Vilpitöntä myötätuntoa vai vihaa?

Reilu kymmenen vuotta sitten Syyriassa käynnistyi sisällissota. Arviolta noin puoli miljoonaa uhria. Massat eivät tulleet kaduille. Jemenin edelleen käynnissä oleva sisällissota on vaatinut noin 100 000 uhria, pääosin siviileitä, käynnissä ehkä historian mittavin humanitäärinen kriisi. Massat eivät tulleet kaduille vaatimaan tulitaukoa ja pakotteita Saudi-Arabialle. Hiljattain Azerbaidzan aloitti hyökkäyksen Vuoristo-Karabahissa, noin 100 000 ihmistä pakotettiin lähtemään alueelta. Massat eivät tulleet kaduille. Pakistan on karkoittamassa puolitoista miljoonaa afgaania takaisin Talibanien hallitsemaan Afganistaniin. Massat eivät tule kaduille. Luetteloa voisi jatkaa.

Hamas teki yllätyksellisen terrori-iskun Israeliin 7.10. lahdaten käsityskyvyn ylittävällä julmuudella noin 1200 juutalaista ja otti panttivangiksi 241 israelilaista ja muiden maiden kansalaisia. Maailmalla oltiin hetken aikaa tyrmistyneitä. Massat eivät tulleet kaduille vaatimaan Hamasia vastuuseen ja vapauttamaan panttivangit.

Israel aloitti sotatoimet tuhotakseen Hamasin ja vapauttaakseen panttivangit. Lyhyessä ajassa noin 10 000 Gazalaista menehtyi kaikista varotoimista huolimatta. Pääsyynä Hamasin tapa toimia siviiliväestön suojista sekä Hamasin pyrkimys estää siviiliväestöä siirtymään turvallisemmille alueille. Massat tulivat kaduille. Ennen näkemättömän mittavat Palestiinaa tukevat ja Israelia vastustavat mielenosoitukset ympäri maailman.

Mikä saa massat liikkeelle kun Israel toimii oman turvallisuutensa vuoksi? Medianäkyvyys selittää hiukan. Toisaalta muutkin kriisit ovat saaneet medianäkyvyyttä kukin vuorollaan. Johtuuko se siitä, että Israel on länsimainen sivistysvaltio ja sitä kohdellaan kriittisemmin kuin esimerkiksi arabimaita? Kyllä muitakin kriiseissä osallisena olevia maita voidaan pitää sivistyneinä, eli tämäkään ei selitä asiaa. Johtopäätökseni on, että Israelin toimia tarkastellaan eri kriteerein kuin muiden. Miksi näin, siihen en keksi vastausta.

Usein tarjotaan vastaukseksi, että Israel miehittää laittomasti palestiinalaisalueita, joten se saa mitä tilaa. Väärin. Koko historian ajan Länsi-Rantaa ja Gazan aluetta on käytetty tukialueena terrorille Israelia kohtaan. Jos kontrollia on höllätty, kuten Gazan kohdalla tehtiin, seurauksena Hamasin kaltaisten ryhmittymien valtaannousu. Jos kontrollia on kiristetty, seurauksena on ollut tyytymättömyyttä ja taas ääriryhmien voimistuminen. Libanon ja siellä äärijärjestö Hezbollah vannoo tuhoavansa juutalaisvaltion, vaikka Israel ei ole Libanonissa mitenkään läsnä. Näin ollen terrorissa Israelia vastaan on kysymys yksinomaan halusta tuhota juutalaisvaltio ja jopa kaikki juutalaiset maan päälllä. Kysymys on siis juutalaisvihasta.

On hienoa, että kansalaiset nousevat vastustamaan epäoikeudenmukaisuutta, mutta tämä tulisi tehdä tasapuolisesti ja ilman, että protestit saavat ikäviä sävyjä. Useassa maassa Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa protestointi on johtanut suoriin väkivallantekoihin juutalaisia vastaan. Mielenosoituksissa on ollut esillä natsilippuja ja on huudettu kuuluisaa slogania ”from the river to the sea…”. Slogan on arabien narratiivissa suora viittaus Israelin tuhoamiseksi. Kuinka moni länsimaalainen, joka tuota slogania mielenosoituksessa huutaa, ymmärtää todella mitä sillä tarkoitetaan.

Jospa 7.10. tapahtumien jälkeen massat olisivat tulleet kaduille vaatimaan Hamasia lopettamaan. Jospa mielenosoituksissa olisi huudettu ”never again is now”.