä, joita veronkorotus ei koskisi. Niinhän se menee joka paikassa, ”naapurin lompakolla” on aina kiva äänestää.

Mutta yhteiskunnallisesti törkeämpää on panna merkille, miten äärimmäisen vinoutunut poliittinen jakauma on amerikkalaisessa yliopistomaailmassa. Yliopistoihmiset puhuvat suureen ääneen pluralismin ja monimuotoisuuden puolesta, mutta yliopistot ovat poliittiselta ilmapiiriltään lähes yhtä monoliittisia kuin islamlaiset maat uskonnon suhteen. Jos esiintyy julkisesti ei-vasemmistolaisena, häviävät ystävät ja jopa työpaikat. Paljon puhuttu suvaitsevaisuus koskee vain etnistä taustaa tai sukupuolista orientoitumista, mutta ei missään tapauksessa poliittista orientaatiota.

 

Voi tietysti sanoa, että tämä(hän) koskee vain Amerikkaa, mutta ei ole mitään syytä epäillä, että eivätkö samanlaiset piirteet olisi leimallisia myös suomalaisessa yliopistomaailmassa. Minun on ainakin vaikea hahmottaa yhtään sosiologian tai sosiaalipolitiikan professoria, jonka mielipiteitä voisi edes marginaalilla luonnehtia oikeistolaisiksi. Toki tällä on pidempi historiansa, joka ulottuu ainakin 50 vuoden päähän. Löytyikö näiltä tieteenaloilta yhtään tieteenharjoittajaa, joka ei olisi (ja vielä aktiivisesti) kuulunut äärivasemmistoon (stalinisteihin)? Opiskelijaliikkeessä heikäläiset olivat selkeästi äänekkäin ja välillä jopa suurin ryhmä (esimerkiksi Tampereella SOL sai 1975 yliopistovaaleissa 23 % äänistä, vaikka eduskuntavaalikannatus koko maassa oli jossain 5 prosentin tienoilla).

 

Luulisi tosiaan, että yliopistot olisivat kaikkien vapaamielisimpiä ja suvaitsevaisempia myös poliittisten mielipiteiden suhteen, mutta todellisuus on todellakin kaukana tästä idyllistä, ja tuntuu vain menevän pahempaa suuntaan. Tendenssiä vahvistaa vielä media, joka omassa yksipuolisuudessaan haluaa viestittää vain samanhenkisten mielipiteitä ja totuuksia. Jokainen on varmaan törmännyt seuraavanlaiseen toimittajan toteamukseen TV-lähetyksessä: ”mutta asiantuntijat/tiedemiehehän ovat tätä mieltä”. Voi olla varmaa, että asiantuntijoiden valinta on tehty huolella.

 

Paradoksaalista kaikessa on se, että yliopistoihmiset (niin henkilökunta kuin opiskelijat) ovat kakki valtion leivissä. Heitä ”elättävät” ihmiset, joihin yliopistoihmiset usein suhtautuvat alentuvasti, ovathan ulkopuoliset ”tietämättöminä” ja ”takapajuisia”. Voi vain kuvitella, mitä tapahtuisi, jos yliopistot olisivat oikeasti markkinatalouden piirissä; jos jokainen hankkisi leipänsä myymällä tuotteitaan, esimerkiksi vaikka tietoa siitä, että ”rikkailla menee hyvin”.

 

Yksipuolisuus ja yksisilmäisyys on aina pahasta. Kun yhteisöstä puuttuvat eri mieltä olevat mielipiteet ja kritiikki, lopputulos on vääjäämättä huono. Tästä meillä lukemattomia esimerkkejä historiasta. Tiedämme esimerkiksi sen, että uskonnollinen ”yksipuolisuus” on taloudellista kehitystä suuresti jarruttava tekijä. Sama havainto varmaan pätee myös ideologisesti ”yksimielisiin” valtioihin. Mutta näyttää, että halu oppia aiemmista virheistä on kovin vähäinen.

 

Mutta kurkistetaan vielä lopuksi Cochranen blogiin. Mielenkiintoinen uutinen (jota oma mediamme tuskin jaksaa meille kertoa) on se, että Kalifornian kansanäänestyksissä melkein kaikki demokraattien vaaliohjelmassa esiintyneet ehdotukset tyrmättiin.

 

Edellä jo mainittiin edotus yritysveron kiristämisestä (hylättiin). Toisaalta hyväksyttiin ehdotus kiinteistöveron alentamisesta. Ehdotus vuokrasäännöstelystä hylättiin. Sama kohtalo oli äänestysikärajan laskulla 17 ikävuoteen. Samoin nurin meni edotus luopua rahamääräisistä takuista (ehtona vapaaksi pääsemiselle pidätystilanteessa). Sama kohtalo oli ehdotuksella ”positiivisesta” syrjinnästä työhönotossa ja opiskelijavalinnoissa. Vaikka Kalifornia äänesti 65/35 Bidenin puolesta, ei tulos oikein näy konkreettisissa ohjelamavalinnoissa. Ehkä tämäkin kertoo, mitkä asiat olivat vaalien alla esillä mediassa ja mitkä eivät. Jokainen voi tykönään päätellä, onko tällainen lopputulos hyvä vai huono.

meeviren

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu