Luonto on meille suomalaisille suuri voimavara

Suomessa luonto on lähellä, jopa kaupunkien keskusta-alueella. Luonnossa liikkumisen hyödyt yksilöille tulevat esille monissa tutkimuksissa. Luonnossa liikkuminen parantaa vastustuskykyä, alentaa stressihormonia ja verenpainetta. Luonto tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua, mutta se vähentää myös yksinäisyyden tunnetta.

Luonnolla – ja erityisesti metsällä – on useimmille meille suomalaisista erityinen kulttuurinen merkitys. Itä-Suomen yliopistossa on meneillään tähän aiheeseen liittyvä tutkimushanke nimeltään ’Puut lähellämme’, jossa selvitetään, miten suomalaiset ymmärtävät puiden kulttuurista merkitystä ja millainen puusuhde meillä suomalaisilla on. Tähän mielenkiintoiseen tutkimushankkeeseen voit tutustua täältä.

Luontosuhteen ylläpitämiseen liittyy myös kansanterveydellisiä ja -taloudellisia näkökohtia. Luontolähtöisillä menetelmillä on mahdollista saada kustannussäästöjä aikaan. Tämän oivalluksen ympärille on kehitetty tavoitteellista Green Care toimintaa. Uskon vahvasti siihen, että luontoa ja sen tuotteita hyödynnetään tulevaisuudessa huomattavasti nykyistä enemmän sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa, hoivassa ja kuntoutuksessa.

 

Mitä on Green Care?

Green Care tarkoittaa toimintaa, jossa luontoa käytetään tavoitteellisesti ihmisten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Se perustuu luontolähtöisiin menetelmiin, joita käytetään erityyppisissä ympäristöissä. Hyvinvointivaikutukset syntyvät luonnon elvyttävyyden, toiminnallisuuden ja yhteisöllisyyden kautta. Luonto on Green Care toiminnan tapahtumapaikka, kohde tai väline. Luontoa käytetään edistämään, vahvistamaan tai nopeuttamaan asetettuja tavoitteita.

Luontoelementti voi sijaita maalla tai kaupungissa, ja se voi tarkoittaa niin viherkasveja kuin kokonaista metsää. Luonto toiminnan ympäristönä voi olla erämaaluontoa, hoidettua metsää, puistoa, puutarhaa, tai maatila kotieläinsuojineen. Eläimet ovat yksi keskeinen Green Care -toiminnan luontoelementti.

Luontokokemuksia voi saada myös netin kautta. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Miina Sillanpään Säätiön ’Kuu kiurusta’ – hankkeen aikana laaditut Nautitaan luonnosta -kortit ja Luontosivusto.fi, jotka ohjaavat luonnon hyvinvointivaikutusten pariin esimerkiksi hoivakotien asukkaita, jotka harvoin pääsevät nauttimaan luonnosta.

Green Care -toiminta voidaan jakaa luontohoivan ja luontovoiman palveluihin. Luontohoivalla tarkoitetaan julkisen sektorin järjestämisvastuulla olevien hoidon, hoivan ja kuntoutuksen palveluja, joissa hyödynnetään luontolähtöisyyttä. Luontohoivan asiakkaat ovat usein tavalla tai toisella haavoittuvassa asemassa eli heillä on erilaista hoivan ja kuntoutuksen tarvetta.

Luontovoiman palveluihin kuuluvat tavoitteelliset luontolähtöiset hyvinvointipalvelut, sekä luontolähtöiset harrastus-, kasvatus- ja opetuspalvelut. Luontovoiman asiakkaat eivät ole erityisen haavoittuvassa asemassa ja siten nämä palvelut kuuluvat harvemmin julkisen sektorin järjestämisvastuulle – kasvatuspalveluja lukuun ottamatta. Luontovoiman palveluilla voi olla kuitenkin laajaa yhteiskunnallista merkitystä, jos niillä voidaan ennaltaehkäistä asiakkaiden tarvetta kuntoutukseen ja hoivaan.

Green Care toiminnan vaikuttavuutta sosiaali- ja terveysalalla on tutkittu jonkin verran ja sillä on huomattu olevan monia myönteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi se sopii mielenterveysasiakkaiden, muistisairautta sairastavien, haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten auttamiseen ja tukemiseen, neuropsykiatrisia oireita potevien sekä erilaisten kipupotilaiden hoitoon ja kuntoutukseen.

Luonto- ja eläinavusteisuus sopii myös lääkinnällisen kuntoutuksen rinnalle tuomaan toiminnallisuuden ja osallisuuden kokemuksia. Niiden merkitys on keskeinen erityisesti siellä, missä kuntoutuva asiakas pyrkii opettelemaan ja omaksumaan uudenlaisia elämäntaitoja. Käytettyjä menetelmiä ovat muun muassa puutarhatoiminta ja -terapia sekä erilaiset eläinavusteiset terapiat, kuten ratsastusterapia. Toisaalta kaikella ulkona ja luonnossa liikkumisella on myönteinen vaikutus ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.

Hoitotyön tutkimussäätiö tekemän tutkimuskatsauksen mukaan ulkoilulla on myönteisiä vaikutuksia ikääntyneiden psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn sekä elämänlaatuun. Vehreässä ympäristössä ulkoilun on todettu vähentävän ikääntyneiden sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia sekä kuolleisuutta. Ulkoilu vähentää muistisairaiden ikääntyneiden masennuksen ja haasteellisen käyttäytymisen esiintymistä ja niiden hoitoon käytetyn lääkityksen tarvetta.

Lisäksi ulkoilu parantaa muistisairaiden kognitiota ja lisää heidän sosiaalista osallistumistaan. Näiden tutkimustulosten valossa onkin huolestuttavaa, että Suomessa ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä asuvat ikääntyneet eivät pääse ulkoilemaan yhtä usein kuin haluaisivat. Suomessa vain noin joka toinen ympärivuorokautisen hoidon asiakkaista pääsee ulkoilemaan riittävästi. Näin on erityisesti kaupunkiympäristöissä ja terveyskeskusten vuodeosastoilla.

Edellä mainitussa selvityksessä todettiin myös, että ulkoilua mahdollistavat ympärivuorokautista hoitoa tarjoavien yksiköiden hyvä suunnittelu siten, että ulkotilat ovat esteettömät ja saavutettavissa sekä piha-alueet ovat turvallisia, viihtyisiä ja hoidettuja. Myös riittävä henkilöstömitoitus, mielekkäät aktiviteetit sekä lämmin ja aurinkoinen sää mahdollistavat ulkoilua.

 

Lopuksi

Myös työnpaikoilla työhyvinvoinnin parantamisessa voidaan hyödyntää enemmän luontolähtöisiä menetelmiä. Esimerkiksi kävelykokoukset voisivat soveltua moneen työyhteisöön.

Uskon, että monessa työyhteisössä päästäisiin parempiin tuloksiin ja parempaan yhteisöllisyyteen, jos edes silloin tällöin työntekijöillä olisi mahdollisuus lähteä yhdessä voimaantumaan luonnosta tai jos sosiaaliseen tilaan olisi mahdollista saada jotain luontoelementtejä.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

0
MerjaMkisalo-Ropponen
Sosialidemokraatit Joensuu

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi.

Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen kuudetta kautta ja toimin valtuuston puheenjohtajana.

Olen valtakunnallisen Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja, Eduskunnan Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen puheenjohtaja sekä Kuurojen Palvelusäätiö sr:n hallintoneuvoston jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu