Sosiaali- ja terveystoimen veto- ja pitovoimaa voidaan parantaa

Maailman terveysjärjestö WHO juhlisti vuotta 2020 sairaanhoitajien ja kätilöiden vuotena. Kuluneet kaksi vuotta ovat nostaneet konkreettisesti kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten työn tärkeyden esille. Juhlavuotena WHO halusi erityisesti korostaa sairaanhoitajien ja kätilöiden merkittävää roolia terveydenhuollon palveluissa.

Terveydenhuolto ei selviä missään maassa ilman osaavia sairaanhoitajia ja kätilöitä – laajemmin sanottuna ilman osaavia hoitotyöntekijöitä. WHO korosti juhlavuotena myös sitä, ettei osaavien ammattilaisten asiantuntijuutta saa, eikä ole varaa sivuuttaa, kun terveydenhuollon palveluja kehitetään. Tämä tarkoittaa myös sitä, että uusia hyvinvointialueita perustettaessa on kuultava ammattilaisia ja otettava heidät mukaan kehittämiseen.

Sairaanhoitajista ja kätilöitä on pulaa eri puolilla maailmaa. WHO on arvioinut, että maailmanlaajuisesti tarvitaan 9 miljoonaa sairaanhoitajaa ja kätilöä lisää vuoteen 2030 mennessä. Sairaanhoitajapula ja laajemminkin hoitajapula ovat jo tätä päivää myös Suomessa.

Sosiaali- ja terveysalan vetovoimaisuuden parantamiseksi on maailmalla kehitetty vetovoimainen sairaala (ns. magneettisairaala) -konseptia. Tämä toimintamalli ei koske pelkästään sairaalatoimintaa vaan laajemminkin sosiaali- ja terveystoimea. Myös Suomessa on vetovoimainen sairaala -toimintamalli käytössä esimerkiksi Kuopion Yliopistollisessa sairaalassa.

Keskeiset mallin periaatteet ovat:

  • Hoitotyöntekijöille on mahdollistettava työskentely potilasturvallisesti, laadukkaasti ja työn tulosten on oltava tunnistettavissa
  • Hoitotyöntekijöillä on oltava mahdollista työskennellä asiakas- ja perhekeskeisesti
  • Hoitotyöntekijöiden toiminta perustuu näyttöön ja yhtenäisiin käytäntöihin
  • Hoitotyöntekijöiden työhyvinvointi on varmistettu ja siten he omalta osaltaan luovat hyvää työilmapiiriä
  • Hoitotyöntekijöille on luotu mahdollisuudet kehittyä ammatillisesti
  • Hoitotyön johtaminen, opetus ja tutkimus ovat korkeatasoisia ja innostavia

Tällä mallilla ei poisteta kokonaan työntekijäpulaa, sillä myös esimerkiksi palkkauksen epäkohdat vaativat korjaamista. Toisaalta pelkkä palkkauksen korjaaminen ei riitä alan veto- ja pitovoimaisuuden korjaamiseen, jos työolosuhteita ja johtamista ei saada kuntoon.

Hoitotyössä jaksaminen edellyttää, että työtä voi tehdä ammattietiikkansa mukaisesti potilaiden ja asiakkaiden parhaaksi. Tällä hetkellä hoitotyössä uuvuttaa eniten ammattietiikan ja todellisuuden välinen ristiriita. Jatkuva stressi ja riittämättömyyden tunne kuluttaa hoitajia. He tietävät, miten potilasta ja perhettä tulisi ohjata, tukea ja auttaa, mutta heillä ei ole aikaa toimia niin.

Laadukkaaseen hoitotyöhön kuuluu myös työn kehittäminen tutkimustietoon pohjautuen. Hoitotyön Tutkimussäätiö (HOTUS) laatii tutkimustietoon perustuvia hoitotyön suosituksia ja näyttövinkkejä, joiden avulla uusimman tutkimustiedon seuraaminen on työssä helppoa. Hotuksen rahoitus on vuosia ollut riittämätöntä, eivätkä se pysty vastaamaan läheskään kaikkiin käytännöstä nouseviin tarpeisiin ja pyyntöihin.

Viime viikolla julkaistussa valtiovarainministeriön budjettiesityksessä ei vieläkään esitetä asian korjaamiseksi riittäviä toimenpiteitä. Ensi vuodelle Hotukselle esitetään valtionavustusta 388 000 euroa, kun lääketieteen puolella vastaavien Käypä Hoito suositusten laatimiseen on ehdotettu 720 000 euroa. Tätä epätasa-arvoisuutta on vaikea ymmärtää, kun otetaan huomioon, että esimerkiksi hoitotyöntekijät sosiaali- ja terveysalan suurimpana ammattiryhmänä hoitavat yli 50% avopuolen vastaanottokäynneistä ja lääkärit 36%. Näkyykö tässäkin esityksessä hoitotyön heikko arvostus?

Olen vakuuttunut, että sosiaali- ja terveysalan veto- ja pitovoimaa voidaan parantaa. Se vaatii uudenlaista ajattelua ja oikeita päätöksiä usealla eri taholla. Näitä tärkeitä päätöksiä tehdään sekä eduskunnassa, työmarkkinapöydissä että myös alueellisesti. Uusia hyvinvointialueita perustettaessa lähtökohtana on pidettävä vetovoimaista sosiaali- ja terveystoimen mallia, jos ”aikuisten oikeasti” halutaan pitää kiinni osaavasta työvoimasta ja houkutella alalle uusia ihmisiä. Juhlapuheiden aika alkaa olla ohi!

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

Sairaanhoitaja, Terveystieteiden tohtori, kansanedustaja (sd)

 

+1
MerjaMkisalo-Ropponen
Sosialidemokraatit Joensuu

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi.
Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen kuudetta kautta ja toimin valtuuston puheenjohtajana. Olen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja, valtakunnallisen Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja, Eduskunnan Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen puheenjohtaja sekä Kuurojen Palvelusäätiö sr:n hallintoneuvoston jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu