Työhyvinvoinnin parantamisella on kiire

Pari viikkoa sitten kirjoitin tässä Uuden Suomen blogissa siitä, miten haastattelemieni TE-toimiston työntekijöiden kokemusten perusteella pako hoitoalan ammateista on kiihtynyt. Yhä useampi hoitotyöntekijä harkitsee ammatin ja alan vaihtoa epäinhimillisten työolosuhteiden takia. Liian pienet resurssit ja liian vähäinen käsiparien määrä kasaavat kohtuutonta taakka hoitohenkilökunnalle. Jatkuva kiire ei mahdollista potilaiden kunnollista kohtaamista ja lisää hoitovirheiden riskiä. Motivaatiota pysyä ammatissa ei lisää myöskään se, että esimerkiksi sairaanhoitajien palkat ovat Suomessa muita pohjoismaita selvästi huonommat.

Työn kohtuuton rasittavuuksiin ja työolosuhteiden heikkous näkyy ilmeisesti myös Kunta-alan vuoden 2018 eläköitymisluvuissa – erityisesti työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrässä. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi yhteensä 5 116 kuntatyöntekijää. Työkyvyttömyyseläkkeille siirryttiin vuonna 2018 keskimäärin 54,1 -vuotiaana

Sairausperusteisille eläkkeille jääneitä oli kunta-alalla 4,4 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Eniten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiset lisääntyivät yli 60-vuotiailla. Tässä ikäryhmässä eläkeiän nousu voi mahdollisesti vaikuttaa siihen, että työkyvyttömyyseläkkeelle hakeudutaan aiempaa herkemmin.

Erityisen huolestuttavaa on tieto terveysalan sekä opetusalan parissa työskennelleiden työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden melko suurista määristä. Vuonna 2018 jäi 2500 hoitoalan työntekijää työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämä luku on lähes yhtä suuri, kuin vanhuuseläkkeelle jääneiden määrä. Suurin kunta-alan ammattiryhmä lähihoitajat oli määrällisesti suurin ryhmä myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneissä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 831 lähihoitajaa, keskimäärin 53–vuotiaana. Seuraavaksi eniten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi sairaanhoitajia (467 henkilöä keskimäärin 52,6 vuoden iässä) ja sairaala- ja laitosapulaisia (372 henkilöä keskimäärin 56,2 vuoden iässä).

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet olivat yleisin työkyvyttömyyden syy: ne olivat ensisijainen sairaus 37,5 prosentissa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden kuntatyöntekijöiden sairauksista. Mielenterveyden häiriöt olivat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy 28,4 prosentissa. Edelliseen vuoteen verrattuna mielenterveyshäiriöiden osuus hieman nousi samalla kun tuki- ja liikuntaelinten sairauksien osuus laski.

Tilanne on johtanut myös alan houkuttelevuuden merkittävään heikkenemiseen, mikä on nostanut esille kysymyksen siitä kuka meitä tulevaisuudessa hoitaa. Nykyisin eläköityy tai alalta poistuu työntekijöitä niin paljon, että esimerkiksi alan opiskelijat ovat jo opintojensa aikana käytännössä täystyöllistettyjä. Tulevaisuudessa kuilu hoitoalan ammattilaisten ja työntekijöiden tarpeen välillä uhkaa kuitenkin revetä kestämättömäksi.

Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että Suomessa olisi työhyvinvointi maailman parasta vuoteen 2030 mennessä. Kannatan lämpimästi tätä tavoitetta. Tavoitteen toteuttamiseksi on tarkoitus käynnistää työpaikkojen tueksi monivuotinen kansallinen Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma.

Ohjelman kohderyhmänä ovat työntekijät, työnantajat, työyhteisöt ja niiden muodostamat verkostot. Ohjelma valmistellaan ja toteutetaan kolmikantaisesti ja siinä hyödynnetään aiempien työelämän kehittämisohjelmien kokemuksia. Osana ohjelmaa toteutetaan työn, terveyden ja työkyvyn tutkimus- ja kehittämisohjelma. Ohjelmalla on tarkoitus turvata myös palvelujärjestelmiemme kehittämiseksi välttämätön työikäisten työ- ja toimintakykyyn liittyvä tutkimus.

Ehdotan, että ohjelma käynnistetään mahdollisimman pian ja ensimmäisenä kohteena on sosiaali- ja terveysala, sillä jos siellä ei saada työhyvinvoinnissa pikaista paranemista aikaan, meiltä loppuvat työntekijät!

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

 

MerjaMkisalo-Ropponen

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi. Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen ollut viidettä kautta, tällä kaudella valtuuston 1. varapuheenjohtajana. Olen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen jäsen ja Veikkauksen hallintoneuvoston jäsen sekä Kalevi Sorsa Säätiön hallituksen jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu