Hatkalasten turvallisuudesta ja ihmisoikeuksista ei ole huolehdittu Suomessa
Suomessa on jatkuvasti pari sataa lasta kadoksissa. Tämä koskettaa vuosittain merkittävää määrää lastensuojelun sijaishuollossa asuvia nuoria. Huolestuttavinta on, että kukaan ei tunnu etsivän näitä lapsia. Nämä lapset ovat ikään kuin irtolaisia omassa maassaan. Tämä on vahingollista sekä lapsen edun toteutumisen että asiaan liittyvien monien eri lieveilmiöiden kannalta.
Nämä haavoittuvassa asemassa olevat lapset tulevat helposti hyväksikäytetyksi, joutuvat rikoksen uhriksi tai ajautuvat itse rikoksen tekijäksi. Myös päihteiden käyttö hatkaamisen aikana on yleistä. Pahimmillaan hatkaaminen voi johtaa jopa kuolemaan. Valitettavana esimerkkinä tästä oli Koskelassa tapahtunut erittäin raaka murha, jossa kolme alaikäistä poikaa pahoinpiteli kuoliaaksi samanikäisen lastensuojelun sijaishuollossa asuneen pojan. Kadonnutta poikaa ei oltu aktiivisesti etsitty, joten hänet löydettiin vasta kolme päivää surmateon jälkeen. Julkisuudessa on kerrottu myös katujengin johtohahmon Milan Jaffin syyllistyneen lapsenraiskaukseen, jossa käytettiin hyväksi uhrin alisteista ja avutonta tilaa. Uhri oli ollut hatkassa ja yöpynyt tekijän luona.
Matalan tason palvelut lähellä nuoria kuten koulujen psykologit, kuraattorit, kouluterveydenhoitajat sekä perustason mielenterveyspalvelut pitäisi olla helposti ja ilman kynnyksiä kaikkien nuorten saavutettavissa. Nyt niin ei ole. Nuoret saavat liian myöhään apua mielenterveys- tai päihdeongelmissa sekä kohdatessaan väkivaltaa. Kun nuoret eivät saa apua ajoissa, ongelmat hankaloituvat, perheiden tilanne helposti kriisiytyy, joudutaan päihteiden lisääntyvään käyttöön, rikollisiin piireihin ja kiireellisiin sijoituksiin. Tähän ongelmaan hallinnollisesta sote-muutoksesta ei ole apua. Lapset ja nuoret tarvitsevat palveluja sekä rajoja ja rakkautta, hallintorakenteet eivät siinä auta.
Todellisuudessa poliisi tai sosiaalihuolto eivät etsi aktiivisesti näitä alaikäisiä vaan poimivat heidät talteen, jos sattuvat heidät kohtaamaan. Miten tilannetta voitaisiin sitten parantaa? Ensiksi perustason mielenterveyspalveluihin pääsy pitäisi turvata ja varmistaa kouluissa matalan kynnyksen opiskelijahuollon palvelut. Päihdehuollon palveluihin pääsy pitäisi olla myös sujuvaa ja oikea-aikaista. Yhteistyön parantamiseksi tarvitsemme parempaa viranomaisyhteistyötä ja vanhemmuuden tukemista. On myös huolehdittava siitä, että sosiaaliviranomaisilla lastensuojelulaitoksissa on riittävä osaaminen ja toimivaltuudet asettaa rajoja lapsen edun mukaisesti. Lainsäädännön tulee turvata myös lapsen oikeuden ja edun toteutuminen. Poliisin resurssit ja riittävät toimivaltuudet lasten etsinnässä on niin ikään varmistettava.
Lapsen etu ei toteudu, jos muutenkin heitteille jätetty lapsi jää ilman hänelle kuuluvaa suojaa ja turvaa. Lapsen hätä pitää tulla nähdyksi ja kuulluksi. Lasten edun pitää toteutua myös Suomessa, joka on sitoutunut YK:n lasten oikeuksien sopimukseen. Suomen pitää olla turvallinen hyvinvointiyhteiskunta jokaiselle, ja meillä on erityinen vastuu huolehtia heikommassa asemassa olevista lapsista.
Ennen oli asiat paremmin, kun ei oltu kuultukaan mistään kuraattoreista tai terapeuteista.
Ilmoita asiaton viesti
Huosta-bisness:
”Huostaanotettuja lapsia kohdellaan kun esineitä, huostaanoton jälkeen lasten elämään eivät kuulu häntä lähellä olleet ihmiset, sisaret ja muut sukulaiset. Isovanhemmista puhumattakaan.”
” lastensuojelulaitokset, perhekodit
ja s i j a i s p e r h e e t
odottavat saavansa lapsia jotta heidän elinkeinonsa säilyisi.
Lastensuojelulakia ei lueta, eikä sen noudattamista valvo mikään taho!”
Birgitta Tähtinen
Tähän Miia sydämemme huutaa korjausta!
Ilmoita asiaton viesti
Olin koulukodissa puutarhurina 80-luvun loppupuolella. Kyseessä oli tytöille tarkoitettu laitos.
Kun tytöt karkasivat, niin yleensä he päätyivät jonkin ryyppyremmin hoteisiin, jossa heille tarjottiin päihteitä ja käytettiin seksuaalisesti hyväksi.
Nuorimmat olivat 13 vuotiaita. Osa koulukodin henkilöstöstä piti näitä tyttöjä huorina.
Poliisi toi karkulaiset takaisin, mutta en koskaan kuullut, että heidän hyväksikäyttäjänsä olisivat joutuneet vastuuseen teoistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyään kyllä lehtien palstoilla saa lukea tuomituistakin hyväksikäyttäjistä heidän tiimoiltaan mutta tosiaan ei uutisia ollut 80-luvulla kovinkaan.
Ja jo tuolloin systeemit olivat parantuneet koulu- ja poikakodeissakin paljon ainakin verrattuina aikaisempiin vuosikymmeniin.
Olen tuntenut useita entisiä poikakodin kasvatteja joista osa oli luisunut alkoholismiin ja rikoskierteeseen mutta saanut sitten elämänsä täysin raiteilleen. He kaikki pitivät juuri koulukotia paljon vankilaa kovempana paikkana jossa alaikäisiä lapsia hakattiin säälimättömästi. Vankiloissa tälläiseen sadismiin henkilökunta ei juurikaan koston pelossa uskalla.
Köyhien rikkinäisten perheiden lapsia piestiin Suomen valtion suojeluksessa koulukodeissa. Kuvottavaa.
Tämä juttu kannattaa katsoa: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f14c0330-6196-4aa4-b76f-8ac730e54cb6
Ilmoita asiaton viesti
Hirveää kyllä, autonkorjaaja(ni) Jumalan armosta oli Pohjolan poikakodista.
Tämän päivän elämä taas on yhtä rahastusta:
….Jos lapsella todetaan jokin psyykkinen häiriö, esim. kiintymyssuhdehäiriö joka on tullut osin huostaanoton seurauksena lapsi saa diagnoosin
Laitokset ym. tahot saavat näistä lapsista silloin enemmän rahaa. Nämä lapset eivät edes kuuluisi lastensuojelun piiriin, he tarvitsisivat laajamittaisempaa apua. Kuka tahansa lapsi kärsii jos hänet erotetaan läheisistään.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin aiheellinen kirjoitus Mia Laiholta. Tämän tästä saa lehdistä lukea sijoituspaikastaan poistuneesta nuoresta jota on esim. käytetty seksuaalisesti hyväksi. Onneksi ainakin siihen mennessä oikeusjärjestelmä on reagoinut yleensä täysi-ikäiseen tekijään. Mutta paljonko jää pimentoon?
Ilmoita asiaton viesti
Sijoituspaikkojen valvontavastuuta ja siihen suunnattuja yhteiskunnan resursseja tulee l a i l l a lisätä.
Myös viranomaisten rooleja ja ns. ”nokkimisjärjestystä” tulee avoimesti tarkastella, toimiiko se n u o r e n hyväksi eikä muun organisaation hyväksi – lakaisemalla ongelmat piiloon..
Ilmoita asiaton viesti
Ja vanhempien /sekä heiltä lopuksi elämäksi riistettyjen lasten kärsimystä sijaisperheissä estämään laadittujen sääntöjen noudattamisen valvonta, josta Birgitta Wulf on kirjoittanut, jotka pelastaisivat pahimmilta ihmisoikeusloukkauksilta:
Etsin tästä asiasta kertovaa Birgitin blogia, sillä aikaa voi tutustua asiaan säästökohteena:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/birgitta-wulf/nain-paljon-valutamme-rahaa-lapsillemme-kun-he-eivat-asu-kotona/
Ilmoita asiaton viesti
Joo, kun lasten huostaanotosta on tehty bisnestä, missä sossuvirkailija ei edes tiedä sekaantuvansa siihen, joka ei ole viranomainen: Maksullinen artikkeli mutta pieni summa, siinä on mukana näytetekstiä:
”27.2.2020 Kunnissa sosiaalityö on vaivihkaa luisumassa yksityisten firmojen käsiin.
Kunnissa sosiaalityö on vaivihkaa luisumassa yksityisten firmojen käsiin, mutta valvovien viranomaisten keinot puuttua asiaan ovat rajalliset. Asiantuntijoiden mukaan muutos uhkaa asiakkaiden oikeusturvaa. Yritykset puolestaan korostavat lain tulkinnanvaraisuutta. Pohjimmiltaan alan työvoimapula johtuu kehnoista työoloista. ”Kyllä sosiaalialallakin voi vaatia itselleen jotain”, sanoo vuokrasossuna työskennellyt nainen.
VIISI VUOTTA SITTEN erityisasiantuntija Alpo Heikkinen ammattiliitto Talentiassa alkoi saada kunnista hämmentäviä yhteydenottoja. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kertoivat, että heidän työpaikoillaan olivat esimerkiksi kiireellisen sijoituksen arviointia tehneet yksityisen firman työntekijät. Se on työtä, jossa arvioidaan, onko lapsi välittömässä vaarassa.
Se vaikutti Heikkisestä oudolta.
Toisaalla taas sosiaalityöntekijän tehtävät ostettiin firmalta, mutta virallisen vastuun kantoi kunnan virassa oleva työntekijä. Päätökset tehnyt viranhaltija ei siis itse tuntenut niiden ihmisten tilannetta, joiden elämää koskevia ratkaisuja hän teki.
”Se muutos alkoi näkyä meidän päässämme niihin aikoihin kun yksityiset firmat laajensivat terveydenhuollon puolelta sosiaalipalveluihin”, Alpo Heikkinen sanoo.
”Pienemmät kunnat alkoivat käyttää firmoja lastensuojelussa paikkaamaan henkilöstövajaustaan. Se lähti siitä näin liukumaan, ennen kuin kukaan oli edes tullut ajatelleeksi, että yritystoiminta voisi levitä viranomaisvallan alueelle.”
Heikkinen otti yhteyttä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL) ja sosiaali- ja terveysministeriöön (STM). Selvisi, ettei ainakaan mitään valtakunnallista ohjeistusta asiasta ollut. Viranomaiset olivat uudesta tilanteesta yhtä yllättyneitä kuin liittokin.
Heikkinen soitti myös yritykseen, jonka nimi oli mainittu yhteydenotoissa.
”Sieltä yrityspuolelta sain hyvin omnipotentin vastauksen, että ei laki tätä kiellä. Minulla soi kellot, että eihän tämä voi näin olla.”
Vaikutti siltä, että siellä täällä Suomen kunnissa oli alettu kaikessa hiljaisuudessa teettää viranomaistehtäviä ostopalveluna.
”Meillä on monta sataa kuntaa, ja valvonnan resurssit Valviralla ja aluehallintovirastoilla täysin riittämättömät. Jos epäkohtailmoituksia ei tehdä, ei niistä tilanteista kuule kukaan”, Heikkinen sanoo.
”Luulen, että viranomaistoiminnan vallan rajaa nyt ikään kuin tapaus kerrallaan koetellaan.”
SUOMESSA ALUEHALLINTOVIRASTOT eli avit valvovat alueidensa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Niistä ensimmäisenä uuteen ilmiöön reagoi Lounais-Suomen avi, joka lähetti huhtikuussa 2019 kuntiinsa paimenkirjeen otsikolla ”Virkavastuu kunnan sosiaalipalveluissa”. Avi oli saanut tietoonsa, että osa kunnista oli ostanut yrityksiltä sellaista työtä, jota firmat eivät saisi tehdä. Avi listasi lakipykäliä ja muistutti kuntia siitä, että julkista valtaa voi käyttää vain virkasuhteessa.
Kirjeen kirjoittanut Tiina Ronkamo on työskennellyt sosiaalihuollon ylitarkastajana seitsemän vuotta, eikä hän muista, että tällaiseen olisi jouduttu aiemmin puuttumaan.
”Onhan se mahdoton tilanne myös asiakkaan näkökulmasta”, Ronkamo sanoo. ”Asiakas ei voi tietää, milloin sosiaalityöntekijä toimii virkavastuulla ja milloin tämä on vain jonkun ostopalvelufirman edustajana.”
Lounais-Suomen avi otti viime vuonna valvontaansa Taivassalon, Pöytyän ja Kosken kunnat. Koska valvonta on yhä kesken, Ronkamo ei voi puhua niistä enempää. Taivassalon kunnanjohtaja Vesa Rantala kuitenkin kertoo, että kunta alkoi käyttää yksityisten yritysten sosiaalityöntekijöitä vuosi sitten, kun virkaan valittu sosiaalityöntekijä oli äkkiä perunut tulonsa.
”Kun soittelin naapurikuntiin, että oliko heidän mahdollista myydä vastaavaa palvelua, niin sieltä tuli sellainen vinkki, että firmojen puolelta voisi olla apua saatavilla.”
Taivassaloon uusi työntekijä on nyt saatu, samoin Pöytyälle.
Pöytyän virkaa toimittava perusturvajohtaja Susanna Ikola sanoo, että avin ohjauskirje tuli heille yllätyksenä.
”Minun mielestäni ne ohjeet eivät olleet kovin selvät ennen sitä. Tai en tiedä, ovatko ne nyt vielä tänäänkään.”
Tämä oli ilmainen näyte.”
https://www.longplay.fi/pitkat/vailla-virkavastuuta
Tätä pitäisi perata, että heivautetaan kaikki lasten elämiin liittyvät yksityiset firmat hittoon ja vain viranomaiset vastuullisesti hoitavat näitä kaikkia. Kaikkea ei voi eikä saa yksityistää.
Ilmoita asiaton viesti
Topi, todella hyvä huomio 🙂
Näin, kuten kerrot, ei tapahdu vain sosiaalialalla ja nuorten kanssa, vaan esim. Jyvässeudulla on ohjattu uniapneapotilaita heidän tietämättään JYTE:stä yksityiselle hoitolaitokselle; ja ilman, että ko. potilaiden kanssa asiasta on edes keskusteltu tai sovittu.
Myös heidän yksityiset potilasasiakirjat ja uniapneatulokset on siiretty julkiselta yksityiselle ilman, että asiasta on potilaan suostumus tai että näin on sovittu. Uniapneahoitoja em. yksityisessä hoitolaitoksessa ovat antaneet vain tavalliset sairaanhoitajat eikä viralliset unihoitajat.
Vastuut näistä K-S:n Keskussairaalan oman uniapneapoliklinikan, Jyväskylän yksityisen hoitoklinikan ja julkisen puolen uniapneapotilaan välisen CPAP-laitteen (ResMed) etäyhteydellä kautta annetuista uniapneahoidoista ovat todella epäselvät ja asiasta vallitsee täysi hiljaisuus, sattuneista hoitovirheistä ei puhuta eikä lääkärit ota niihin mitään kantaa.
Valviralle tehty vaarailmoituskin asiassa käännettiin kanteluksi, johon annetusta päätöksestä ei voi enää valittaa.
On todella hankalaa, jos yksityisen hoitoklinikan ja julkisen terveysviranomaisen roolit ja vastuut menevät sekaisin. Siten jos riitaa asiassa tulee, kukaan ei vastaa annetusta hoidosta. Potilas putoaa täysin tyhjän päälle – etenkin potilas- ja lääkevahinkotilanteessa..
Hatkalasten kohtalo on tuonut nyt tämän asian kärjistetysti esiin, mutta tämä ongelma on paljon laajempi. Siihen tulisi pikaisesti jo puuttua. Topi, kirjoitako blogin asiasta?
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta kansanedustajien jokaisen 200 olisi syytä jalkautua ja kattelemaan lasten ja nuorten käyttäytymistä ilta- tai yöaikaan. Mentävä paikanpäälle.
Ilmoita asiaton viesti
”Hatkalasten turvallisuudesta ja ihmisoikeuksista ei ole huolehdittu Suomessa”
On huolehdittu jopa niin hyvin, että sosiaalityöntekijä ei saa hatkalaisen löytäessään ottaa häntä kiinni, jos tämä ei halua palata laitokseen vapaaehtoisesti. Virkailija voi vain pyytää lasta tulemaan mukaansa. Myöskään poliisi ei saa mennä huoneistoon pelkän hatkalaisen siellä olon johdosta.
Sama turvaus kuin kouluissa, jossa häirikkö-lapseen ei saa koskea tai mitenkään rangaista ja lapset tietävät nämä oikeutensa yleensä muita sääntöjä paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta sijaiskotiin varmaan kyllä palautetaan.
Näin ei olisi pakko olla, Birgitta kertoo:
Kun olin itse pienten lasten uupunut äiti 80-luvulla, ongelmanratkaisut näihin tilanteisiin olivat aivan toisenlaiset. Kukaan ei koskaan sanallakaan maininnut että lapset otettaisiin minulta pois. Minua ei väsymisestä rankaistu. Vaan kotiin tuli hoitaja.
Ne kultaiset kodinhoitajat!
Ilmoita asiaton viesti
Palautetaanhan niitä, mutta jos ei halua, niin vaikea pakottaa.
”Kiinnipito on toteutettava lapselle turvallisella tavalla. Sen toteuttamisessa on huomioitava lapsen ikä, sukupuoli, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta sekä yksilöllinen tilanne. Kiinnipito on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä.
Lastensuojelulaki 69 a § 5 momentti (Finlex)
Säännös ei oikeuta ottamaan lasta kiinni laitoksen ja sen piha-alueen ulkopuolella, kuten kaupungilla, retkillä tai muissa vastaavissa tilanteissa. Kiinnipitoa ei siis voida toteuttaa myöskään ennen kuljetusta auton ulkopuolella. Kuljetuksesta vastaavan henkilön tulisi lasta rauhoittamalla ja hänen kanssaan keskustelemalla ratkaista tilanne ja saada lapsi suostumaan paluuseen.” – THL.
Ilmoita asiaton viesti
No, tässä ”lapsi” noilla oikeuksilla on tietysti yhtä vähän lapsi kuin lapset länsirannalla, 16 -17 vuotiaat.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tässähän se oleellinen tuli esiin. Kun lainsäädäntö on tällainen, niin se takaa, että hatkaan lähteneitä ei kannata edes etsiä. Tarttisko muuttaa lainsäädäntöä? Kyllä varmasti. Mutta näitä kirjoituksia, että ”voi kauhia sentään”, eivät auta ketään. Jos niissä olisi edes yksi parannusehdotus, niin se olisi jotain.
Tämä huuto, että lisää niitä ja niitä henkilöitä kouluihin ja nuorille, eivät auta. Niitä ammattihenkilöitä ei edes ole. Lasten ja nuorisoklinikoiden psykiatreilla voi olla 150 lasta vastuullaan. He ehtivät vain kirjoitella todistuksia näkemättä potilaitaan. Tilanne on niin huono, että kansanedustajat ummistavat siltä silmänsä. Ongelman juuret ovat niin syvällä yhteiskunnassa, että ammattiauttajilla sitä on mahdoton korjata.
Ilmoita asiaton viesti
No sijaislasten hoidon väärinkäytöksien estämiseksi on tehty lakipykälät, sen toteutumisen valvonta vain pitäisi järjestää.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikeaahan se on n. 15-17 -vuotiaita kiinni ottaa, kun juoksevat niin perkuleen kovaa viranomaisia nähdessään. Sitten kun heitä saadaan kiinni, pahoinpitelevät heti säilytysyksikön henkilökuntaa ja lähtevät uudelleen hatkaan. Ja sama uusiksi seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana…
Ilmoita asiaton viesti
Tässä melko tuoretta tutkimustietoa uutisoituna.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009451794.html
Ilmoita asiaton viesti
Näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että hatkanuorten oikeusturva on niin hyvä, että se suojelee heitä kaikelta avulta. Jos ihminen haluaa paeta, niin vaikea häntä on estää.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kuitenkin osa lapsista jää varjoon, joilla ei ole mitään oikeusturvaa!
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin oikeusturvaa voidaan väkisin syöttää, jos ihminen ei sitä halua vastaanottaa, vaan elelee omissa oloissaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kun me puhutaan nyt ihan eri-ikäisistä; minä lapsista, te nuorista.
Ilmoita asiaton viesti
Minkä ikäisistä nyt puhutaan?
Ilmoita asiaton viesti
Se on juurikin näin.
Väkivalta työntekijöitä kohtaan tuolla alalla on päivittäistä, joten lähitulevaisuudessa lastensuojelun suurin ongelma tulee olemaan henkilökunnan rekrytointi lastensuojeluyksiköihin.
Ilmoita asiaton viesti
We were a poor nation in 1944 but mothers were home with kids and church played a role in family life.
Then came socialism 30 years later and now another 40 years later we see results
Ilmoita asiaton viesti
Lähinnä kysymys herää tämän epäkohdan osalta, että mihin ne rahat siinä lastensuojelussa menevät. Kyseessä on kuitenkin yhteiskunnan näkökulmasta kallein pitempiaikainen yksilön asuminen.
Ilmoita asiaton viesti