Sisäinen turvallisuus syntyy luottamuksesta ja osallisuudesta yhteiskuntaan

Hallitus antoi hiljattain selonteon sisäisestä turvallisuudesta. Turvallisuuden tunne syntyy luottamuksesta yhteiskuntaan ja toisiin ihmisiin, osallisuuden kokemuksesta, elämän hallinnasta ja ennustettavuudesta sekä oikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Sisäisen turvallisuuden perusta luodaan siten politiikalla, joka vähentää eriarvoisuutta yhteiskunnassa ja vahvistaa kansalaisten osallisuutta.

Usein ongelmien ennaltaehkäisyssä puhumme enemmän kuin teemme. Nyt esimerkiksi meillä kaikilla on suuri huoli lapsista ja nuorista, jotka ovat joutuneet kantamaan kohtuuttoman suuren taakan koronarajoitusten seurauksista. Erityisesti jo valmiiksi vaikeassa asemassa olevat lapset ovat kärsineet paljon. Osa nuorista voi erittäin pahoin ja purkaa tätä jopa rikollisin keinoin. Meidän pitää pystyä tukemaan näitä nuoria nyt ja toisaalta ennaltaehkäisemään nuorten pahoinvointia.

Syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäiseminen, koulutukseen panostaminen ja kiinnijäämisriskin nostaminen ovat tärkeimpiä rikollisuutta ehkäiseviä toimia. Kriminaalipolitiikan on tähdättävä kokonais- ja uusintarikollisuuden vähentämiseen, vaikuttavan kuntouttavan toiminnan vahvistamiseen sekä rikosseuraamusviranomaisten ja muiden sektoreiden välisen yhteistyön lisäämiseen.

Huono-osaisuus ja syrjäytyneisyys eivät lisää ainoastaan todennäköisyyttä ajautua rikoksiin, ne lisäävät myös todennäköisyyttä joutua rikosten uhriksi. Siten esimerkiksi poliisin tai pelastustoimen aliresursointi on erityinen riski niille, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia lisäturvaa omin varoin.

Viranomaisten toiminnan painopistettä tulee siirtää yhä voimakkaammin reaktiivisista palveluista ennalta ehkäisyyn ja varhaiseen tukeen. Ennaltaehkäisevällä toiminnalla ylläpidetään yhteiskunnan, ihmisten ja ympäristön turvallisuutta, turvallisuuden tunnetta ja luottamusta viranomaisiin sekä vähennetään syrjäytymistä. Samalla ehkäistään erilaisten ongelmien kasautuminen tietyille ihmisille tai alueille.

Esimerkiksi poliisin ennalta estävässä toiminnassa huolehditaan siitä, että poliisi kohtaa nuoria ja heille syntyy positiivisia kohtaamisia, jotka vahvistavat nuorten luottamusta poliisiin ja madaltavat kynnystä kääntyä poliisin puoleen ongelmissa.

On erittäin hyvä, että sisäministeriö on myös osana selonteon valmistelua selvittänyt Tampereen yliopiston professori Juho Saaren johdolla haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien turvallisuutta.

Aiemmin tehtyjen selvitysten perusteella turvallisuuden kannalta haavoittuvimmassa asemassa olevat väestöryhmät ovat maahanmuuttajataustaiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, vammaiset henkilöt, romanit, erityisen haavoittuvassa asemassa olevat lapset, kuten huostaan otetut, osa ikääntyneistä, heikossa sosioekonomisessa asemassa olevat ja syrjäytyneet henkilöt.

Professori Saaren mukaan sisäisen turvallisuuden tilannekuva keskittyy liikaa väestön suuren enemmistön turvallisuuteen ja viranomaisten näkökulmaan. Kaikkein haavoittuvimmissa asemissa olevien ryhmien tilanteesta ei ole selkeää näkymää.

Keskeinen kysymys sisäisen turvallisuuden tulevaisuuden kannalta onkin, kuinka hyvin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset pysyvät mukana yhteiskunnan kehityksessä.

Myös sisäisessä turvallisuudessa ennaltaehkäisy on paljon vaikuttavampaa ja tehokkaampaa kuin vahinkojen korjaaminen. Siksi ongelmien juurisyiden tunnistaminen ja niihin tarttuminen on parasta sisäisen turvallisuuden vahvistamista.

Niin sanotut pehmeät toimenpiteet ovat siis sisäisestä turvallisuudesta puhuttaessa tosiasiassa kovia toimenpiteitä.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

 

+2
MerjaMkisalo-Ropponen
Sosialidemokraatit Joensuu

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi.
Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen viidettä kautta, tällä kaudella valtuuston 1. varapuheenjohtajana. Olen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja, valtakunnallisen Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja, Eduskunnan Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen jäsen sekä Kuurojen Palvelusäätiö sr:n hallintoneuvoston jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu