Turve uusiutuvaksi- oikealla energiapolitiikalla Suomi olisi vauras maa

Suomessa eletään poikkeuksellisia aikoja, erityisesti tulevana talvena, koska sähkönhinta pomppaa taivaisiin. Sähkön hinta on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen korkealla, jopa 2,5 kertaa korkeammat pörssihinnat kuin viime vuonna ja talveksi ennustetaan jopa yli viisinkertaistuvan. Hinnan nousu tuntuu jokaisen suomalaisen kukkarossa, mutta erityisesti niiden ihmisten joiden asunto tai talo lämmitetään sähköllä. Pelkään pahinta, että ensi keväänä voi moni suomalainen olla ulosotossa, koska yksinkertaisesti palkka ei riitä kaikkien muiden kulujen lisäksi kattamaan sähkölaskuja ja siirto hintoja.

 

Olemme nähneet, että Ruotsissa ja Saksassa hallitukset ovat ruenneet toimiin helpottaakseen kansalaisia sähkön hinnan nousulta erilaisin toimenpitein. Suomessa valitettavasti hallitus on jämähtänyt eikä ole näkyvissä merkittäviä päätöksiä joilla kompensoidaan kansalaisille moninkertaistuvia hinnan nousuja. Elinkeinoministeri Lintilä on väläytellyt asumistuen nostamista, jolla pyrittäisiin auttamaan ihmisiä, mutta tämä on varsin tehoton keino, kun on käytettävissä paljon tehokkaampiakin keinoja, kuten arvonlisäveron alentaminen, sähköveron poistaminen, sähkönsiirron arvonlisäveron alentaminen ja hintakaton asettaminen sähkönhinnalle.

 

Yksi merkittävä tekijä koko energiapolitiikan keskustelussa on turpeen käyttö. Suomessa turve on luokiteltu uusiutumattomaksi luonnonvaraksi, kun taas Ruotsissa turve on uusiutuvaa. Kaksikymmentäkaksi vuotta sitten 5.12.2000 Suomessa tehtiin merkittävä energiapoliittinen päätös turpeen osalta arvalla, kun Suuren valiokunnan äänestyksessä äänet menivät tasan 12-12, joten turpeen uusiutuvuus ratkaistiin kolikolla, valitettavasti arpa osui niin, että turve luokiteltiin täten uusiutumattomaksi.

 

Turve on tosiasiallisesti uusiutuvaa ja siinä piilee valtava taloudellinen ja energiapoliittinen potentiaali, sillä turvesoita on Suomen pinta-alasta 30 %. Mittaluokaltaan turvetta on Suomessa lähes yhtä paljon kuin Norjalla on uusiutumatonta öljyä, joten kansantaloudellisesti ajateltuna turvetta kannattaisi hyödyntää täysimääräisesti. Norja on hyödyntänyt öljyvaransa ja maalla onkin maailman suurin yli 1000 miljardin euron suuruinen rahasto, joka tekee jokaista kansalaista kohden yli 200 000 euroa, kun taas Suomessa on velkaa jokaista kansalaista kohden 25 000 euroa. Turpeen kansantaloudellisen potentiaalin lisäksi sillä voitaisiin huolehtia Suomen energiaomavaraisuudesta ja maan huoltovarmuudesta poikkeuksellisinakin aikoina.

 

Sen sijaan, että käytettäisiin turvesoita mahdollisimman laajalti hyödyksi ja sitä kautta vaurastuttaa koko kansakuntaa on hallitus päättänyt velkaantua hurjalla tahdilla. Suomella on tällä hetkellä velkaa noin 135 miljardia euroa ja kasvaa kokoajan. Havainnollistaakseni velan määrää kuinka valtava se on esimerkiksi sillä, miten sadan euron setelin paksuus on 0,1 millimetriä ja tuhannen euron nipun paksuus on millimetri. Miljoonan euron nipun korkeus on yksi metri ja miljardin tuhat metriä. Lyhyellä matenmatiikalla laskettuna 135 miljardin euron velkapotti on 135 kilometriä, tämä, jos mikä kuvaa hyvin suomalaista politiikkaa taloudenhoidossa. Kaikesta tästä päätellen turve on tärkeä osa Suomen vaurastumista ja energiapolitiikkaa, jolla Suomi voisi rikastua köyhtymisen sijaan, joten suosittelisin hallitukselle lämpimästi äkkiä luokittelemaan turve uusiutuvaksi energiamuodoksi, joka auttaisi Suomea kompensoimaan kovasti nousevia sähkön hintoja kaikkein tehokkaimmin.

Miika Koskela

Olen 29 vuotias kolmen lapsen isä. Politiikan ahkera seuraaja ja kannanottaja. Minulla on kristillinen arvomaailma ja myöskin sen kautta katson tätä maailman menoa. Kannatan konservatiivisia arvoja, mutta ihminen on kuitenkin aina keskiössä. Ihmisiä vartenhan politiikkaa tulisi tehdä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu