Velallakin on väliä

EU:n elpymisohjelman ympärillä käyty keskustelu on keskittynyt lähinnä suoriin tulonsiirtoihin (maksut vs. ”lahjat”). Mutta on syytä pitää mielessä, että potentiaalisiesti yhtä tärkeä muutos liittyy velkoihin. Päätös ottaa 360 miljardia yhteisvastuullista velkaa muuttaa dramaattisesti riskien hinnoittelua Euroopassa. Muutos käy ilmi oheisesta kuvasta, johon piirretty eri maiden valtioiden 10 v. obligaatioiden korko. Kuviosta ilmenee, että korkoerot ovat (matalista ohjauskoroista huolimatta) huomattavia. Erot korostuvat etenkin rahaliittoon kuulumattomien maiden osalta (silmiinpistävin on tietenkin Romania, jonka osalta korko on 4 prosenttia siinä missä Saksa saa rahaa -0.44 prosentilla). Kuva muuten kertoo aika hyvin, mitkä maat kuuluvat (tai ainakin pitäisi kuulua) nuukien maiden joukkoon ja päinvastoin.

Jatkossa yhteisvastuullisen lainan korko on tietenkin jossain Saksan ja Romanin korkojen välillä, yhtenä kiinnekohtana voi pitää ESM:n obligaatioiden korkoja ja niiden perusteella laskea, miten paljon mikin maa hyötyy yhteisestä velasta. Luonnollisesti maat, joiden korko on jo nyt samoissa lukemissa tai alhaisempi (niin kuin Suomi), eivät ota yhteistä velkaa.  Brysselissä toimiva Bruegel-instituutti laski eri maiden osalta kyseisen nettohyödyn, ja tulos oli se, että suurimmat hyötyjät ovat (kuvasta voi jo arvata) Italia, Espanja, Kypros, Portugali ja ei-euromaat, poislukien Tanska & Ruotsi. Italian sama etu (nykyarvona laskettuna) oli 1.9 % BKT:stä, Kyproksen 1.4 %, Maltan, Espanjaan ja Portugalin n. yksi prosentti. Kreikan tarkkaa lukua oli vaikea laskea, mutta se on kutakuinkin sama kuin Kyproksella. Italian sama hyöty yhteisvastuullisesta lainasta on euroissa ilmaistuna 31.2 miljardia euroa, joka on (väestömäärään suhteutettuna) aika lähellä sitä summa, jonka Suomen oletetaan saavan ”laajana”. Kyse ei siis ole mistään nappikaupasta, vaan itse asiassa isosta tulonsiirrosta lainavastuiden kantajilta lainan ottajille. On vielä muistettava, että suurille lainaottajille, kuten Italialle, nykyistä korkeaeroa tärkeämpi asia saattaa olla korkoriski; muistetaan varmaan, että päivää ennen Maria Draghin ”whatever it takes” –puhetta Italian obligaatiokorot olivat yli 7 prosentissa. On arvioitu, että kyseisen puheen seurauksena Italia on ”säästänyt” yli 100 miljardia euroa korkokuluja. Nyt korkoriski pienenee Italian osalta todella huomattavasti.

Kun puhutaan tulonsiirroista, on tietenkin vaikea sanoa, miten markkinat loppuen lopuksi hinnoittelevat EU:n liikkeelle laskemat 360 miljardia euroa ja miten vastuut vaikuttavat yksittäisten maiden lainojen hinnoitteluun. Helposti syntyy tai annetaan syntyä sellainen kuva, että yhteisvastuu on ”ilmaista”, mutta jokainen pankissa asioinut varman, ymmärtää, että takausvastuut vaikuttavat omankin lainan hinnoitteluun.

Vaikka tulonsiirrot ovat aina ongelmallisia, niin tässä tapauksessa arveluttavinta ovat kuitenkin mahdolliset käyttäytymismuutokset. Jos valtioiden veloilta poistetaan riskien hinnoittelu, niin mikä enää ohjaa sijoituksia. Rahapolitiikan nollakorkolinja on jo pitkään vaikuttanut samaan suuntaan. Perinteinen hintamekanismi ei enää toimi. Ja silloin, kun hintamekanismi ei toimi, ei toimi koko talouskaan (taas kerran viitataan Rajajoen itäpuolella tehtyyn kokeiluun). Pahin skenaario on tietenkin se, että valtion velkojen nollakorkolinja avaa padot entistä holtittomammalle velanotolle. Ja vaikka ei haluaisi maalata pirua seinälle, on pakko kysyä, mikä enää estää valioita laiminlyömästä velkojen takaisinmaksuja. Sellaisilla maille kuin Kreikka ja Argentiina, joiden ”maine on mennyt”, on kovin vähän hävittävää takaisinmaksujen laiminlyönnistä. Ehkä sittenkin olisi pitänyt sopia joistain tiukemmista valtion taloutta koskevista pelisäännöistä, ennen kuin siirretään rahaa tililtä toiselle.Obligaatiokorot EU alueella

Ps. Vielä sadepäivien tehtävä: jos marjojen poiminta ei maistu, lukekaa Sebastian Edwardsin kirja Left Behind, niin ymmärrätte, miten kalliiksi tulee taloustieteen aakkosten laiminlyönti https://www.amazon.com/Left-Behind-America-Promise-Populism/dp/022600466X

https://www.bruegel.org/2020/06/the-eus-recovery-fund-proposals-crisis-relief-with-massive-redistribution/

 

 

+15
meeviren
Sitoutumaton Riihimäki

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu