Hoitotyöntekijöiden työolosuhteet saatava kuntoon

Valmistuin lähes 40 vuotta sitten sairaanhoitajaksi ja muistan, että ennen valmistumistani eräs opettaja totesi ryhmällemme, että kriisin aikana sairaanhoitajat ovat aina eturintamassa.

40 vuoteen ensimmäisen kerran tämä toteamus on toteutunut näin konkreettisesti. Sairaanhoitajat ja muut hoitotyöntekijät ovat nyt todellakin eturintamassa taistelemassa koronaa vastaan. Nyt epidemian aikana on selvästi tullut esille se, ettei tämän kaltaisiin kriiseihin ole Suomessa varauduttu riittävän hyvin.

Koulutuksensa perusteella hoitotyöntekijöillä on hyvät valmiudet toimia oikein ja ammatillisesti. Surullista kuitenkin on, että suojavarusteiden puutteiden takia he eivät voi toimia niin hyvin kuin pitäisi. Vielä surullisempaa on se, että suojavarusteiden käyttöön ja koronatestauksiin liittyvä ohjeistus on muuttunut useampaan kertaan, eikä se aina ole perustunut tieteellisesti tutkittuun tietoon. Sairaanhoitajaliiton jäsenilleen tekemässä verkkokyselyssä sairaanhoitajat miettivät, uhrataanko heidät, kun heitä ohjataan menemään töihin ilman asianmukaisia suojavarusteita. Moni vastaajista oli todella vihainen tilanteesta ja sanoi jättävänsä heti hoitotyön, kun koronaepidemia on ohi.

Maailman terveysjärjestö WHO on nimennyt tämän vuoden sairaanhoitajien ja kätilöiden juhlavuodeksi. Juhlavuoden aikana on tarkoitus maailmanlaajuisesti tuoda esille sairaanhoitajien ja laajemminkin hoitotyöntekijöiden tekemän työn monipuolisuutta ja nostaa työn arvostusta. Sairaanhoitaja on koulutettu huippuosaaja ja rautainen ammattilainen, jonka kohtaamme monissa eri työtehtävissä. Jo ennen koronaepidemian alkua Sairaanhoitajaliitto kampanjoi teemalla: ”Maailma ilman sairaanhoitajia. Ei kiitos!” Kukapa olisi uskonut muutama kuukausi sitten, miten tärkeästä teemasta tässä onkaan kysymys.

Nyt vappuna – työn juhlana – voimme arvostuksen osoituksena nostaa maljan kaikille Suomen hoitotyöntekijöille – he ovat sen ansainneet. Arvostus on kuitenkin muutakin kuin juhlapuheita ja -maljoja. Se myös asiallisia työolosuhteita, urakehitysmahdollisuuksia ja työn vaativuuden mukaista palkkausta. Toivottavasti koronaepidemia viimeistään osoittaa sen, että hoitotyöntekijät ovat palkankorotuksen, inhimilliset työolosuhteet ja oman työehtosopimuksen ansainneet. Siitäkin huolimatta, että korona iskee lujasti Suomen talouteen.

Sote-alan houkuttelevuus on laskenut ja alalta siirrytään muihin tehtäviin enenevässä määrin. Myös alan koulutukseen hakeutuminen on vähentynyt. Yleisimmät syyt alan vaihtoon ovat työn vaativuuteen nähden liian matala palkka sekä kuormittavat työolot. Jos emme tee korjauksia hoitotyöntekijöiden palkkaukseen ja työoloihin, ’Suomi ilman riittäviä hoitotyöntekijöitä’, on pian hyvinkin mahdollinen skenaario.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

MerjaMkisalo-Ropponen

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi. Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen ollut viidettä kautta, tällä kaudella valtuuston 1. varapuheenjohtajana. Olen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen jäsen ja Kalevi Sorsa Säätiön hallituksen jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu