Turvallinen Suomi, turvallinen lapsuus

Turvattomuus on lisääntynyt Suomessa monin tavoin. Kaduilla kulkemisesta, ja jopa kauppakeskuksissa kulkemisesta, on tullut aiempaa turvattomampaa. Ryöstöt ja pahoinpitelyt ovat lisääntyneet. Esimerkiksi Espoossa ja Vantaalla katuturvallisuus oli viime vuonna huonompi kuin minään muuna vuonna 2010- ja 2020-luvuilla (katuturvallisuusindeksillä mitattuna).

Katuturvallisuuden huonontuminen selittyy osaksi maahanmuuttajataustaisten nuorten tekemillä rikoksilla. Maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat yliedustettuina rikosepäilyissä. Vuosina 2015–
2020 rikosepäilyjä oli 15-17-vuotiailla nuorilla seuraavasti: ulkomailla syntyneillä 28,3
rikosepäilyä 1000 henkilöä kohden, Suomessa syntyneillä ulkomaalaistaustaisilla 21,1 rikosepäilyä 1000 henkilöä kohden ja suomalaistaustaisilla 7,9 rikosepäilyä 1000 henkilöä kohden.

Poliisin selvityksen mukaan rikosten lisääntymiselle on muitakin syitä, kuten nuorten mielenterveysongelmien kasvu sekä lisääntynyt huumeiden käyttö. Muita selittäviä tekijöitä voivat olla huono-osaisuus, lapsuudenaikaiset käytöshäiriöt, sekä sosiaaliset ongelmat.

Opettajana luen tätä tilastoa niin, että päiväkodissa ja koulussa ei ole riittäviä resursseja huolehtia kaikkien lasten ja nuorten oppimisesta ja hyvinvoinnista. Toisaalta lasten ja nuorten väkivallan kasvu kertoo myös perheiden pahoinvoinnista.

Esimerkiksi perheväkivalta on edelleen suhteellisen yleistä. Vuoden 2013 laajassa lapsiuhritutkimuksessa 15-16-vuotiaista nuorista 21 % oli kokenut lievää väkivaltaa ja 3 % vakavaa väkivaltaa. Perheväkivaltaa kokenut lapsi voi itse herkemmin syyllistyä väkivaltaan, tai toisaalta kotona uhrin asemaan joutunut voi olla kodin ulkopuolella helpompi uhri muille.

Koska väkivallan syyt ovat moninaiset, myös tilanteen korjaaminen vaatii useita toimia. Päiväkodissa ja koulussa pitää olla riittävät resurssit huolehtia lapsista ja nuorista, joilla on tuen tarvetta. Käytös- ja sosiaalisiin ongelmiin pitää puutttua jo varhaisessa vaiheessa asettamalla turvalliset rajat sekä opettamalla sosiaalisia taitoja.

Myös perheiden auttamiseen pitää olla resursseja esimerkiksi perhesosiaalityön puolella tai kolmannella sektorilla. Espoossa kolmannella sektorilla toimii mm. Lyömätön linja, josta apua saa mies, joka on käyttänyt tai pelkää käyttävänsä väkivaltaa perheessään.

Kaiken kaikkiaan väkivalta on eräänlainen yhteiskunnan pahoinvoinnin mittari. Pandemiavuodet lisäsivät pahoinvointia, kuten perheväkivaltaa, nuorten mielenterveysongelmia ja työttömyyttä. Suomessa pitää nyt päättäjillä olla kieli keskellä suuta. Meillä ei ole varaa uusiin pandemiavuosiin, uuteen turvapaikanhakijakriisiin, tai uusiin Euroopan Unionin yhteisvelkoihin. Nyt pitää olla katse kotimaassa, peruspalveluiden rahoituksessa, sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnissa.