Osallisuus terveyden- ja hyvinvoinnin edistäjänä

Helmikuussa vietettiin Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämää osallisuusviikkoa. THL:ssä on meneillään sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra). Hankkeen aikana on tullut selvästi esille se, että osallisuus on yhteydessä hyvinvointiin. Matalan osallisuuden kokemuksen on todettu liittyvän muun muassa vakavaan psyykkiseen kuormittuneisuuteen, yksinäisyyteen ja huonoksi koettuun työkykyyn.

Kokemus osallisuudesta taas lisää hyvinvointia, turvallisuutta, uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin. Hankkeen tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta, köyhyyttä, syrjäytymistä ja syrjintää. Osallisuus on kuulemisen, kuulluksi tulemisen ja mukana olemisen tunnetta.

Osallisuus syntyy osallistumisen, toiminnan ja vaikuttamisen kautta. Osallisuus muodostuu tunneperäisistä, tuen ja arvostuksen kokemuksista ja pohjautuu tunteeseen yhteenkuuluvuudesta sekä jäsenyydestä yhteisöön ja yhteiskuntaan.

 

Osallisuudessa on kolme osa-aluetta:

  1. Osallisuus omassa elämässäeli mahdollisuus elää omannäköistä elämää; mahdollisuus määritellä, mihin toimintaan tai palveluun osallistuu.
  2. Osallisuus yhteisöissä ja vaikuttamisen prosesseissaeli mahdollisuus kuulua itselle tärkeisiin ryhmiin ja yhteisöihin sekä vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin; mahdollisuus saada tukea vaikuttamiseen. Tässä esimerkiksi järjestöt tekevät tärkeää työtä.
  3. Osallisuus yhteisestä hyvästäeli mahdollisuus yhdessä tekemiseen; mahdollisuus päästä nauttimaan yhteisestä hyvästä ja osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen ja jakamiseen. Tämä edellyttää esimerkiksi esteettömyyttä ja palvelujen saavutettavuutta.

 

Esimerkkejä osallisuuden hyödyistä:

  1. Osallisuuden kokemus suuntaa yksilön toimijuutta. Yhteiskunnassa kannattaisi edistää sellaisia olosuhteita ja toimintoja, joissa erityisesti työelämän ulkopuolella olevat voisivat vaikuttaa omaan elämäänsä, elinympäristöönsä sekä saisivat osaamisensa näkyväksi ja siten myös tunnustusta muilta ihmisiltä.
  2. Vuoden 2019 kouluterveyskyselyssä tuli esille, että oppilaiden osallisuuden kokemus on sitä alhaisempi, mitä useammin oppilas kiusaa muita tai joutuu itse kiusatuksi. 8. ja 9.-luokkalaisilla yhteydet osallisuuden kokemuksen ja koulukiusaamisen välillä olivat voimakkaimmat. Tästä voi päätellä, että osallisuuden edistäminen kouluissa on tehokas tapa koulukiusaamisen vähentämiseen.
  3. Sosiaali- ja terveystoimessa osallisuuden kokemus kasvattaa asiakkaan tai potilaan omaa vastuuta hoidostaan ja samalla myös valtaa hoidon suunnittelemisessa ja toteuttamisessa. Osallisuus liittyy myös kiinteästi itsemääräämisoikeuden toteutumiseen.

 

Olen eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja ja siinä roolissa yhdenvertainen osallisuus on itselleni tärkeä teema. Olen ollut mukana myös Invalidiliiton kuntavaalikampanjassa, jossa on tuotu esille sitä, miten tärkeää on, että kuntavaaleissa on ehdokkaina ja päättäjinä vammaisia henkilöitä.

Kokemusasiantuntijuus varmistaisi myös vammaisvaikutusten paremman arvioinnin kunnissa. VAMYT-ryhmä jätti eduskunnassa viime viikolla toimenpidealoitteen, jossa esitettiin lainsäädäntötyöhön lisättäväksi vammaisvaikutusten arviointi ja näin pitäisi kunnissakin toimia.

Helmikuussa julkaistiin valtioneuvoston YK:n vammaissopimuksen kansallinen toimintaohjelma, jonka avulla valtionhallinnossa aiotaan edistää vammaissopimuksen toimeenpanoa. Tässä suunnitelmassa korostuu ministeriöiden ja valtionhallinnon rooli, mutta itse ajattelen, että seuraavien kunnanvaltuustojen ja tulevien hyvinvointialueiden valtuustojen pitäisi käydä ohjelman tavoitteet läpi ja arvioida niiden toteutumista omassa toiminnassaan ja viedä asiat myös strategioiden laadintaprosesseihin ja sieltä käytäntöön kunnissa ja alueilla. Vammaisneuvostojen asiantuntijuutta tulee hyödyntää nykyistä enemmän.

Vammaisten yhdenvertaisen osallisuuden toteutumisen kannalta on erittäin tärkeää ymmärtää, että yhdenvertaisuus tarkoittaa myös positiivista erityiskohtelua, jonka avulla mahdollistetaan, että vammainen henkilö voi olla osallisena yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tässä esimerkiksi kuljetuspalvelut sekä henkilökohtaisen avun ja tuen palvelut ovat ensisijaisia.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja

 

+1
MerjaMkisalo-Ropponen
Sosialidemokraatit Joensuu

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi.
Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen viidettä kautta, tällä kaudella valtuuston 1. varapuheenjohtajana. Olen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja, valtakunnallisen Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja, Eduskunnan Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen jäsen sekä Kuurojen Palvelusäätiö sr:n hallintoneuvoston jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu