Suomi ei olisi selvinnyt koronakriisistä näin hyvin ilman järjestöjä

Valtioneuvoston kanslian ja järjestökentän yhteinen Suomi välittää -kampanja käynnistyi 16.8. Kampanja kiinnittää huomion siihen, kuinka olennainen osa hyvinvointivaltion turvaverkkoa vapaaehtoistoiminta on, ja tekee näkyväksi järjestöjen ja vapaaehtoisten toimintaa pitkittyneessä koronakriisissä. Kampanjan avulla halutaan tuoda näkyväksi vapaaehtoistoimintaa ja sen merkitystä kriisiaikana sekä kriiseistä ja vaikeista elämäntilanteista selviytymisessä.

Valtioneuvoston tiedotteessa todetaankin osuvasti, että: ”Meitä kannattelee verkko, joka ei aina ole näkyvä, sillä se on solmittu aineettomasta välittämisestä ja inhimillisyydestä. Se verkko on tehty ihmisistä, jotka laittavat itsensä likoon vapaaehtoisesti paremman maailman puolesta.”

Korona-aika on muuttanut järjestöjen vapaaehtoistoimintaa ja uusia toimintatapoja, esimerkiksi koulutukseen ja yhteydenpitoon, keksitään jatkuvasti. Vapaaehtoisten panosta ja uudenlaisia ratkaisuja tarvitaan, koska koronan seuraukset tulevan näkymään ihmisten elämässä pitkään. Olen itse Muistiliiton puheenjohtajana hämmästellyt miten nopeasti ja ketterästi muistiyhdistykset ovat pystyneet luomaan aivan uudenlaisia tapoja toimia ja kehittää toimintoja.

Järjestöjen rooli kriisitilanteissa ja niihin varautumisessa on merkittävä. Järjestöjen ja niiden vapaaehtoisten erityisosaamiselle, sekä muun muassa järjestöjen tuottamille erityisille kriisipalveluille, on ollut huomattavasti kysyntää erityisesti nyt koronakriisin aikana.

Tämä kampanja on hyvä ja tarpeellinen, mutta samalla on muistettava, että pelkästään järjestöjen kiittäminen ei riitä. Jotta järjestöt voivat toimia jatkossakin yhtä hyvin, on niiden rahoitus turvattava. Rahapelitoiminnan tuottojen nopea lasku ei saa aiheuttaa kolmannen sektorin toimijoiden toiminnan alasajoa. Tuottojen vähenemisen kompensaatioon on haettava ratkaisut. Myös tulevilla hyvinvointialueilla on taattava järjestöjen toimintaedellytykset.

Meidän on rakennettava malli, jossa tulevat hyvinvointialueet, kunnat ja järjestöt tekevät työtä kumppaneina. Ilman järjestöjä sote-uudistuskaan ei voi onnistua, sillä järjestöissä tehdään sellaista tärkeää työtä, mitä mikään muu taho ei yhteiskunnassa hoida. Jos tätä tärkeää työtä ei voida jatkaa, kustannukset yhteiskunnalle tulevat valitettavasti kasvamaan tulevaisuudessa.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

+4
MerjaMkisalo-Ropponen
Sosialidemokraatit Joensuu

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi.
Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen kuudetta kautta ja toimin valtuuston puheenjohtajana. Olen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja, valtakunnallisen Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja, Eduskunnan Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen puheenjohtaja sekä Kuurojen Palvelusäätiö sr:n hallintoneuvoston jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu