Onko ikäihmisillä yhdenvertaiset oikeudet liikkua ja harrastaa?

Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä valtioneuvoston kanslia käynnistivät Suomi harrastaa kampanjan, jonka tarkoituksena on kannustaa harrastamiseen, aktiivisuuteen, liikkumiseen ja yhdessä tekemiseen.

Kampanja on osa valtioneuvoston kanslian koordinoimaa Suomi toimii -kokonaisuutta, joka tukee ihmisten ja yhteiskunnan toimintaa ja jaksamista kriisitilanteessa, sekä vahvistaa henkistä kriisinkestävyyttä ja resilienssiä viestinnän keinoin. Kirjoitin blogissani Suomi toimii – kampanjasta viime viikolla järjestöjen näkökulmasta.

Ajanjaksolla 27.8.–31.10. toteutettava valtakunnallinen Suomi harrastaa -kampanja kannustaa ihmisiä aktiivisuuteen eri elämänalueilla sekä palaamaan hyvinvointia tukevaan arkeen terveysturvallisuusohjeistukset ja -suositukset huomioiden.

Koronan aikana monet lapset, nuoret ja aikuiset ovat jääneet pois harrastuksista. Jatkuessaan liian vähäinen liikkuminen ja arjen aktiivisuus voivat aiheuttaa monia haasteita niin fyysiselle, psyykkiselle kuin sosiaaliselle hyvinvoinnille. Rajoituksia purettaessa ja yhteiskunnan hiljalleen avautuessa on tärkeää muistutella ihmisiä palaamaan takaisin aktiiviseen ja tasapainoiseen arkeen.

 

Erityinen huoli ikäihmisistä

Koronapandemia on merkittävästi vähentänyt myös monien ikääntyneiden ja riskiryhmäläisten liikkumista ja samalla myös toimintakykyä. Ikäinstituutin selvitysten mukaan yli 70-vuotiaiden toimintakyvyssä on tapahtunut heikentymistä, mielenterveysongelmat ovat yleistyneet ja yksinäisyyden sekä tarkoituksettomuuden tunteet ovat lisääntyneet.

Mitä huonompi elämäntilanne oli epidemian alussa, sen suurempi on keskimäärin tilanteen heikentyminen. Ikäihmisen toimintakyky ja lihasvoima heikkenevät nopeasti. Esimerkiksi kahden viikon vuodelepo heikentää lihasmassaa keskimäärin kolme prosenttia. Alle 2000 askelta päivässä liikkuminen vähentää lihasmassaa 0,5–2,8 prosenttia viikossa.

Tilanne ei ole kuitenkaan toivoton, sillä tutkimusten mukaan säännöllinen ohjattu lihasvoimanharjoittelu ja oikea ravitsemus voivat vielä kohentaa hyvinkin iäkkäiden henkilöiden liikunta- ja toimintakykyä. Meillä on myös runsaasti tutkimusnäyttöä kulttuurin ja taiteen hyvinvointivaikutuksista ja siitä, miten kulttuuria ja taidetta voidaan hyödyntää hoidossa, hoivassa ja kuntoutuksessa.

 

Ongelmia oli jo ennen koronaa

Vaikka korona on vaikeuttanut ikäihmisten tilannetta, niin on syytä pitää mielessä, että jo ennen koronaa meillä oli paljon ihmisiä, jotka eivät päässeet liikkumaan ja harrastamaan kodin ulkopuolelle.

Kotiin vietävää kuntoutusta ja päiväkuntoutusjaksoja on ollut liian vähän tarjolla. Puhumattakaan, että kotihoidon työntekijöillä olisi aikaa tehdä kuntouttavaa työtä. Monet ikäihmiset ovat tälläkin hetkellä lähes vankeina omassa kodissaan, eivätkä pääse esimerkiksi ulkoilu- ja harrastuskavereiden puutteiden takia ulkoilemaan tai harrastamaan.

Vuosikausia ikäihmisten palveluiden suunnittelu kotihoidossa on lähtenyt siitä, minkälaisia valmiita palvelupaketteja kuten ateria-, kauppa- yms. palvelut henkilölle voidaan järjestää, eikä siitä, miten tuetaan toimintakykyä.

Professori Taina Rantasen tutkimusten mukaan kotiin tuotavat palvelut alentavat ikäihmisten aktiivisuutta. Ikäihmisiä auttaminen ulos liikkumaan, ulkoilemaan ja harrastamaan ovat fyysisen, psyykkisen ja kognitiivisen toimintakyvyn ylläpitämisessä tärkeimpiä asioita. Kotoa pois lähtemisen tulee olla säännöllistä, sillä mitä pidempään ikäihminen on ollut käymättä ulkona, sen vaikeammaksi se hänelle myös psyykkisesti muuttuu. Siinä vaiheessa, kun ulkona liikkuminen loppuu, otetaan pitkä askel kohti kotoa palveluasumiseen muuttamista.

Myös ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa on vakavia puutteita. Perinteinen laitoskulttuuri ja henkilökuntaresurssien niukkuus estävät usein ikäihmistä elämästä oman näköistä elämää. Ympärivuorokautinen hoito palvelutaloissa muistuttaa usein laitoshoitoa monine laitoskulttuurin piirteineen. Tavoitteena kuitenkin pitäisi olla yhteisökoti, jossa jokaisella ikäihmisellä on mahdollisuus elää oman elämäntarinan näköistä elämää.

 

Tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja uudenlaisia toimintamalleja

Nyt tarvitaan hallinto- ja organisaatiorajat ylittävää yhdessä tekemistä. Kulttuuri ja liikuntatoimi on saatava mukaan ikäihmisten kokonaisvaltaista toimintakykyä parantavaan toimintaan. Kotihoito tarvitsee tuekseen myös esimerkiksi kulttuuri-, kauppa- ja ulkoilukavereita. Järjestöjen osaamista on nyt kyettävä hyödyntämään entistäkin tehokkaammin. Korona-aika osoitti järjestöjen ja yhdistysten luovuuden, joustavuuden ja ketteryyden.

Hoidettavan omassa kodissa tapahtuva perhehoito antaa uusia mahdollisuuksia toimia kotihoidon ja omaishoidon tukena. Kiertävä perhehoitaja voi toimia esimerkiksi kotihoidon tukena ulkoiluttajana, kulttuuri-, harrastus ja kauppakaverina tai omaisten vapaapäivien sijaisena. Erityisesti tämän toiminnan kehittämisellä on suuri tarve. (lue lisää ikäihmisten perhehoidosta) ja hyvänä esimerkkinä on Siun Sote Pohjois-Karjalassa, jossa perhehoitoa on lähdetty kehittämään myös kotiin annettavan perhehoidon suuntaan.

Lisäksi Siun Soten alueella on meneillään Kulttuuria arkeen- pilotti, jonka tavoitteena on kehittää Joensuun ja Kontiolahden kotihoidon asiakkaille kulttuurihyvinvointipalveluja niihin ajankohtiin, kun he ovat yksin kotona. Joensuun ja Kontiolahden kulttuuripalvelut vastaavat osaltaan pilotoinnin järjestämisestä. Siun Soten keskisen alueen kotihoito on yhteistyökumppanina ja roolina on toimia asiantuntijana sekä kulttuurihyvinvoinnin sisältöjen välittäjänä.

Laissa kuntien kulttuuritoiminnasta on kuntien tehtäväksi määrittely edistää kulttuurin ja taiteen yhdenvertaista saatavuutta ja monipuolista käyttöä sekä edistää kulttuuria ja taidetta osana asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tämä velvoite koskee kaikkia kunnan asukkaita – myös kotihoitoa tarvitsevia.

Oulussa on pilotoitu menestyksekkäästi lähikuntouttajien oppisopimuskoulutusta. Lähikuntouttaja toimii kotihoidon tukena erityisesti liikkumisen ja arjen toimintojen tukemisessa. Hänen tehtävänään on ollut muun muassa tukea ikäihmisten erilaisten arjen toimintojen tekemisessä: ruoan laittamisessa, pyykin pesussa, astioiden tiskaamiseen, ulkoilussa ja asioiden hoitamisessa. Tulokset ovat olet hyviä: Ikäihmisten osallisuuden tunne on kasvanut, ja yksinäisyys ja masennus helpottaneet. Myös lihaskunto ja ravitsemustilanne ovat selvästi kohentuneet.

 

Entä kotihoidon jälkeen?

Myös ympärivuorokautista hoitoa tarjoavissa hoitokodeissa ikäihmisillä tulee olla oikeus päästä liikkumaan ulkona ja osallistumaan sekä harrastus- ym. toimintaan. Siksi myös siellä tarvitaan työntekijöiden avuksi ulkoilu- liikunta- ja kulttuurikavereita. Myös toimivat kuljetuspalvelut ovat välttämättömiä.

Lisäksi hoito- ja hoivakodissa tulee järjestää yhteisöllistä, asukkaiden mieltymysten mukaista toimintaa. Yhteisöllinen, toimintakykyä, osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävä ja ylläpitävä toiminta sisältävät kulttuuri- ja taidetoimintaan osallistumisen, itse tekemisen ja kokemisen. Näiden tuottamiseen ja hankkimiseen tarvitaan henkilöstön osaamista sekä johdon tukea. Tarvitaan myös kykyä yhteistyöhön kuntien, järjestöjen, oppilaitosten ja yritysten sekä osuuskuntien kanssa.

Toivottavasti nyt lopultakin ymmärretään, että kulttuuriset ja liikunnalliset oikeudet kuuluvat kaikille – myös hoitoa ja hoivaa tarvitseville ikäihmisille. Hyvinvointialueita perustettaessa on heti löydettävä yhteinen toiminta-areena, jolla hyvinvointialue, kunnat ja järjestöt voivat tasavertaisesti toimia terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisessä kaikille kansalaisille.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Valtakunnallisen Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja

 

+3
MerjaMkisalo-Ropponen
Sosialidemokraatit Joensuu

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi.
Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen kuudetta kautta ja toimin valtuuston puheenjohtajana. Olen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja, valtakunnallisen Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja, Eduskunnan Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen puheenjohtaja sekä Kuurojen Palvelusäätiö sr:n hallintoneuvoston jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu