Valtiontalous tasapainoon, koulutuksesta tinkimättä

Suomen valtionvelka on yli 140 miljardia, ja korkokuluihin menee jo vajaa 3 miljardia. Korkokulut voi suhteuttaa niin, että ne vastaavat pienen ministeriön budjettia, esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön budjetti on 3,3 miljardia. Toinen tapa suhteuttaa korkomenoja on tiestön korjausvelka, joka on 1,5 miljardia; tuolla summalla huonokuntoinen tiestö saataisiin korjattua. Näin ollen velan korkokuluilla korjattaisiin lähes kahteen kertaan Suomen huonokuntoiset tiet.

Paitsi, että Suomella on massiivinen velkataakka korkoineen, velkaa tulee jatkuvasti lisää. Tämän vuoden budjetista yli 8 miljardia katetaan velalla. Kun valtion koko budjetti on reilu 80 miljardia, se tarkoittaa, että kymmenen prosenttia valtion budjetista katetaan velalla. Eli jos emme haluaisi tehdä lisää velkaa, pitäisi tämän vuoden budjetista leikata 8 miljardia. Näin massiiviseen tasapainotukseen tuskin ryhdytään.

Samalla kun meillä on jatkuvasti kasvava suuri velkataakka, meillä on ongelmia keskeisissä hyvinvointipalveluissa. Peruskoulun ja varhaiskasvatuksen ongelmat ovat olleet uutisissa pitkään, samoin soten ongelmat. Peruskoulu on ”rikki”. Kaikki nuoret eivät tule sieltä ulos riittävällä luku-, kirjoitus- ja laskutaidolla varustettuna. Esikouluopettajana minulle on selvää, mistä ongelmat johtuvat. Nykyresursseilla ei voi saada aikaan haluttuja tuloksia, kun pian joka neljäs oppilas vaatii erilaisia tukitoimia selviytyäkseen koulusta, ja tähän päälle tulee kasvava vieraskielisten lasten määrä.

Toinen rikki oleva peruspalvelu on sote. Siihen on kyllä lisätty määrärahoja soteuudistuksen yhteydessä, mutta hyvinvointialueilla on edelleen rahoitusvajetta. Valtakunnallisesti vajetta on noin miljardi euroa. Tavalliselle veronmaksajalle vaje näkyy siten, että terveyskeskukseen tai lääkärille on vaikea päästä.

Suomella on siis perustavanlaatuisia asioita, jotka pitäisi tehdä nykyistä paremmin, samalla kun pitäisi tehdä leikkauksia ja säästää. Leikkaukset on tehtävä, jotta valtionvelan korot eivät kasva suhteettomiksi, ja estetään Suomen ajautuminen velkakriisiin. Mutta mistä voidaan leikata?

Perussuomalaiset lähtevät siitä, että leikkauksia ei kohdisteta välttämättömiin hyvinvointipalveluihin. Me emme halua leikata opettajista, sairaanhoitajista tai poliiseista. Koulutus, turvallisuus ja hyvinvointi – nämä ovat tärkeitä meille kaikille. Ne ovat myös terveen talouden kivijalka, sillä ilman koulutettua ja hyvinvoivaa työvoimaa sekä turvallista elinympäristöä, myös yritysten toimintaedellytykset ovat huonot.

Mutta me voimme aivan hyvin leikata kehitysavusta, johon menee yli miljardi vuodessa, ja joka on joka tapauksessa melko tehotonta. Voimme leikata Ylen paisuneesta 500 miljoonan budjetista. Ja löytyy yksi leikkauskohde, jota ei yleensä nosteta tikunnokkaan: Suomen EU:n nettomaksuosuus. Suomi paitsi saa EU:sta rahaa, myös maksaa sinne, ja lopputulema on meille negatiivinen. Viimeisin nettomaksuosuus on 970 miljoonaa, eli olemme lähes miljardin miinuksella EU:n suhteen.

Suomen pitäisi neuvotella itselleen pienempi nettomaksuosuus. Nettomaksajuus ei ole enää perusteltua nykyisellä Suomen velkatasolla ja koroilla. On siis syytä leikata sieltä, missä leikkauksista on vähiten haittaa suomalaisille. Eikä pidä kuvitella, että veroja nostamalla korjataan valtion krooninen rahoitusvaje – suomalaiset on jo yliverotettu kansa verrattuna melkein mihin tahansa muuhun valtioon, ja korkea verotus syö jokaisen ostovoimaa sekä estää yritysten ja kansantalouden kasvua.