Ukrainan sota

Vuosi 2022 osoittautui monilla aloilla siirtymäksi uuteen todellisuuteen.
Helmikuun 24. päivä vuonna 2022 oli päivä, jolloin Euroopasta tuli jälleen kerran suuren tavanomaisen sodan näyttämö. Amerikkalaiset sanovat japanilaisten yllätyshyökkäyksestä Pearl Harboriin joulukuussa 1941, että se on päivä, joka elää häpeällisenä. Ukrainan sota – tarpeeton, erittäin verinen ja kansanmurha – jää myös häpeälliseen elämään.

Sota oli Euroopalle odottamaton, aivan kuten Pearl Harbor oli amerikkalaisille tuolloin. Kukaan ei nähnyt, että vuonna 2021 kaasutoimituksia supistettiin. Klassinen signaali, Venäjän joukkojen supistaminen rajalla Yhdysvaltojen varoituksista huolimatta, nähtiin eräänlaisena diplomatian muotona, ei sodan alkusoittona.

Ratkaisevaa ei kuitenkaan ollut meidän mielentilamme, vaan ”vanhan järjestyksen” kumoamiseen pyrkivien voimien mielentila. Kiina oli jo rikkonut Hongkongin sopimuksia ja omaksunut yhä aggressiivisemman kannan Etelä-Kiinan merellä ja Taiwania vastaan. Vladimir Putin antoi kuitenkin vapaat kädet valtakunnan menetyksen aiheuttamalle kaunalleen ja käynnisti suuren, hirvittävän sodan, jonka tarkoituksena oli tuhota Ukraina.

Sen vuoksi vuosi 2022 oli historiassamme ratkaiseva. Sodan poliittiset ja taloudelliset seuraukset olivat maailmanlaajuiset. Se osoitti eurooppalaisille, miten paljon heidän kansainvälinen ympäristönsä on jo muuttunut ja heidän asemansa heikentynyt.

Pitkään ennen sotaa Berliini, Pariisi ja Rooma yrittivät saada Venäjän diktaattorin kuriin diplomatian ja putkistojen avulla. Ne eivät oleellisesti muuttaneet kurssiaan sen jälkeen, kun sota Ukrainaa vastaan alkoi vuonna 2014 (Venäjän sotilaallinen Krimin miehitys). Kuten Bidenin nöyryyttävä vetäytyminen Afganistanista, se vahvisti Putinin vakaumusta siitä, että hänellä on vapaat kädet. Venäjän johtaja oli kuitenkin väärässä lähes kaikesta – Ukrainan vastarinnasta, omien armeijoidensa vahvuudesta ja länsimaiden vastatoimista.

Euroopan perustavanlaatuinen uudelleenjärjestely on jo käynnissä, kun Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon ja EU siirtyy idemmäksi. Amerikka tarjosi johtajuuden ja aseet, jotka pitivät ukrainalaiset pinnalla. Eurooppalaiset ottivat kiinni miljoonia pakolaisia ja jakavat nyt leivän ja katon heidän kanssaan – myös tämä on uudelleenjärjestely.

Sodan ja rauhan merkitys. Suurimmat haasteet ovat vielä edessä. Vuonna 2023 on ratkaiseva. Ilman länsimaiden yhtenäisyyttä ja tukea Ukraina ei voi jatkaa vastarintaansa. Sodan pitkittyessä ja tuskan lisääntyessä länsimaiden yhtenäisyys joutuu entistä kovemmalle koetukselle. Näin tehdessämme Ukrainan päättäväisyys olla antamatta periksi, olkoon meille esimerkkinä.

Tämä paikka on johdonmukaisesti kannattanut sitä, että länsimaat lisäävät Ukrainalle antamaansa tukea, myös aseiden osalta. Koska vaihtoehdot ovat vielä huonompia. Tämä on eksistentiaalinen konflikti paitsi Kiovalle myös meille. Jos tämä ymmärrys katoaa, Putin voi kääntää tappiot voitoiksi.

Jos Ukraina työnnetään takaisin rauhansopimukseen, joka palkitsee Putinin aggression, Eurooppa tekee oman moraalisen ja geopoliittisen konkurssinsa. Tämä oivallus on onneksi laajalle levinnyt. Emme saa antaa tämän vuosisadan viedä meitä kuin höyheniä vapautettujen itsevaltiaiden toimesta.

Dr. Menno Lenstra
Alankomaalainen eläkkeellä oleva diplomaatti
Kuopio