Iran vs Israel

Israelin itsenäistymisen jälkeen suhteet Iraniin muodostuivat varsin hyviksi. Iran oli toinen muslimienemmistöinen maa, joka tunnusti Israelin. Kauppasuhteet kehittyivät hyviksi ja Iran näki Israelin porttina länteen, erityisesti Yhdysvaltoihin. Mailla oli jopa yhteistyötä sotilas- ja tiedusteluasioissa. Maat vaihtoivat suurlähettiläitä 1970-luvulla. Iran oli Israelille tärkeä, koska se tarvitsi liittolaista muslimimaailmasta. Iran vastaavasti pystyi lähentymään länsimaita Israelin kautta. Palestiinalaiskysymys ei ollut Iranille kovin merkityksellinen. Hyvistä suhteista huolimatta Iranissa oli antisionistinen liike, joka ei kuitenkaan noussut kovin suureen rooliin Iranin politiikassa.

Kaikki muuttui vuoden 1979 vallankumouksessa. Kumouksen johtaja Ajatollah Ruhollah Khomeini syrjäytti shaahin, ja Iranista tuli Iranin islamilainen tasavalta. Maa pääasiassa korosti ja puolusti islamia ja valjasti liittolaisensa, mukaan lukien palestiinalaiset, palvelemaan omia intressejään. Yhdysvalloista tuli ”suuri saatana” ja Israelista ”pieni saatana”. Suhteet Israeliin katkaistiin. Iranin islamilaisen tasavallan politiikassa antisemitismillä ja antisionismilla on ollut keskeinen rooli.

Iran pyrki Khomeinin johdolla muotoilemaan palestiinalaiskysymyksen arabinationalistiseksi ja edelleen islamilaiseksi kysymykseksi ja pyrki nostamaan Iranin johtovaltioksi tässä asiassa. Arabi-Persia ja Sunni-Shiia jakolinjat sekä suhteet Yhdysvaltoihin muovasivat eri maiden suhtautumista Palestiinan kysymykseen. Iranin linja on ollut aggressiivinen. Arabimaiden suhtautuminen Saudi-Arabian johdolla on ollut hyvin maltillista. Presidentti Trumpin Abraham Accords vei asioita tuntuvasti eteenpäin. Iran on valinnut vastarinnan, jota se käy proxy-armeijoidensa kautta. Iranin käskyläisiä ovat tärkeimpänä Hezbollah Libanonissa, Houthi-kapinalliset Jemenissä sekä pienempiä kapinallisryhmittymiä Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa ja Pakistanissa. Näiden ryhmittymien päävihollinen on Israel. On myös viitteitä siitä, että Iran on vahvasti tukenut myös Hamasia sekä PIJ:ä (Palestinian Islamic jihad) vaikka ne ovat sunnilaisia järjestöjä. Iran on pyrkinyt rakentamaan Syyriaan merkittävän vastarintaryhmittymän, mutta Israel on kyennyt sen estämään. Iranille näiden kapinallisryhmittymien omat asiat ovat merkityksettömiä. Ne on valjastettu sodankäyntiin Iranin päävihollisia, Yhdysvaltoja, Israelia ja Saudi-Arabiaa vastaan.

Iranin ja Israelin välillä on käynnissä eräänlainen varjosota. Molemmat maat toimivat toistensa intressejä vastaan niin niiden omalla maaperällä kuin myös ulkomailla. Israelin päätavoitteena on estää Irania hankkimasta ydinasetta. Tähän liittyen Israel on tehnyt lukuisia operaatioita kuten sabotaaseja, johtavien tiedemiesten salamurhia ja kybervaikuttamista. Toinen keskeinen tavoite on estää Hezbollahin ja Hamasin aseistaminen. Iran on vastaavasti proxy-armeijoidensa toiminnan lisäksi tehnyt kyberhyökkäyksiä sekä useita drone-hyökkäyksiä Israelilaisia aluksia vastaan.

On vaikea nähdä täysimittaista sotaa maiden välillä, johtuen maantieteellisestä erosta. De facto sotatila maiden välillä kuitenkin on. Iran pystyy proxy-armeijoitansa käyttäen saamaan aikaan mittavia tuhoja Israelissa, mutta ei kuitenkaan mitään ratkaisevaa. On myös huomioitava mahdollinen terrori, lähinnä yhdysvaltalaisia ja israelilaisia kohteita vastaan muualla maailmassa. Viimeisimpänä esimerkkinä Houthi-kapinallisten kaappaama kauppa-alus. Suorat vastatoimet Irania vastaan Israelin ja todennäköisesti USA:n toimesta voivat käynnistyä, kun tapahtuu jotain ”isoa” kuten Hezbollahin laaja isku Israeliin tai hyökkäykset USA:n laivastoryhmityksiä vastaan.

Iranilla on luonnollisesti suuret asevoimat, noin 600 000 palkattua ja 350 000 reserviä. Kalusto on kuitenkin vanhaa. Se koostuu pääasiassa ennen 1979 vallankumousta hankitusta yhdysvaltalaisesta kalustosta ja 1990-luvulla hankitusta venäläisestä kalustosta. Iran on kuitenkin rakentanut pelotettaan neljän osa-alueen varaan: ohjukset, ilmatorjunta, merivoimat ja cyber-kyvyt. Ohjuksilla kyetään iskemään aina 2000 kilometriin saakka, tärkeimpinä kohteina Israel ja Saudi-Arabia. Tehokkaalla ilmatorjunnalla vaikeutetaan iskuja Iranin maaperälle. Merivoimat kykenevät sulkemaan Hormuzin salmen. Cyber-kyvyillä voidaan vaikuttaa globaalisti.

Ohjusohjelman tavoitteena on luoda uskottava iskukyky Lähi-Idän alueella ballistisilla- ja risteilyohjuksilla. Ohjusperheeseen kuuluu parikymmentä eri ohjustyyppiä ja arsenaali on mittava. Kehitystyö tähtää lähinnä tarkkuuden ja iskuvoiman lisäämiseen. Myös strateginen ohjus, jolla kyettäisiin iskemään Yhdysvaltoihin, on kehitteillä. Suunnittelupöydällä on oletettavasti myös ydinaseen toimittamiseen kykenevä ohjus. Yhdysvalloilla ja Israelilla on kuitenkin erittäin kehittynyt ohjuspuolustusjärjestelmä, joka kykenee torjumaan ainakin suuren osan Iranin ohjuksista. Hiljattain Iran on esitellyt parannellun version hypersoonisesta Fattah-ohjuksesta, jonka kantama on 1500 -2000 km ja nopeus 15 machia. Tämän tyyppinen ohjus yltää Israeliin ja todennäköisesti läpäisee ohjuspuolustusjärjestelmän.

Merivoimilta löytyy muutamia korvetteja ja sukellusveneitä, mutta massamaisesti erityyppisiä ohjus- ja torpedoveneitä sekä maasijoitteisia meritorjuntaohjuksia. Merivoimien painopiste on Persianlahdella. Strategisessa mielessä Iran kykenee sulkemaan Hormuzinsalmen ja häiritsemään toimintaa Persianlahdella.

Iranilla on koko alueen kattava suhteellisen moderni ilmavalvontajärjestelmä. Ilmatorjunnan rungon muodostavat 12 pataljoonaa SA-2 kalustolla. Kaiken kaikkiaan ohjus- ja ammusilmatorjunta on monenkirjavaa, moderneimpana on venäläinen S-300 järjestelmä. Perinteistä ilmauhkaa vastaan ilmapuolustus on tehokas, mutta ohjuksia ja stealth-koneita vastaan on heikkouksia. Iran on kuitenkin saanut operatiiviseen käyttöön Khordad 15 järjestelmän, jonka sanotaan pystyvän torjumaan myös risteilyohjuksia ja stealth-koneita.

Iran on kehittänyt voimakkaasti cyberkyvykkyyksiään. Toiminta on sotilaallisesti johdettua ja siinä on käytössä noin 100 000 vapaaehtoista. Tavoitteena on kyetä iskemään päävastustajien, USA, Israel ja Saudi-Arabia, kriittiseen infrastruktuuriin sekä valvoa maan sisäistä toimintaa ja näin ehkäistä hallintoon tyytymättömien tahojen voimistuminen.

Israelin kannalta vaarallisin asia on Iranin ydinase. Arvioiden mukaan Iranilla on 60%:ksi rikastettua uraania kolmen ydinpommin verran. Asekelpoinen uraani tulee olla rikastettu 90%:ksi. Näin ollen kyvykkyys on enää kiinni rikastamisohjelman tehokkuudesta.

Israel on ilmoittanut, että se ei voi sallia ydinasekykyistä Irania. Se on Israelin kannalta eksistentiaalinen uhka. Israel on kyennyt hidastamaan ydinohjelmaa merkittävästi. Missä kulkee raja, jonka jälkeen on ryhdyttävä suoraan sotilaalliseen toimintaan? Tilanne on tällä hetkellä vaarallisessa pattitilanteessa. Proxy-armeijat ovat toimineet tehokkaana pelotteena erityisesti Israelia vastaan. Isku esimerkiksi Iranin ydinlaitoksiin käynnistäisi Iranin koordinoiman täysimittaisen sodan sekä Hamasin että Hezbollahin toimesta. Vastaavasti täysimittainen sota esimerkiksi Hezbollahin käynnistämänä saisi aikaan Israelin ja USA:n voimakkaat iskut Irania vastaan.

Israel saa nyt rauhassa poistaa Hamasin Iranin pelikirjasta, koska Iran ei halua konfliktin eskaloituvan. Tästä kertoo Hezbollahin pidättäytyminen laajasta hyökkäyksestä, vaikka Hamasin johto tätä oli pyytänyt. Voi myös olla, että Israel iskee voimalla Hezbollahiakin vastaan sopivan tilaisuuden tullen. Koska Hezbollah on päivittäin tehnyt iskuja pienellä intensiteetillä, ei sinällään sodan syytä tarvitse hakea. Kyse lienee enemmän riskien arvioinnista. Jos Hezbollah saadaan tavalla tai toisella pelattua ulos, on isku Iraniin ja erityisesti sen ydinlaitoksiin todennäköinen. Iran voisi kostaa ohjusiskuilla Israeliin, sulkemalla Hormuzin salmen sekä kiihdyttämällä cyber- ja terrori-iskuja Israelia tukevia maita vastaan. Tässä paketissa olisi jo kyse sen mittaluokan asioista, että heijastusvaikutukset olisivat laajoja. Miten muu islamilainen maailma asemoituisi? Miten reagoisivat Venäjä ja Kiina? Käynnistyisikö Iranissa vallankumous?

Vai olisiko mahdollista, että nopea mutta massiivinen isku Iranin ydinlaitoksiin jäisi vain paikalliseksi konfliktiksi?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu