Kannattavatko Gazalaiset Hamasia?

Kun Israel luovutti Gazan alueen palestiinalaisille vuonna 2005, se oli historiallinen pyrkimys kohti rauhaa. Israel tyhjensi alueen 21 siirtokuntaa ja Israeliin siirtyi 8000 ihmistä. Alueen infrastruktuuri viljelyksineen ja tuotantolaitoksineen jäi osittain Gazalaisille ja osatuhottiin. Lisäksi alueen kehittämiseksi ohjattiin kansainvälistä avustusta. Oli kaikki edellytykset rakentaa kaikin puolin kelvollinen ja hyvin toimeentuleva maa. Israel jatkoi alueen ilma- ja meritilanvalvontaa sekä kontrolloin alueen rajaliikennettä. Mikä oikein meni pieleen?

Vuoden 2006 vaaleissa Hamas saavutti voiton 44,45 % kannatuksella Fatahin jäädessä toiseksi 41,43% kannatuksella. Uusi hallitus muodostettiin Ismail Haniyehin johdolla ilman Fatahia. Hamasin ja Fatahin välille syntyi konflikti. Osa Fatahista halusi, että Hamas oli maltillisempi ja yhteishallitus olisi mahdollinen ja osa halusi Hamasin pois vallasta. Erilaisten vaiheiden jälkeen Hamas otti kontrollin Gazasta voimakeinoin. Vaikka Hamas voitti vaalit, ei sen yksinvaltaista hallintoa voida pitää demokraattisena.

Hamas ei saavuttanut kannatustaan julistamalla Israelin tuhoa, vaan lupauksilla kitkeä korruptio ja parantaa sisäistä turvallisuutta. Vaalien aikaan exit poll kyselyt osoittivat, että Gazalaisista 75% halusi Hamasin muuttavan suhtautumistaan Israeliin ja 80% halusi rauhaa. Voidaan kai sanoa, että Hamas huijasi Gazalaisia. Hyvien olojen sijaan Gazalaiset saivat Islamilaisen diktatuurin. Vallan anastamisen jälkeen Hamasille ei Gazassa ollut vastavoimaa ja sillä oli väkivallan monopoli. Gazalaiset eivät uskaltaneet nousta vastustamaan Hamasia väkivallan pelossa. Näin ollen Hamas pysyi vallassa vaikka se ei sitä ansainnutkaan. Hamas pönkitti valta-asemaansa siten, että kaikki talous oli sen käsissä ja esimerkiksi vesihuoltoa ei rakennettu. Eli jos kansalainen halusi palkan, ruokaa tai vettä, ei kannattanut vastustaa Hamasia. Hamasin lukuisat iskut Israelia vastaan vuosien saatossa ovat tietysti liikkeen uhoa hävittää Israel mutta myös sisäpolitiikkaa. Kun Israel iskujen seurauksena toimii, kärsivät Gazalaiset, ja näin lisäävät Hamasin kannatusta. Mutta tuoko taistelu Israelia vastaan lisää kannatusta?

Arab Barometer, yhteistyössä Palestinian Center for Policy and Survey Research, teki tutkimuksen puolueiden kannatuksesta Gazassa ja Länsi-Rannalla juuri ennen 7.10. alkanutta sotaan (28.9. – 8.10. 790 vastaajaa L-R, 399 Gaza). En pysty arvioimaan tutkimuksen validiutta, mutta ainakin se on suuntaa antava. Tutkimuksen mukaan Gazassa Hamasia kannattaa jonkin verran tai paljon vain 29%. EI yhtään tai vain vähän kannatusta Hamasille antoi enemmistö 67%. Kannatus alle 30 vuotiaiden keskuudessa on hiukan suurempaa kuin vanhempien. Myös varakkaat kannattivat Hamasia enemmän kuin köyhät. Hallintoon kytkeytyvää korruptiota vastusti 72%. Kun kysyttiin, ketä kannattaisitte presidentinvaaleissa, tulokset jakautuivat seuraavasti:

Hamasin johtaja Ismail Haniyeh 24%

Fatahin johtaja Mahmoud Abbas 12%

Fatahin keskuskomitean jäsen Marwan Barghouti 32%

Gazan alueella nähdään että palestiinan hallinto (PA) on taakka palestiinalaisille ja 67% haluaisi Abbasin eroavan. Suurimpana ongelmana Gazalaiset näkevät peruselämän vaikeudet, kuten ruuan puutteen tai sen korkean hinnan. Sitä pidetään sisäpoliittisena ongelmana eikä niinkään ulkoisista sanktioista johtuvana. Israelin ja Egyptin toteuttamaa saartoa, jolla siis kontrolloidaan tarvikkeiden maahantuontia, syynä ongelmiin piti ainoastaan 16% Gazalaisista. Myös ilmaisun vapautta ja oikeutta protestoida ei pidetä kovin hyvänä. Demokraattista hallintoa kannatti 48% ja epädemokraattista 26%. Kahden valtion mallia ja rauhallista rinnakkaiseloa Israelin kanssa kannattaa 54%. Hamasin aatetta Israelin tuhoamisesta kannattaa 20% ja ongelmien rauhanomaista ratkaisua kannattaa 73%.

Kun tarkastellaan vuoden 2006 vaalien jälkeistä aikaa tähän päivään, niin havaitaan, että Hamas on tuonut Gazalaisille vain kurjuutta. Elämä on ollut hyvää vain pienellä vähemmistöllä (oletettavasti niillä, jotka kytkeytyvät vahvasti Hamasin hallintoon). Hallinto on saanut kansainvälisiä avustuksia noin miljardin vuosittain. Hamasin johto on kerännyt miljardi omaisuudet samalla kun kansalaisilla on pula peruselintarvikkeista. Infrastruktuuri on lyöty laimin ja varat sekä materiaali on käytetty varustautumiseksi sotaan Israelin kanssa.

Kun Israel tuhoaa Hamasin, tekee se suuren palveluksen Gazalaisille ja koko palestiinan väestölle. Gazalaisia suurelta osin ei voida pitää vastuullisina kriisistä. Hamas voitti vaalit katteettomilla lupauksilla ja tämän jälkeen piti kansaa kurissa väkivalloin. Toivottavasti sodan jälkeen saadaan synnytettyä sellaiset mekanismit, jotka mahdollistavat Gazalaisille sellaisen hallinnon, joka aidosti ajaa kansalaisten parasta ja pitää ääriliikkeet aisoissa. Tutkimustieto kertoo, että syy Gazalaisten ongelmiin on Hamas, ei Israel. Kansanliikkeet eripuolilla maailmaa huutavat ”free Palestine”. Aivan oikein, free palestine from Hamas. Vaatimukset Israelin boikotoimisesta eivät auta. Sen sijaan tulisi vaatia Hamasin johtajiston saattamista edesvastuuseen ja heidän kavaltamiensa varojen vapauttamista Gazalaisten hyväksi.