Yhdessä tekemällä ja kehittämällä potilaan parhaaksi

Olen useamman kerran kirjoittanut hoitoalan hälyttävästä tilanteesta. Osaavia käsipareja on liian vähän ja stressi ja kiire ovat jatkuvasti läsnä. Sairaspoissaolot ja jopa sairaseläkkeet ovat hälyttävästi kasvussa ja alan houkuttelevuus opiskelijoiden silmissä heikkenee. Tarvitsemme lisäpanostuksia osaaviin käsiin, hoitajien työhyvinvointiin sekä koulutuspaikkojen lisäämiseen. Työhyvinvoinnin parantamiseksi tarvitaan myös uudenlaista ajattelua ja yhdessä tekemistä.

Yhdessä tekeminen on enemmän kuin yhteistyö. Yhteistyötä on sosiaali- ja terveystoimessa tehty ”aina”, mutta se ei välttämättä ole ollut yhdessä tekemistä. Palavereissa on keskusteltu ja sovittukin kenties asioista, mutta pian on palattu omiin ”poteroihin”. Yhdessä tekemiseen päästää aidon yhteisöllisyyden kautta, jossa jokainen voi kokea olevansa arvostettu ja jossa jokaisen omaa osaamista ja asiantuntijuutta arvostetaan. Yhdessä tekemisessä 1+1 = 3 eli saamme yhdessä aikaan enemmän. Yhdessä tekeminen edellyttää yhdessä olemista ja sopimisen kulttuuria.

Yhteisöllisyys tarkoittaa virallista ja epävirallista vuorovaikutusta työyhteisössä. Se edellyttää, että työyhteisössä vietetään aikaa yhdessä. Yhteisöllisyys ei välttämättä ole näkyvää ja kuuluvaa. Se voi olla myös äänetöntä ”työpaikan henkeä”, ”yhteen hiileen puhaltamista”, ”yhteistä säveltä” ja/tai ”fiilistä”. Yhteisöllisyyden avulla voidaan edistää monia tärkeitä asioita sekä työyhteisön että koko organisaation toiminnassa.

Ensinnäkin se on edellytys laadukkaalle toiminnalle. Tavoitteena on oppiva työyhteisö. Tämän päivän työelämässä kukaan ei voi ajatella tekevänsä laadukasta työtä yksin. Potilaan kokeman palvelun kokonaislaadun kannalta on ensisijaisen tärkeää, kokeeko hän kaikkien työntekijöiden ja ammattiryhmien ”puhaltavan yhteen hiileen” ja millaiseksi hän aistii työyhteisön ilmapiirin.

Yhteisöllisyyden korostaminen ei tarkoita yksilön tai ammattiryhmäkohtaisen vastuun mitätöintiä, vaan se tarkoittaa sitä, että jokainen työntekijä saa työyhteisöltä uusia ja erilaisia näkökulmia työn suunnitteluun ja toteutukseen. Yhdessä tekemiseen kuluu myös selkeä työnjako, niin ettei päällekkäisyyksiä tai ”välistä putoamisia” tapahdu.  Laadukas työ edellyttää yhteisiä pelisääntöjä, sopimuksia ja toimintatapoja. Myös työyhteisön arvojen ja periaatteiden toteutuminen edellyttää niiden ”auki purkamista” ja niihin sitoutumista.

”Yhdessä” tarkoittaa myös potilaan mukaan ottamista tasavertaiseksi keskustelukumppaniksi. Potilas on oman elämänsä paras asiantuntija ja siksi hänen pitää olla mukana tekemässä häntä koskevia päätöksiä. Ammattilaisten tehtävä on kertoa erilaisista vaihtoehdoista ja niiden seurauksista.

Toiseksi yhteisöllisyyden avulla päästään kohti tervettä ja hyvinvoivaa työyhteisöä. Yksintyöskentelyn mallissa työntekijää uhkaa helpommin uupuminen ja väsyminen. Yhteisöllisyyden avulla opitaan jakamaan vaikeita asioita esimerkiksi vertaistuen avulla. Työyhteisössä toimii usein monia ammattiryhmiä ja parhaimmillaan yhteisöllisyys on myös toinen toisiltaan oppimista yli ammattirajojen. Laadukkaan työn edellytyksenä on työn iloa kokevat työntekijät sekä hyvinvoiva ja terve työyhteisö.

Terveeseen työyhteisöön kuuluu myös kehittäminen. Kehittämistyössä kannattaa kuunnella potilaiden ja muiden sidosryhmäläisten mielipiteitä ja palautteita. Kehittämisen taustalla on ajatus siitä, että vaikka nyt tehdään hyvin ja oikein, asioita voi tehdä vielä paremmin ja kenties jopa helpommalla kuin nyt. Tähän tarvitaan luovuutta. Yhteisöllisyyden näkökulmasta luovuuden voi määritellä kyvykkäitä nähdä mahdollisuuksien maailmaa ja sen vastakohtana on ”meillä on aina tehty näin”.

Terve ja hyvinvoiva työyhteisö rakennetaan luottamuksen kivijalalle. Luottamus tarkoittaa muun muassa turvallista ilmapiiriä, jossa jokainen uskaltaa kertoa omia ideoitaan ja ajatuksiaan pelkäämättä mitätöimistä tai vähättelyä. Terveessä työyhteisössä uskalletaan myös epäonnistua, sillä ”parempi tehdä virheitä ja epäonnistua kuin virheiden pelossa olla tekemättä mitään”. Terveessä, yhteisöllisessä työpaikassa on tilaa ilolle, naurulle ja leikkimielisyydelle.

Yksi uuvuttava tekijä on myös se, ettei työntekijöillä ole enää pysyviä tiimejä. Myös erityisosaamisen kehittäminen vaikeutuu, jos joutuu kiertämään liian monessa työyksikössä.

Kolmanneksi yhteisöllisyyden avulla voidaan parantaa työyhteisön ja organisaation imagoa. Yhteisöllisyyden keskeisiä periaatteita on, että kaikki ovat ”samassa veneessä” ja jokainen on työyhteisönsä mainos. Kukaan ei voi valita sitä, haluaako olla mainoksena vai ei. Jokainen työntekijä mainostaa jokaisessa asiakaskontaktissa (olipa kyseessä ulkoinen tai sisäinen asiakas) työyhteisöään ja koko organisaatiota. Työntekijän vastuulla on pohtia ja päättää, haluaako hän toimia hyvänä vai huonona mainoksena. Yhteisöllisyyttä korostavassa työyhteisössä pohditaan yhdessä, millaisia asioita halutaan mainostaa ja luodaan tämän perusteella yhteisiä pelisääntöjä, tavoitteita ja visioita, joihin myös sitoudutaan.

Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen ovat tehokkaan ja vaikuttavan sosiaali- ja terveydenhuollon edellytyksiä. Suoritteita ja tuotoksia saa varmasti muullakin tavalla, mutta ilman yhdessä tekemistä potilas ei saa parasta mahdollista hoitoa. Silloin on myös riskinä, ettei hän hyödy sosiaali- ja terveyspalveluista optimaalisella tavalla ja tämä saattaa pitkässä juoksussa tulla kalliiksi.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedusaja (sd)

 

MerjaMkisalo-Ropponen

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi. Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen ollut viidettä kautta, tällä kaudella valtuuston 1. varapuheenjohtajana. Olen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen jäsen ja Veikkauksen hallintoneuvoston jäsen sekä Kalevi Sorsa Säätiön hallituksen jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu