Kuntoutus tulevaisuusinvestointina

Tällä viikolla vietetään kuntoutuksen teemaviikkoa. Sosiaali- ja terveysministeriöön mukaan kuntoutuksen tavoitteena on edistää yksilön toimintakykyä, itsenäistä selviytymistä, osallistumismahdollisuuksia, työ- ja opiskelukykyä, työllistymistä ja työssä jatkamista.

Kuntoutuminen lähtee kuntoutujan tarpeista ja tavoitteista. Kuntoutus on suunnitelmallinen prosessi, jossa kuntoutuja ylläpitää ja edistää toiminta- ja työkykyään ammattilaisten tuella. Keskeistä on kuntoutujan oman aktiivisuuden ja osallisuuden tukeminen sekä hänen toimintaympäristöjensä muokkaaminen kuntoutumista tukevaksi. Kuntoutus on osa monialaista palvelujärjestelmää, jossa tuetaan myös kuntoutujan lähipiiriä.

Sote-uudistuksen yhteydessä on liian vähän puhuttu kuntoutuksen merkityksestä yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Vaikuttava kuntoutus vahvistaa ihmisten osallisuutta, terveyttä, arjessa pärjäämistä ja työ- ja toimintakykyä sekä nostaa työllisyysastetta. Kuntoutus säästää myös yhteiskunnan menoja tulevaisuudessa eli kysymys on tulevaisuusinvenstoinnista.

Parantumattomasti sairaan tai pysyvästi vammautuneen kohdalla voidaan puhua myös terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä, sillä kuntoutuksen avulla voidaan parantaa merkittävästi elämänlaatua ja toimintakykyä. Olen työurallani toiminut useita vuosia neurologisen kuntoutusosaston osastonhoitajana ja siksi aihe on itselleni tärkeä. Olen myös toiminut Muistiliiton puheenjohtajana 11 vuotta ja siinä roolissa puhunut paljon muistisairaiden oikeuksista kuntoutuspalveluihin. Muistisairauksien kulkua voi hidastaa oikea-aikaisen kuntoutuksen avulla.

Oma kuntoutusfilosofiani on perustunut aina tarinallisuuden hyödyntämiseen kuntoutusprosesseissa.  Kohdatessaan vakavan sairauden ihminen joutuu usein miettimään oman elämäntarinansa kokonaisuutta aivan uudesta näkökulmasta. Sairaus tai vammautuminen pakottaa muuttamaan käsitystä omasta itsestään ja haastaa kuvittelemaan erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja ja niiden saavuttamisen tapoja. Parhaimmillaan tulevaisuuden suunnittelu on kuntoutujan ja auttajan yhteistyönä tapahtuva tulevaisuuden tarinan luomisen prosessi.

Tarinallisessa kuntotutumisessa on kyse elämäntarinan katkoksen umpeen kuromisesta, sen ylittämisestä ja elämäntarinan juonen uudelleen löytymisestä. Tarina ei kenties jatku enää samanlaisena, mutta kuntoutumisen myötä sairaus tai vamma saatetaan osaksi omaa elämäntarinaa ja kokemus elämän mielekkyydestä, arvokkuudesta ja jatkuvuudesta palautuu. Tarinallisen kuntotutumisen lähtökohtana on voimavarojen korostaminen ongelmien sijaan. Tavoitteena on korostaa kuntoutujan omaa toimijuutta ja tavoitteiden asettamista kuntoutujan omien elämänprojektien pohjalta.

Kuntotumista voidaan kuvata myös matkaksi. Matka ei kulje kaikilla samaa reittiä, eikä se kenenkään kohdalla ole suoraviivainen tai ennustettavissa oleva. Matkan tekeminen on usein senkin takia hankalaa, että harvoin siihen on pystynyt ennakolta valmistautumaan. Lisäksi kukaan ei tiedä varmuudella tiedä minne lopulta päädytään. Matkalle lähteminen edellyttää usein myös painolastin vähentämistä eli usein on pystyttävä luopumaan jostain vanhasta saavuttaakseen jotain uutta. Joskus matkasuunnitelmaa joudutaan muuttamaan joskus kesken matkaa.

Luottamus ja toivo, joiden varassa kuntotutuminen tapahtuu, ovat pitkälti tarinallisia hahmotelmia. Kuntoutujan persoonallisuus, hänen kykynsä luottaa ja toivoa, kiteytyvät siihen tarinaan, jota hän kertoo itsestään itselleen. Kukaan ei voi kuntouttaa toista ihmistä, ellei ihminen itse halua kuntoutua ja ellei hän pidä kuntotumista mahdollisena ja toivottavana elämäntarinaansa kuuluvana asiana.

Toisaalta ammattilaisia tarvitaan avaamaan kuntoutujalle erilaisia mahdollisuuksia ja toivon näköaloja sekä kertoa, miten ammattilaiset voivat auttaa kuntoutujaa. Tärkeää on lähteä yhdessä etsimään ja löytämään voimavaroja kuntoutumisen matkalle.

Se, mitä ihminen itselleen kertoo, on riippuvaista niistä kokemuksellisista suhteista, joissa henkilö peilaa omaa identiteettiään ja hakee sille vahvistusta. Tärkeitä tässä uuden identiteetin ja toipumisskenaarioiden rakentamisessa ovat sekä vertaisten ja läheisten kertomukset ja niiden sävy sekä henkilökunnan osallistuminen kuntoutujan merkitysmaailmaan.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Eduskunnan Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ryhmän puheenjohtaja

 

+1
MerjaMkisalo-Ropponen
Sosialidemokraatit Joensuu

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi.

Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen kuudetta kautta ja toimin valtuuston puheenjohtajana.

Olen valtakunnallisen Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja, Eduskunnan Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen puheenjohtaja sekä Kuurojen Palvelusäätiö sr:n hallintoneuvoston jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu