Vielä kerran ei!

Kerätään nyt vielä kerran yhteen perustelut, miksi Suomen kannalta ei ole järkevää osallistua EU:n apupaketin rahoitukseen ja EU:n ottaminen velkojen takaamiseen.

Ensinnäkin ”just for the record”; EU-apupaketti ei tarkoita sitä, että Suomi ”saa” 2.7 miljardia ja maksaa täsmälleen 6.6 miljardia euroa. 2.7 miljardia voi olla oikean suuntainen, mutta loppu on arvailua. 6.6 miljardia on nimittäin laskennallinen summa vuoden 2018 hinnoin, se ole missään nimessä lopullinen hintalappu. Mitään käsitystä ei ole mikä on lopullinen hinta, jonka Suomi joutuu maksamaan, koska se riippuu hinta- ja korkokehityksestä. Selvää on se, että kaikki riskit ovat ylöspäin: korot eivät taatusti pysy nollassa vuoteen 2058 asti. Toinen asia on se, että pakettia markkinoitaessa ollaan yleensä vaitonaisia EU:n ottamien velkojen takausten riskeistä. Hallituksen esityksessä 260/2021 takausten laukeamista kuvataan epätodennäköiseksi, mutta tämä on yhtä informatiivista kuin, jos sanottaisiin, että EU-paketti ei paljoa maksa suomalaisille. HE260/2021:ssa toki kerrotaan, että vastuut voivat olla korkeintaan 1.4 miljardia vuodessa, mutta se ei tietenkään sano, mikä on vastuiden oletettu ”hinta”. Tietenkin niillä on jokin laskennallinen hinta; voimmehan aika helposti laskea, mikä on takauksista hyötyvien maiden saama tulonsiirto.  Yhtä vähän tiedämme, miten paljon kasvaneet takausvastuut vaikuttavat oman kansallisen lainanhankinnan kuluihin.

Tämä lyhyen johdannon jälkeen kommentoidaan lyhyesti useimmin esitettyjä perusteluja apupaketin hyväksymiselle.

• Apupaketti elvyttää Euroopan taloutta. Elvytyksen pitäisi käsitteellisesti olla suhdannepoliittinen toimi, joka vaikuttaa nopeasti. Nyt kuitenkin valtaosa avustuksista menee ilmastomuutokseen ja digi-loikkaan. Mutta niiden vaikutus – jos sellaista on – alkaa näkyä vasta vuosien päästä. Harvoin (= ei koskaan) sitä paitsi on elvytys tehty niin, että elvytysvarojen jaossa tärkein kriteeri on tulonjako: ”köyhät maat” vs. ”rikkaat maat”.
• Apupaketti on tarpeen, koska Korona-virus on tehnyt pahaa jälkeen Euroopan taloudessa. Kaikki tiedämme, että apupakettia pidettiin tarpeellisena jo ennen kuin virus pääsi valloilleen Wuhanissa. Eteläisen Euroopan maiden talouksien kriisiintymisen perussyyt ovat kuitenkin surkeassa kilpailukyvyssä, mikä on heijastunut reaalitalouteen ja ylläpitänyt pankkisektorin epävakautta ja heikkoa, osin surkeaa tuloskuntoa. Vaikka Korona olikin se, joka lipulta katkaisi ”kamelin selän”, juurisyyt ovat paljon syvemmällä. Näihin syihin EU-apupaketti ei kuitenkaan kajoa; päinvastoin paketti siirtää ongelmien ratkaisun hamaan tulevaisuuteen mahdollisten uusien pakettien hoidettavaksi. Kotimaisen kysynnän kasvattaminen ei suinkaan kasvata jäsenmaiden vientitarjontaa; kysynnän kasvun seurauksena kustannustaso nousee ja resursseja siirtyy vientisektorilta julkiselle sektorille.
• On tehokkaampaa elvyttää yhdessä, kuin jos jokainen maa elvyttäisi yksinään. On totta, että elvyttämisestä puhuttaessa koordinoitu elvytys on tehokkaampaa kuin koordinoimaton, mutta ei koordinointi suinkaan vaadi yhteistä velanottoa, ei se vaadi verotusoikeutta EU:lle eikä se vaadi EU:n päätöstä siitä, miten elvytysvarat pitää käyttää. Finanssikriisin jälkeen 2008/2009 käytännöllisesti katsoen kaikki maailman maat elvyttivät koordinoidusti, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Sitäpaitsi jos EU elvytys olisi paljon monin verroin tehokkaampaa kuin kotimainen elvytys, niin loogista olisi kai lopettaa kotimainen elvytys kokonaan ja siirtää kakki elvytysvarat EU:n komission käytettäväksi. Ja vielä, jos olennaista elvytyksessä on todellakin vain se, että kaikki elvyttävät yhdessä, mikä motivoi massiiviset tulosiirrot maasta toiseen. Miksi Suomi saa elvytysvaroja 2.7 Mrd euroa mutta Kreikka (jonka BKT on samaa suuruusluokkaa) saa 32 miljardia.
• Apua annetaan enemmän maille, jotka ovat kärsineet eniten Koronasta. Tämän logiikan mukaan Ruotsin pitäisi kai saada eniten apua. Mutta ongelma on siinä, että maat, joissa Korona on tehnyt eniten tuhojaan ovat pääasiassa niitä maista, joissa talouskehitys on muutenkin ollut heikointa (ajatellaan vaikka Italiaa). Eli on lähes sama, mitä painoja sanotaan käytettävän avustuksia jyvitettäessä
• Valtaosa talousvaikuttajista kannattaa EU-apupakettia. Tämä lauseella on ilmeisesti tarkoitus kuitata kysymys, mitä laskelmia on tehty EU-paketin vaikutuksesta Suomen talouteen; kannattaako 6.6 + sijoitus EU:lle. Masentava tosiasia on, että mitään laskelmaa ei toistaiseksi ole tehty – ja sitä paitsi laskelmat olisi tietenkin pitänyt tehdä ennen 21.7. Hallituksen esityksessä 260/2017 viitataan vain kahteen dokumenttiin: Komission omaan mallilaskelmaan kesäkuulta 2020 ja Akavan Oxford Economics-tutkimuslaitokselta tilamaan tutkimukseen EU:n vaikutuksesta Suomen talouteen. Jälkimmäinen ei tietenkään millään tavoin koske EU-apupakettia, vaan se on paremman puutteessa tuotu mukaan kertomaan, miten edullinen EU-jäsenyys on Suomelle. Komission laskelmat ovat tietysti astetta vakavammin otettavia, mutta ne koskevat vain koko Euroopan Unionia ja tiettyjä maaryhmiä (tyyliin vähän velkaantuneet & köyhät maa, paljon velkaantuneet & rikkaat maat jne). Huomaa että Koronalla ei näissä(kään) laskelmissa ole mitään roolia. Olen aiemmin kirjoittanut kommentteja näistä laskelmista puheenvuoro-palstalle https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/meeviren/viela-niista-komission-luvuista/, joten ei mennä niihin sen enempää). Eli meillä ei ole mitään laskelmia & tutkimuksia Suomen osalta; vain mielipiteitä.
• Suomi hyötyy EU-paketista, koska vientimme elpyy. Vienti EU:hun on 60 % kokonaisviennistä ja sen kasvu on Suomelle elintärkeää. Todellinen luku on (Brexitin jälkeen) 50 %, mutta vielä fataalisempaa on, että kaikkien suurimpien avusaajamaiden osuus Suomen viennistä on vain n. 7 %. Eli kesällä 2020 moneen otteeseen toistettu vienti-argumentti perustuu aika huteriin faktoihin. EU:lta tulevat avustukset (ja sen kautta tuleva velkarahoitus) kanavoituu ensi kädessä julkisiin menoihin. Niiden tuontialttius on tunnetusti hyvin alhainen, mikä sekin tekee tyhjäksi ”EU-paketti” kasvattaa Suomen vientiä” -väitteen.
• EU-apupaketti on poikkeuksellinen ja ainutkertainen. Tämän väitteen valheellisuus käy päivä päivältä entistä ilmeisemmäksi. Jos hallitus todella olisi lujasti tällä kannalla, se kannattaisi tehdä selväksi Brysselissä. Se ei paljon auta, että asiasta viestitetään vaaliteltoilla. Paketti avaa oven Unionin velanotolle, yhteisvastuulle veloista, suorille tulonsiirroille maasta toiseen ja Unionin verotusoikeudelle. Oudoksuttaa todella paljon, että tämän suuruusluokan asioista aiotaan päättää eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä.
• EU:lle suoritettavat maksut alkavat vasta 2028. Vaikka maksut alkavat vasta tuolloin, niiden vaikutus näkyy heti. Ihmiset ole idiootteja; toki he tiedostavat, että tulevaisuudessa verot tulevat kiristymään ja se tietenkin hillitsee kulutuskysyntää ja investointeja. Verot tulevat kiristymään jo muutenkin, koska demografisen muutoksen mukanaan tuoma kestävyysvaje pitää kattaa, rakenteellinen alijäämä pitää kattaa ja nyt lisäksi tulevat maksut ja verot EU:lle. Bruttotulonsiirrot ulkomaille tulevat jatkossa muodostamaan jopa 2 % BKT:sta, mikä on Suomen tapaiselle (todellisuudessa) köyhälle maalle iso rasitus. Suomessa ja ”Pohjoisen Euroopan” maissa kiristyvä verotus lamaannuttaa entisestä heikkoa talouskasvua ja odotusilmapiiriä.
• Eurooppaa uudistuu ja siitä tulee varteenotettava kilpailija USA:lle ja Kiinalle. Tavallisen kansalaisen kannalta suurvaltojen kilpailu ei varmaan ole ”se” tärkein asia. Maailmalla kilpailevat sitä paitsi yritykset eivätkä valtiot (poislukien tietysti maat, joiden osalta erottelua ei voi tehdä). Euroopan ”uudistuminen” ei varmaan ole poliitikkojen ja byrokraattien ohjattavissa; se on mahdollinen vain, jos eurooppalaisilla yrityksillä on samat tai paremmat toimintaedellytykset kuin muiden maiden ja maanosien yrityksillä. Se on saavutettavissa paremmilla instituutiolla, reilummalla kilpailulla ja keveämmällä julkisen vallan rasituksella. Jos asioiden huonosta hoidosta palkitaan, korruptiota ja talousrikollisuutta katsotaan läpi sormien, on turha odottaa mitään mestaruuspokaaleja.
• EU- paketti kasvattaa jäsenmaiden välistä solidaarisuutta. Tätä rohkenee epäillä, koska tulonsiirrot taskusta toiseen harvoin tekevät tätä. Mutta mielenkiintoista on verrata EU:n ja USA:n tapaa ”elvyttää”. USA:ssa annetaan rahat kotitalouksilla suorina tulonsiirtoina ja annetaan sitten markkinoiden hoitaa ostovoiman siirtyminen kokonaiskysyntään ja tuotantoon, Euroopassa kuvitellaan, että EU ja jäsenvaltiot tietävät paremmin mihin ja milloin rahat pitää käyttää. Kukin voi tykönään päättää kumpi systeemi toimi paremmin, sekö että kotitaloudet ja yritykset päättävät rahan käytöstä vaiko se, että poliitikot & byrokraatit jakavat avustukset. Vaikka Euroopassa (ja jopa Suomessa) välillä puhutaan markkinatalouden eduista, ei usko markkinatalouteen ole sittenkään kovin lujissa kantimissa Brysselissä.