Iran vs Israel
Israelin itsenäistymisen jälkeen suhteet Iraniin muodostuivat varsin hyviksi. Iran oli toinen muslimienemmistöinen maa, joka tunnusti Israelin. Kauppasuhteet kehittyivät hyviksi ja Iran näki Israelin porttina länteen, erityisesti Yhdysvaltoihin. Mailla oli jopa yhteistyötä sotilas- ja tiedusteluasioissa. Maat vaihtoivat suurlähettiläitä 1970-luvulla. Iran oli Israelille tärkeä, koska se tarvitsi liittolaista muslimimaailmasta. Iran vastaavasti pystyi lähentymään länsimaita Israelin kautta. Palestiinalaiskysymys ei ollut Iranille kovin merkityksellinen. Hyvistä suhteista huolimatta Iranissa oli antisionistinen liike, joka ei kuitenkaan noussut kovin suureen rooliin Iranin politiikassa.
Kaikki muuttui vuoden 1979 vallankumouksessa. Kumouksen johtaja Ajatollah Ruhollah Khomeini syrjäytti shaahin, ja Iranista tuli Iranin islamilainen tasavalta. Maa pääasiassa korosti ja puolusti islamia ja valjasti liittolaisensa, mukaan lukien palestiinalaiset, palvelemaan omia intressejään. Yhdysvalloista tuli ”suuri saatana” ja Israelista ”pieni saatana”. Suhteet Israeliin katkaistiin. Iranin islamilaisen tasavallan politiikassa antisemitismillä ja antisionismilla on ollut keskeinen rooli.
Iran pyrki Khomeinin johdolla muotoilemaan palestiinalaiskysymyksen arabinationalistiseksi ja edelleen islamilaiseksi kysymykseksi ja pyrki nostamaan Iranin johtovaltioksi tässä asiassa. Arabi-Persia ja Sunni-Shiia jakolinjat sekä suhteet Yhdysvaltoihin muovasivat eri maiden suhtautumista Palestiinan kysymykseen. Iranin linja on ollut aggressiivinen. Arabimaiden suhtautuminen Saudi-Arabian johdolla on ollut hyvin maltillista. Presidentti Trumpin Abraham Accords vei asioita tuntuvasti eteenpäin. Iran on valinnut vastarinnan, jota se käy proxy-armeijoidensa kautta. Iranin käskyläisiä ovat tärkeimpänä Hezbollah Libanonissa, Houthi-kapinalliset Jemenissä sekä pienempiä kapinallisryhmittymiä Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa ja Pakistanissa. Näiden ryhmittymien päävihollinen on Israel. On myös viitteitä siitä, että Iran on vahvasti tukenut myös Hamasia sekä PIJ:ä (Palestinian Islamic jihad) vaikka ne ovat sunnilaisia järjestöjä. Iran on pyrkinyt rakentamaan Syyriaan merkittävän vastarintaryhmittymän, mutta Israel on kyennyt sen estämään. Iranille näiden kapinallisryhmittymien omat asiat ovat merkityksettömiä. Ne on valjastettu sodankäyntiin Iranin päävihollisia, Yhdysvaltoja, Israelia ja Saudi-Arabiaa vastaan.
Iranin ja Israelin välillä on käynnissä eräänlainen varjosota. Molemmat maat toimivat toistensa intressejä vastaan niin niiden omalla maaperällä kuin myös ulkomailla. Israelin päätavoitteena on estää Irania hankkimasta ydinasetta. Tähän liittyen Israel on tehnyt lukuisia operaatioita kuten sabotaaseja, johtavien tiedemiesten salamurhia ja kybervaikuttamista. Toinen keskeinen tavoite on estää Hezbollahin ja Hamasin aseistaminen. Iran on vastaavasti proxy-armeijoidensa toiminnan lisäksi tehnyt kyberhyökkäyksiä sekä useita drone-hyökkäyksiä Israelilaisia aluksia vastaan.
On vaikea nähdä täysimittaista sotaa maiden välillä, johtuen maantieteellisestä erosta. De facto sotatila maiden välillä kuitenkin on. Iran pystyy proxy-armeijoitansa käyttäen saamaan aikaan mittavia tuhoja Israelissa, mutta ei kuitenkaan mitään ratkaisevaa. On myös huomioitava mahdollinen terrori, lähinnä yhdysvaltalaisia ja israelilaisia kohteita vastaan muualla maailmassa. Viimeisimpänä esimerkkinä Houthi-kapinallisten kaappaama kauppa-alus. Suorat vastatoimet Irania vastaan Israelin ja todennäköisesti USA:n toimesta voivat käynnistyä, kun tapahtuu jotain ”isoa” kuten Hezbollahin laaja isku Israeliin tai hyökkäykset USA:n laivastoryhmityksiä vastaan.
Iranilla on luonnollisesti suuret asevoimat, noin 600 000 palkattua ja 350 000 reserviä. Kalusto on kuitenkin vanhaa. Se koostuu pääasiassa ennen 1979 vallankumousta hankitusta yhdysvaltalaisesta kalustosta ja 1990-luvulla hankitusta venäläisestä kalustosta. Iran on kuitenkin rakentanut pelotettaan neljän osa-alueen varaan: ohjukset, ilmatorjunta, merivoimat ja cyber-kyvyt. Ohjuksilla kyetään iskemään aina 2000 kilometriin saakka, tärkeimpinä kohteina Israel ja Saudi-Arabia. Tehokkaalla ilmatorjunnalla vaikeutetaan iskuja Iranin maaperälle. Merivoimat kykenevät sulkemaan Hormuzin salmen. Cyber-kyvyillä voidaan vaikuttaa globaalisti.
Ohjusohjelman tavoitteena on luoda uskottava iskukyky Lähi-Idän alueella ballistisilla- ja risteilyohjuksilla. Ohjusperheeseen kuuluu parikymmentä eri ohjustyyppiä ja arsenaali on mittava. Kehitystyö tähtää lähinnä tarkkuuden ja iskuvoiman lisäämiseen. Myös strateginen ohjus, jolla kyettäisiin iskemään Yhdysvaltoihin, on kehitteillä. Suunnittelupöydällä on oletettavasti myös ydinaseen toimittamiseen kykenevä ohjus. Yhdysvalloilla ja Israelilla on kuitenkin erittäin kehittynyt ohjuspuolustusjärjestelmä, joka kykenee torjumaan ainakin suuren osan Iranin ohjuksista. Hiljattain Iran on esitellyt parannellun version hypersoonisesta Fattah-ohjuksesta, jonka kantama on 1500 -2000 km ja nopeus 15 machia. Tämän tyyppinen ohjus yltää Israeliin ja todennäköisesti läpäisee ohjuspuolustusjärjestelmän.
Merivoimilta löytyy muutamia korvetteja ja sukellusveneitä, mutta massamaisesti erityyppisiä ohjus- ja torpedoveneitä sekä maasijoitteisia meritorjuntaohjuksia. Merivoimien painopiste on Persianlahdella. Strategisessa mielessä Iran kykenee sulkemaan Hormuzinsalmen ja häiritsemään toimintaa Persianlahdella.
Iranilla on koko alueen kattava suhteellisen moderni ilmavalvontajärjestelmä. Ilmatorjunnan rungon muodostavat 12 pataljoonaa SA-2 kalustolla. Kaiken kaikkiaan ohjus- ja ammusilmatorjunta on monenkirjavaa, moderneimpana on venäläinen S-300 järjestelmä. Perinteistä ilmauhkaa vastaan ilmapuolustus on tehokas, mutta ohjuksia ja stealth-koneita vastaan on heikkouksia. Iran on kuitenkin saanut operatiiviseen käyttöön Khordad 15 järjestelmän, jonka sanotaan pystyvän torjumaan myös risteilyohjuksia ja stealth-koneita.
Iran on kehittänyt voimakkaasti cyberkyvykkyyksiään. Toiminta on sotilaallisesti johdettua ja siinä on käytössä noin 100 000 vapaaehtoista. Tavoitteena on kyetä iskemään päävastustajien, USA, Israel ja Saudi-Arabia, kriittiseen infrastruktuuriin sekä valvoa maan sisäistä toimintaa ja näin ehkäistä hallintoon tyytymättömien tahojen voimistuminen.
Israelin kannalta vaarallisin asia on Iranin ydinase. Arvioiden mukaan Iranilla on 60%:ksi rikastettua uraania kolmen ydinpommin verran. Asekelpoinen uraani tulee olla rikastettu 90%:ksi. Näin ollen kyvykkyys on enää kiinni rikastamisohjelman tehokkuudesta.
Israel on ilmoittanut, että se ei voi sallia ydinasekykyistä Irania. Se on Israelin kannalta eksistentiaalinen uhka. Israel on kyennyt hidastamaan ydinohjelmaa merkittävästi. Missä kulkee raja, jonka jälkeen on ryhdyttävä suoraan sotilaalliseen toimintaan? Tilanne on tällä hetkellä vaarallisessa pattitilanteessa. Proxy-armeijat ovat toimineet tehokkaana pelotteena erityisesti Israelia vastaan. Isku esimerkiksi Iranin ydinlaitoksiin käynnistäisi Iranin koordinoiman täysimittaisen sodan sekä Hamasin että Hezbollahin toimesta. Vastaavasti täysimittainen sota esimerkiksi Hezbollahin käynnistämänä saisi aikaan Israelin ja USA:n voimakkaat iskut Irania vastaan.
Israel saa nyt rauhassa poistaa Hamasin Iranin pelikirjasta, koska Iran ei halua konfliktin eskaloituvan. Tästä kertoo Hezbollahin pidättäytyminen laajasta hyökkäyksestä, vaikka Hamasin johto tätä oli pyytänyt. Voi myös olla, että Israel iskee voimalla Hezbollahiakin vastaan sopivan tilaisuuden tullen. Koska Hezbollah on päivittäin tehnyt iskuja pienellä intensiteetillä, ei sinällään sodan syytä tarvitse hakea. Kyse lienee enemmän riskien arvioinnista. Jos Hezbollah saadaan tavalla tai toisella pelattua ulos, on isku Iraniin ja erityisesti sen ydinlaitoksiin todennäköinen. Iran voisi kostaa ohjusiskuilla Israeliin, sulkemalla Hormuzin salmen sekä kiihdyttämällä cyber- ja terrori-iskuja Israelia tukevia maita vastaan. Tässä paketissa olisi jo kyse sen mittaluokan asioista, että heijastusvaikutukset olisivat laajoja. Miten muu islamilainen maailma asemoituisi? Miten reagoisivat Venäjä ja Kiina? Käynnistyisikö Iranissa vallankumous?
Vai olisiko mahdollista, että nopea mutta massiivinen isku Iranin ydinlaitoksiin jäisi vain paikalliseksi konfliktiksi?
Nämä käsitteet suuri saatana ja pieni saatana eivät ole Iranin luomia vaan kai aika yhteisiä läpi muslimimaailman.
Luettuani juuri parikin kirjaa Osama bin Ladenista niistä näkyi hyvin miten Israelin menettelyt palestiinalaisväestöä kohtaan herätti vihaa koko muslimimaailmassa.
Osamaa loukkasi se miten USA käytteli joukkojaan muslimimaailmassa ja oli se iso tekijä. Israel oli pikku tekijä joka teki samaa pienemmässä mitassa Israelin lähialueella.
Olisi hyvä ymmärtää että asioissa on monia puolia. Hiukan liian pitkään on pidetty itsestään selvänä että ”ne on hulluja”, ne muslimit. Kyllähän tässä on muitakin elementtejä kuin pyrkimys päästä paratiisiin nuss.. siis nauttimaan neitsyiden seurasta.
Ilmoita asiaton viesti
Asiallinen avaus ja kattavakin niiltä osin, joita käsittelee. Syystä tai toisesta näyttää puuttuvan yksityiskohtainen kuvaus Israelin puolustus- ja hyökkäyskyvystä. Iranin ydinohjelmaan v o i sisältyä voimaloiden lisäksi s u u n n i t e l m a ohjuksistakin, Israelillahan ydinaseita on varmasti.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo vaatisi oman artikkelin, joka käsittelisi eri skenaariot. Ongelma on tietysti se, että tiedot olisivat vain julkisista lähteistä, ja näin ollen kovin vajavaisia.
Ilmoita asiaton viesti
No en sanoisi että Iran näki Israelin varsinaisesti kauppaporttina länteen, etenkään Yhdysvaltoihin. Itse asiassa CIA ja MI6 juonivat Iranin vuoden 1953 sotilasvallankaappauksen ja nostivat Mohammad Reza Pahlavin valtaan kun demokraattisesti valittu pääministeri Mohammad Mosaddegh hallinto päätti kansallistaa Iranin öljyvarannot.
Šaahin johtama Iran ei koskaan tunnustanut Israelia virallisesti. Molemmilla mailla oli kuitenkin yhteisiin geopoliittisiin etuihin perustuva suhde. Iran oli periferia liittouman helmi aina vuoden 1979 islamilaiseen vallankumoukseen asti. Israelin pääministeri David Ben-Gurion kehitti periferian opin 1950-luvulla. Se perustui olettamukseen, että Israelin on luotava läheiset suhteet alueen ei-arabimaihin suojellakseen itseään vihamielisiltä arabinaapureilta.
Iran tunnusti Israelin epävirallisesti vuonna 1950 huolimatta, aiemmasta vastustustuksesta. Israel oli eristetty Lähi-Idässä ja suhtautui hyväksyvästi Šaahin epäviralliseen aloitteeseen johon avaukseen taatusti vaikutti jenkkien ja brittien diplomatia.
Israel suhtautui Iraniin suhteeseen avoimemmin vuoden 1956 Suezin sodan jälkeen. Suezin sota ei aiheuttanut pysyviä alueellisia muutoksia Lähi-idässä, mutta sillä oli syvällisiä vaikutuksia Israelin ja Arabimaiden voimatasapainoon.
Gamal Abdel Nasserista tuli pan-arabismin ja palestiinalaisten vapauttamisen johtava ääni (palestiinalaiset tuskin olivat se aivan pääpointti), tarkoituksena pakottaa Israel arvioimaan alueellisia muutoksia ja mukautumaan sen mukaisesti. Muiden, ei-arabimaiden, Israelin, Iranin, Turkin ja Etiopian huoli Nasserin politiikasta sekä myös Neuvostoliiton vaikutuksesta, helpotti periferialiiton syntymistä.
Ilmoita asiaton viesti
Jeps, Iran on Israelin suurin vihollinen. En kuitenkaan pysty ihan ymmärtämään Iranin motiiveja, koska tällainen asenne ei ole hyödyttänyt maata pätkän vertaa. Kyse ei taida olla järkiperäisestä toiminnasta, vaan lähinnä tunneperäisestä vihasta. Saudi-Arabia on toiminut Irania järkiperäisemmin, mutta kyllä sekin on ihmisiä polkeva diktatuuri. Tosin parempi sekin kuin täydellinen kaaos.
Venäjä ja Iran ja monet muutkin tahot haluavat heikentää länttä. Taktiikkana on levittää kaaosta länsimaihin. Ja länsimaiden oikeusoppineet helpottavat tätä myyräntyötä soveltamalla sisällöltään vanhentuneita sopimuksia esmerkiksi Venäjän edun mukaisesti. He eivät välttämättä ymmärrä toimivansa vieraan valla intressien mukaan. Ja jos ymmärtävät toimivansa vieraan vallan hyväksi, he ovat maanpettureita. En tiedä kumpi vaihtoehdoista on pahempi?
Ilmoita asiaton viesti
Länsihän ei tietenkään tuhonnut ahneuksissaan Iranin orastavaa demokratiaa 🥱 Neuvostoliitto oli saatava polvilleen aivan puhtaasti demokraattisena ystävyyden osoituksena kommunismin uhreille jne 😵💫
Se oli jenkeille ja takuulla myös briteille kova paikka, että joku ylipäätään uskalsi vastustaa niiden hegemoniaa ja Iranin öljy luiskahti samalla sivu suun, mikä oli kyllä niiden oma moka pitäessään pystyssä Šaahin hirmuhallintoa. Jenkit eivät ole selviytyneet järkytyksestä vieläkään. Vahinko vaan, että se oli Khomeni jonka iranilaiset valitsivat esikuvaksi Shaahin diktatuuria kaadettaessa.
Time-lehti kuvaili, tätä lännen demokratioiden kehtojen tukemaa onnelaa 19. helmikuuta 1979 kirjoittaessaan Šaahin syrjäyttämisestä. Šaahin salainen polisi SAVAK oli Iranin vihatuin ja pelätyin instituutio, joka kidutti ja murhasi tuhansia Šaahin vastustajia. Federation of American Scientists totesi SAVAK:n syylliseksi tuhansien poliittisten vankien kidutukseen ja teloittamiseen joka symboloi Šaahin hallintoa vuosina 1963–1979. FAS:n SAVAK-kidutusmenetelmien listaan kuului mm. sähköiskut, ruoskiminen, hakkaaminen, lasinsirpaleiden laittaminen sekä kiehuvan veden kaataminen peräsuoleen, painojen sitominen kiveksiin sekä hampaiden ja kynsien poisto ym. muuta mukavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Iranille kuten Venäjällekin ulkopuolinen ”vihollinen” antaa puitteet hallinon toimille oman kansakuntansa alistamiseen jaa oman valtaasemansa vahvistamiseen
Ilmoita asiaton viesti
Ulkoinen vihollinen se pitää myös Israelia yhtenäisenä. Tuntuu, että Suomalaiset ovat ainoastaan yhdestä ainoasta asiasta täysin yhtä mieltä, Venäjän jatkuvasta uhkasta. Sen uhkakuvan alla monet tuntuvat olevan valmiita lopumaan aika pitkällekin demokratiasta. Kuten olen monasti jo aiemmin toistellut, demokratian suojelussa oikeusvaltioperiaate ja demokratia joutavat ensimmäisenä roskikseen 😵💫
Ilmoita asiaton viesti
Israel ei alista kansalaisiaan ulkopuolisen uhkatekijän varjolla eikä Israelin – kuten muidenkaan demokraattisesti toimivien hallintojen – tarvise palkata tällaisille palstoille suuta soittavia huonokäytöksisiä trolleja joiden pääasillenen tehtävä on kaivaa historiasta agendalleen sopivia, valikoituja seikkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä lisäpäänsärkyä, erityisesti kaikille niille jotka eivät ymmärrä roikkuvansa voittajavaltioiden perskarvoissa kärkkyen suuhun putovaa kuvittellen kuuluvansa voittajiin…
Holokaustista selvinnyt unkarilais-kanadalainen lääkäri Gabor Maté:
Budapestissa varttuneena juutalaisena nuorena, natsien tekemästä kansanmurhasta selviytyneenä lapsena, minua ahdisti vuosia jatkuva voimakkaasti kaikuva kysymysi: ”Kuinka se oli mahdollista? Kuinka maailma on antoi tällaisten kauhujen tapahtua?”
Se oli naiivi, lapsen kysymys, nyt tiedän paremmin sehän on vain todellisuutta. Olipa Vietnamissa, Ruandassa tai Syyriassa, ihmiskunta seisoo vierellä, osallistuu joko tietoiseti tai tiedostamatta, kuten aina. Gazasta löydämme nykyään tapoja oikeuttaa sairaaloiden pommitukset, perheiden tuhoamisen päivällisellä, jalkapalloa rannalla pelaavien murrosikäisten tappamisen.
Israel-Palestiinassa voimakas puolue on onnistunut maalaamaan itsensä uhriksi, kun taas tapetuista ja vammautuvista tulee tekijöitä. Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu sanoo Yhdysvaltain presidentin ja muun ”Lännen” tukemana: ”He eivät välitä elämästä, me välitämme”. Netanyahu! Sinä, joka teurastat kirurgisella tarkkuudella viattomia, nuoria ja vanhoja, sinä, joka olet julmasti saartanut Gazan vuosia ja nälkiintynyt sen välttämättömyyksiin, sinä, joka riistät palestiinalaisilta yhä enemmän heidän maataan, vettä, satoaan ja puita – välitätkö elämästä?
Gaza on kontekstista irrallaan Hamasin raketteja tai perusteettomia terrori-iskuja siviilejä vastaan, konteksti on kuitenkin pisin käynnissä oleva etninen puhdistus viime vuosisatojen aikana, meneillään oleva yritys tuhota Palestiinan kansallisuus.
Palestiinalaiset käyttävät tunneleita? Niin tekivät myös sankarini, huonosti aseistetut Varsovan gheton taistelijat. Toisin kuin Israelilla, palestiinalaisilla ei ole Apache-helikoptereita, ohjattuja droneja, ohjautuvilla pommeilla varustettuja suihkuhävittäjiä ei myöskään laserohjattua tykistöä. Voimattomasta uhmauksesta he ampuvat kyvyttömiä raketteja aiheuttaen kauhua viattomille israelilaisille, mutta harvoin fyysistä vahinkoa. Tällaisella karkealla vallan epätasapainolla ei ole yhtäläisyyttä syyllisyydelle.
Israel haluaa rauhaa? Toki, mutta kuten israelilainen veteraanitoimittaja Gideon Levy on huomauttanut, se ei halua vain rauhaa. Miehitys ja hiipivä liittäminen, epäinhimillinen saarto, oliivitarhojen tuhoaminen, tuhansien mielivaltainen vangitseminen, kidutus, siviilien päivittäinen nöyryytys, talojen purkaminen…
Nämä eivät ole yhteensopivia minkään oikeudenmukaisen rauhan toiveen kanssa. Tel Avivissa Gideon Levy liikkuu nyt henkivartijan kanssa, joka on hintana totuuden puhumisesta.
Olen käynyt Gazassa ja Länsirannalla. Näin useiden sukupolvien palestiinalaisten perheiden itkevän sairaaloissa haavoittuneiden vuoteiden äärellä, kuolleiden haudoilla. Nämä eivät ole ihmisiä, jotka eivät välitä elämästä. He ovat kuten me kanadalaiset, juutalaiset, kuten kuka tahansa. Hekin juhlivat elämää, perhettä, työtä, koulutusta, ruokaa, rauhaa, iloa. Hekin kykenevät vihaan, hekin voivat kantaa kostoa sydämessään, aivan kuten mekin.
Voidaan keskustella yksityiskohdista, historiallisista ja nykyisistä, edestakaisin. Olen tehnyt niin usein nuorena sionistina ja myöhemmin Juutalaisten oikeudenmukaisen rauhan puolesta -ryhmän jäsenenä. Ennen uskoin, että jos ihmiset tietäisivät tosiasiat, he olisivat avoimia totuudelle. Sekin oli naiivia. Tämä kysymys on aivan liian täynnä tunteita. Kuten henkinen opettaja Eckhart Tolle on huomauttanut, Lähi-idässä kertynyt keskinäinen tuska on niin akuutti, että ”merkittävä osa väestöstä joutuu näyttelemään sitä loputtomassa rikosten ja koston kierrossa”.
Johtajat ovat johtaneet harhaan, johdetut ovat hämmentyneitä. Netanjahulla on syynsä, kuten Yhdysvaltain presidentillä johon muu ”Länsi” yhtyy kuorossa.
Ja mitä me tavalliset ihmiset teemme? Rukoilen, että voimme kuunnella sydäntämme. Sydämeni sanoo minulle, että ”ei koskaan enää” ei ole heimojen iskulause, että isovanhempieni murha Auschwitzissa ei oikeuta jatkuvaa palestiinalaisten syrjäyttämistä, että oikeus, totuus, rauha eivät ole heimojen etuoikeuksia. Periaatteessa kiistaton Israelin ”oikeus puolustaa itseään” ei vahvista joukkomurhia.
Tässä taannoin tapasin erään rakkaimmista ystävistäni, toverini sionistiajalta ja nyt emeritusprofessori israelilaisessa yliopistossa. Puhuimme kaikesta paitsi jokapäiväisestä raivosta, jota näemme tv-ruuduillamme. Pelkäsimme molemmat raivoa, joka syntyisi.
Eräs kolumnisti kirjoitti kerran, aikaan jolloin Yhdysvalloissa käytiin viimeisiä intiaanisotien rippeitä: Olemme tehneet alkuperäisväestöä kohtaan niin suuren rikoksen ettemme voi enää tehdä muuta, kuin viedä se loppuun.
Tämän väestön siirtymisen joka muodosti Yhdysvallat ja suoritti em. rikoksen mahdollisti aikoinaan aivan sama valtiomahti joka mahdollisti myöhemmin Israelin valtion syntymisen.
Nyt nämä kolme valtiota muodostavat valtiokimpan esiintyen demokratian tyyssijoina syyttäen niitä jotka eivät halua nurkumatta alistua niiden sotilaallisella ylivoimalla ylläpitämään taloudelliseen ylivaltaan roistovaltioiksi ja terroristeiksi edellämainittujen perskarvoissa roikkujien veisatessa kuorossa mukana.
Ilmoita asiaton viesti