Sankaritekoja

Jokainen meistä joutuu ja saa olla elämänsä aikana joskus auttajana ja joskus autettavana. Tämän myöntäminen ja tähän suostuminen on ihmisyyden syvintä olemusta.

Syntyisikö tämän asian hyväksymisestä myös se elämän sankaruus, josta J. Karjalainen lauloi jo yli 30-vuotta sitten.

 

”Keitä ne on ne sankarit

sellaiset sankarimiehet

joita koko valtakunta arvostaa?

Keitä ne on ne sankarit

sellaiset sankarinaiset

jotka tosi työstä palkintonsa saa?

Me ollaan sankareita kaikki

kun oikein silmiin katsotaan

Me ollaan sankareita elämän –

ihan jokainen”

 

Millaista sankaruutta nyt tarvitaan?

Nyt tarvitaan arjen sankaritekoja, joita jokainen voi tehdä. Sankaruus on asenne, jossa huomio käännetään itsestä toisiin. Sankaruus on siis epäitsekästä toimintaa. Arjen sankarit ovat aktiivisia toimijoita, jotka tekevät tekoja toisten ihmisten hyväksi. Toivottavasti koronaviruksesta johtuva poikkeustilanne herättää meissä kaikissa sankarillisia piirteitä. Tekojen ei tarvitse olla isoja, riittää että käyn naapurille kaupassa tai soitan yksinäiselle ihmiselle puhelun. Tärkeintä on avata aistit huomioimaan toisten ihmisten tarpeet ja uskallusta kysyä, voinko auttaa?

Nyt tarvitaan myös toisenlaista sankaruutta eli kykyä ottaa apua vastaan. Monelle itsenäiselle ikäihmiselle tämä voi olla vaikeaa, kun on tottunut hoitamaan kaikki asiat itse, ja pitänyt kunnia-asiana, ettei ole tarvinnut toisten apua. Nyt onkin tärkeä kääntää asia niin päin, että riskiryhmään kuuluvat kansalaiset ovat epäitsekkäitä ja auttavat parhaiten muita pyytämällä ja ottamalla vastaan apua.

Kolmanneksi haluan kiittää kaikkia niitä arjen sankareita, jotka pitävät tämän maan pystyssä eli niitä työntekijöitä, joita ei voi siirtää etätyöhön ja joiden töissä käyminen varmistaa yhteiskunnan toimivuuden. Kaikkia näitä ammatteja ei voi tässä luetella, mutta toivottavasti myös koronaepidemian jälkeen muistetaan nämä ihmiset, jotka näinä päivinä ja tulevina viikkoina jopa riskeeraten oman terveytensä tekevät arvokasta työtä pitääkseen yhteiskunnan toiminnassa.

Erityinen kiitos kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille, jotka päivittäin menevät työpaikalle huolehtimaan niistä, jotka erityisesti nyt heidän osaamistaan ja ammattitaitoaan tarvitsevat. He tekevät päivittäin sankaritekoja ilman että tekevät siitä mitään numeroa.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

MerjaMkisalo-Ropponen

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi. Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen ollut viidettä kautta, tällä kaudella valtuuston 1. varapuheenjohtajana. Olen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen jäsen ja Kalevi Sorsa Säätiön hallituksen jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu