Vammaisten yhdenvertaisuus on edelleen osittain sanahelinää

Suomi on ratifioinut 10.6.2016 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, jonka tarkoituksena on taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista.

Sopimus velvoittaa myös huomioimaan vammaisten henkilöiden erityistarpeet ja takaamaan vammaisille samat yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuudet kuin kaikille muillekin. Lisäksi sopimus korostaa yleisen asennemuutoksen tärkeyttä, stereotypioiden ja ennakkoluulojen poistamisen merkitystä ja yleistä tietoisuuden lisäämistä vammaisten aseman edistämiseksi ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi.

Vammaiset ovat maailman suurin ja syrjityin ihmisryhmä. Arviolta 15 % maailman ihmisistä on tavalla tai toisella vammaisia. Vammaisten ihmisten yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja palveluiden saaminen eivät ole vielä täysin toteutuneet Suomessakaan.

Ongelmat ja haasteet tulivat esille esimerkiksi pari viikkoa sitten ilmestyneessä uusimmassa yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa. Viimeisen neljän vuoden aikana yhdenvertaisuusvaltuutettuun on otettu yhteyttä eniten vammaisuuteen ja alkuperään perustuvaan syrjintään liittyen.

 

Vammaisten työllisyyden tukemisessa vielä tehtävää

Vammaisten syrjintään liittyen, kertomuksessa todetaan, että työelämä on yksi keskeinen elämänalue, jolla vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus ei toteudu. Esimerkiksi työelämälainsäädäntöä on kehitetty vammattoman henkilön lähtökohdista ja vammaisuus rinnastetaan usein virheellisesti työkyvyttömyyteen, osatyökyvyttömyyteen tai sairauteen. Vammaisten henkilöiden ajatellaan usein olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaita – eikä esimerkiksi TE-toimistojen asiakkaita.

Vammaisia ihmisiä on Suomessa ohjattu työkyvyttömyyseläkkeelle jo suoraan peruskoulusta ilman, että heidän työkykyään olisi varsinaisesti arvioitu. Suomessa on suuri määrä työkykyisiä vammaisia ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan työelämän ulkopuolella.

Heidän joukossaan on ammattiin valmistuneita osaajia, korkeasti koulutettuja asiantuntijoita ja motivoituneita työntekijöitä monenlaisiin tehtäviin. Yhteiskunnalla ei todellakaan ole varaa jatkaa tällaisia syrjiviä toimintatapoja.

 

Vammaispalvelut mahdollistavat yhdenvertaisen osallistumisen

Jotta vammaisten osallisuus yhteiskuntaan voisi toteutua tarvitaan toimivia vammaispalveluita. kuten esimerkiksi kuljetuspalveluita ja henkilökohtaisen tuen palveluita. Vammaispalveluissa ei ole kyse ylimääräisestä lisäpalvelusta, vaan lailla turvatusta oikeudesta yhdenvertaiseen osallistumiseen yhteiskunnassa.

Palveluissa on aina lähdettävä liikkeelle yksilön tarpeista. Tämä tarkoittaa myös positiivista erityiskohtelua eli on pystyttävä luopumaan ”kaikille kaikkea saman verran ja samalla tavalla” – toimintamallista. Positiivista erityiskohtelusta on säädetty yhdenvertaisuuslaissa.

Positiivisen erityiskohtelun tarkoituksena on, että kaikilla olisi myös käytännössä mahdollisuus yhdenvertaisiin oikeuksiin. Toisin sanoen positiivinen erityiskohtelu on usein yhdenvertaisuuden edellytys.

 

Hyvinvointialueet: uhka vai mahdollisuus yhdenvertaisuudelle?

Laki hyvinvointialueista edellyttää, että hyvinvointialueilla on oltava vammaisneuvosto, joka tekee yhteistyötä kuntien vammaisneuvostojen kanssa. Neuvostossa tulee olla riittävästi edustettuna eri vamma- ja sairausryhmät sekä heidän omaisiaan ja järjestöjä.

Lain mukaan vammaisneuvoston tehtäväkenttään kuuluu toimintoja, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden elinolosuhteiden ja heidän tarvitsemiensa palveluiden kannalta. Neuvostolle tulee antaa riittävästi tietoa esimerkiksi ajankohtaisista hankkeista ja varata vaikuttamismahdollisuus päätösten valmistelussa. Neuvostojen rooliin kuuluu esimerkiksi aloitteiden, lausuntojen ja kannanottojen tekeminen sekä osallistuminen alueellisen hyvinvointikertomuksen laadintaan.

Itse ajattelen, että vammaisneuvostoilla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että vammaisten oikeuksien sopimusta noudatetaan ja vammaiset ja ei-vammaiset henkilöt asetetaan samalle viivalle. Jokaisella kansalaisella täytyy olla yhdenvertaiset oikeudet olla osallisena yhteiskunnassa. Vammaisneuvoston tärkeä tehtävä on varmistaa, että YK:n vammaisoikeuksien sopimus on kaikkien toimijoiden tiedossa ja se myös ohjaa päätöksentekoa.

Lisäksi vammaisneuvoston tehtävänä on varmistaa vammaisvaikutusten arvioinnin toteutuminen osana päätöksentekoa. Vammaisvaikutusten arviointien tavoitteena on varmistaa vammaisten yhdenvertaisuuden toteutuminen päätöksenteossa. Suosittelen myös vammaisasiahenkilön viran perustamista hyvinvointialueille, sillä nykyiset potilas- ja sosiaaliasiamiehen virat eivät pysty useinkaan riittävästi paneutumaan vammaisten henkilöiden erityistilanteisiin.

Vammaisneuvostojen tärkeänä tehtävänä on myös varmistaa, että palvelut ovat esteettömiä ja saavutettavia. Tarvitaan myös asenteiden esteettömyyttä eli avointa suhtautumista toisiimme – vammoista tai muista ominaisuuksista riippumatta.

Mielestäni olisi myös tärkeää, että vammaisneuvoston edustaja olisi puhe- ja läsnäolo-oikeudella kaikissa lautakunnissa varmistamassa yhdenvertaisuuden, esteettömyyden ja saavutettavuuden toteutumista.

Kysymys yhdenvertaisuudesta ei ole pelkästään vammaispalveluihin liittyvä asia. Sen pitäisi olla mukana kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Eduskunnan Vammaisasian yhteistyöryhmän puheenjohtaja

 

+3
MerjaMkisalo-Ropponen
Sosialidemokraatit Joensuu

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi.

Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen kuudetta kautta ja toimin valtuuston puheenjohtajana.

Olen valtakunnallisen Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja, Eduskunnan Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen puheenjohtaja sekä Kuurojen Palvelusäätiö sr:n hallintoneuvoston jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu