Nyt on keskityttävä hyvän näkemiseen

Ylen kunnille tekemässä kyselyssä jopa kolmannes koululaisista tarvitsee tänä syksynä tukea koulunkäyntiinsä kevään pitkän etäopetuksen jäljiltä. Toisille etäopetusjakson jälkeen jäi puutteita tietotaidollisesti, kun taas toisilla ilmeni sosiaalisia haasteita. Osalla vaikeudet näkyivät molemmissa.

 

Kaikilla vanhemmilla ei ollut mahdollisuuksia tukea lastensa koulunkäyntiä ja valitettavasti joissakin kunnissa vähennettiin oppimisen tuen palveluita etäopiskelussa oleville lapsille, vaikka etäopetus usein tarkoittaa lisääntyvää tuen tarvetta.

 

Erityislasten vanhempien arki kuormittui monin tavoin. Monella erityisesti neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhemmalla tilanne on todella kuormittava, kun normaalin arjen lisäksi oli vielä huolehdittava koulunkäynnin sujumisesta. Nyt syksyllä moni lapsi on tarvinnut takaisin kouluun ja ryhmään sopeutumiseen aiempaa enemmän tukea.

 

Nyt on tärkeää saada nopeasti kaikki lapset normaalille oppimisen polulle ja siksi hallituksen jo keväällä lisätalousarvioiden yhteydessä myöntämät tuet ovat enemmän kuin tarpeen. Samalla on kuitenkin syytä pohtia tulisiko tukea edelleen jatkaa myös tulevan vuoden talousarviossa. Kuntien vastuulle jää, että ne varmasti ohjautuvat oikeaan osoitteeseen.

 

Jos ja kun syksyllä joudutaan kouluja sulkemaan osittain tai kokonaan, on pidettävä huolta, ettei ketään lasta ja nuorta jätetä oman onnensa nojaan, vaan jokainen saa oppimiseensa tarvittavaa henkilökohtaista apua ja tukea.

 

Kouluissa on nyt korkea aika ottaa käyttöön myös ns. positiivinen pedagogiikka. Kaikki lapset tarvitsevat myönteistä palautetta, sillä se kohottaa itsetuntoa, auttaa tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja avautumaan uusille asioille. Erityisen tärkeää se on erityislapsille, jotka liian usein joutuvat kohtaamaan kieltoja ja kielteistä palautetta. Positiivisen pedagogiikan tutkija Kaisa Vuorinen onkin todennut, että erityislapsissa on paljon potentiaalia, jota koulu ei välttämättä tunnista. Hän kehottaakin pohtimaan, kuinka paljon lapsi koulussa oppii omista vahvuuksistaan, vai oppiiko hän siellä enemmän sitä, mitä hän ei osaa.

 

Nyt kouluissa on keskityttävä siihen, että jokainen lapsi, erityisesti erityistä tukea tarvitsevat lapset, saavat siellä onnistumisen kokemuksia ja paljon myönteistä palautetta. Jos voimavaroja keskitetään erityisesti hyvän edistämiseen, ei kenties tarvitse käyttää niin paljon energiaa huonon korjaamiseen.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

MerjaMkisalo-Ropponen

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi. Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen ollut viidettä kautta, tällä kaudella valtuuston 1. varapuheenjohtajana. Olen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja, valtakunnallisen kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen jäsen ja Kalevi Sorsa Säätiön hallituksen jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu