Taas kerran EU-maksujen etumerkki muuttui

Helsingin Sanomilla on taas kerran hyviä uutisia EU-tukipaketin puolesta kiivaileville kansalaisille: Sunnuntain lehdessä kerrottiin, että ”EU-elvytys loiskuu yli rajojen ja parantaa Suomenkin bruttokansatuotetta. Kun elvytyspaketin rahoilla lisätään tuotteiden kysyntää Espanjassa, siitä hyötyvät myös suomalaiset välituotteiden ja koneiden valmistajat” (HS 1.11.2020).

Ensimmäinen kysymys, joka tulee mieleen, kun näkee otsikon, on, kuka tällaisen tutkimuksen on tehnyt? Onko jokin erityinen syy, että tämä tutkimus on poimittu tuhansien muiden tutkimusten joukosta HS:n pääkirjoitussivulle?

Tällaisia kysymyksiä on syytä tehdä, koska tutkimuksen tekijä Oliver Picek kuuluu sarjaa ”ei ole koskaan kuullut”, mikä ei ehkä johdu omasta tietämättömyydestä, vaan siitä, että tutkijan CV on kovin vaatimaton: varsinaisia tieteellisiä julkaisuja ei ole lainkaan. Myöskään tutkijan kotipaikka Momentum -instituutti Itävallassa ei soita mitään kelloja. Hieman ihmettelee, miksi Helsingin Sanomat ei ole valinnut lähteekseen esimerkiksi IMF:n mallilaskelmia siitä, miten Saksan ekspansiivinen politiikka vaikuttaa muiden EU/EMU—maiden talouksiin. Olisiko niin, että IMF:n (samoin kuin Komission ja EKP:n) laskelmissa on liian vähän ”loisketta”.

No, oli tekijä kuka tahansa ja mistä tahansa, on kohtuullista katsoa, mitä on tullut tehtyä ja miten saadut tulokset on kerätty kasaan. Siinä suhteessa epäileville kommenteille on paljon sijaa.

On hieman vaikea lyhyesti selostaa Pieckin laskelmia, mutta yritetään. On ensinnäkin sanottava, että Pieckillä ei ole mitään varsinaista makromallia samalla tavalla kuin esimerkiksi IMF:llä. Laskenta lähtee liikkeelle ns. panostuotosmatriisista, jossa tilastopohjaisesti tarkastellaan tulo- ja hyödykevirtoja eri toimialojen ja sektoreiden välillä. Järjestelmässä ei ole mitään käyttäytymisyhtälöitä: tulot muuttuvat ”mekaanisesti” tuotannoksi (kiinteissä suhteissa eri toimialojen tuotantoon) ja sitten vastaavasti työllisyydeksi. Osa tuloista valuu ulkomaiseen tuotantoon tuonnin kautta; tuonnin jakautuminen eri maiden kesken määräytyy kauppavirtamatriisista, joka sekin kuvaa historiallisia tilastollisia kauppavirtoja.  Hinnoilla ei ole tässä kuviossa (sen paremmin panostuotos-tarkastelussa kuin kauppavirtalaskelmissa) ole mitään roolia. Vaikka laskentamenettely tuo mieleen neuvostotalouden viisivuotissuunnitelmat, ei itse perusidea ole täysin älytön. Mutta tulosten tulkitsijan on syytä olla varuillaan laskelmien äärimmäisten oletusten suhteen.

Pieckin tarkastelu ei kuitenkin pääty tähän. Oletettu työllisyyden kasvu johtaa vaiheessa kaksi tulojen kasvuun ja tämä johtaa keynesiläisen kertoinen kautta kulutuksen kasvuun. Kulutuksen kasvu taas panee liikkeelle investoinnit ja ne taas puolestaan kasvattavat tuotantoa ja tuloja. Niinpä Pieckin mallissa (joka on EU-askelmien taustalla) yhden prosentin tulojen kasvu Saksassa saa aikaiseksi Suomessa 0.02 prosentin suoran viennin kautta tulevan BKT-vaikutuksen, sen aikaansaama kulutuksen kerroinvaikutus on 0.04 % ja taas sen aikaansaama investointien kasvuvaikutus peräti 0.11 %. Eli Suomessa BKT kasvaa peräti 0.17 %. Pieckin laskelmat EU-paketin vaikutuksista noudattavat samaa kaavaa. Siten esimerkiksi Suomen BKT:n oletettu 4.1 prosentin kasvu (kasvu suhteessa hypoteettiseen perusuraan) johtuu pääasiassa edellä mainituista kerroinvaikutuksista. Eli laskelma menee seuraavasti: Suomi saa 1.5 % suhteessa vuoden 2020 BKT:n arvoon, josta kotimaiseen tuotantoon jää 1.1 %. Kerroinvaikutukset (kulutus & investoinnit) nostavat kuitenkin luvun 4.1 prosenttiin, mikä tarkoittaa vuoden 2020 rahassa kymmentä miljardia euroa (on kuitenkin syytä pitää mielessä että 10 miljardia BKT:ta ei tarkoita samaa kuin 10 miljardia tuloja; 10 ”BKT-miljardia” tuottaa vain hieman yli 8 miljardia kansantuloa, jolla tulevat EU-verot maksetaan). Jos Suomen ”saama” 4.1 % suhteessa BKT:n arvoon kuulostaa suurelta, voi kertoa, että Pieckin laskelma lupaa Kreikalle peräti 21.5 prosentin BKT:n kasvua. Espanjan saldo olisi 16.6 % kun taas Italian olisi tyytyminen 14.4 prosentin kasuun. Luvut tuntuvat aika isoilta, kun muistaa, että EU:n ”kokonaislahja” 390 miljardia euroa on vain 2.9 prosenttia koko EU:n BKT:sta.

Helsingin Sanomat on siten väärässä väittäessään, että munittu 4.1 % johtuu ulkomaankaupan ”loiskevaikutuksista”. Vaikutukset johtuvat pääasiassa oletetuista kulutuksen ja investointien (valtavan) suurista kerroinvaikutuksista. Kerroinvaikutukset ovat kuitenkin vain olettamuksia, niiden takana ei ole mitään teoreettista mallia tai havaittua tilastollista riippuvuutta sillä tavalla, mitä nykyään edellytetään politiikkakäytössä olevilta makromalleilta. Ulkomaankaupan ”loiskevaikutuksia” ei kukaan kiellä, mutta yleensä kuitenkin oletetaan, että niiden mittakaava on verraten vaalimaton. Esimerkiksi IMF:n GIMF-mallissa suuruusluokka on vain noin 0.1, ei missään tapauksessa lähelläkään ykköstä. Toisaalta ei kukaan enää vuonna 2020 usko siihen, että finanssipolitiikan pitkän aikavälin kerroin olisi luokkaa kolme tai neljä. EU:n tapaisen ”pienen” joustavien valuuttakurssien avotalouden osalta luontevin oletus on, että kerron on yksinkertaiseni nolla.

Pieckin laskelma – samaten kuin kaikki samanlaiset vulgaaritaloustieteelliset laskelmat – perustuvat oletukseen, että talousyksiköt eivät välitä tippaakaan siitä, että EU:n lahjat pitää maksaa (korkojen kera) takaisin vuodesta 2028 alkaen. Eli suomalaisia kiinnostaisi vain luku 3.2 miljardia. 6.6 miljardia (plus korot) olisi vain budjetin liitteen alaviitetavaraa. Toinen korkeita kerroinvaikutuksia perusteleva oletus on se, että niin kotitaloudet kuin yrityksetkin ovat seuraavien viiden vuoden ajan pysyvästi säännösteltyjä lainamarkkinoilla. Investoinnit käynnistyvät vain, koska EU-paketti generoi lisää tulovirtaa yrityksille.

Sanaomattakin on selvää, että kumpikaan oletus ei ole järkeenkäypä. Siksi en panisi hirvesti painoa tämänkaltaisille selvityksille. Ymmärrän kyllä, että ne, jotka suhtautuvat myönteisesti EU:n kasvavaan rooliin ja kehitykseen kohti liittovaltiota, tervehtivät ilolla kaikkia ”oikeaan tulokseen päätyviä” tutkimuksia tai selvityksiä, mutta tieteellisen moraalin kannalta tällainen ”etsi tulos, josta pidät” -menettely ei ole toivottavaa. Sääli vaan, että se tuntuu olevan journalistiikan nykypäivää.

 

https://www.imf.org/en/Publications/WP/Issues/2016/12/31/Trade-Linkages-Balance-Sheets-and-Spillovers-The-Germany-Central-European-Supply-Chain-40987

https://www.imf.org/external/pubs/ft/scr/2015/cr15188.pdf

https://link.springer.com/article/10.1007/s10272-020-0923-z

https://ideas.repec.org/p/imk/wpaper/180-2017.html

 

meeviren

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu