Pohdintoja vihreiden presidenttiehdokkaasta

Ville Niinistö, Johanna Sumuvuori ja Alviina Alametsä.

 

Ulkoministeri, vihreiden entinen puheenjohtaja Pekka Haavisto on edelleen suosittu ehdokas seuraavaksi presidentiksi, vaikka al-Hol -tapaus onkin juuri nyt syönyt hänen kannatustaan. Itse asiassa hän on edelleen toiseksi suosituin ehdokas ja suosituin, jos erittäin epätodennäköisesti ehdolle lähtevä Sanna Marin (sd.) otetaan pois laskuista. Emme kuitenkaan tiedä vielä, onko hän asettumassa ehdolle tai millainen tilanne on ennen presidentinvaaleja 2024. 

Veikkaisin, että tulevissa vaaleissa ei nähdä merkittäviä ehdokkaita valitsijayhdistysten kautta, vaan ehdokkaat tulevat puolueiden kautta. Näin siis myös vihreät luultavasti nimeävät oman ehdokkaansa – oli se sitten Haavisto tai joku muu. Kuka hän voisi olla, jos Haavisto ei enää lähde kolmatta kertaa ehdolle?

Tullakseen valituksi ison eduskuntapuolueen ehdokkaaksi on (yleensä) oltava merkittäviä ansioita päätöksenteon saralta, kansallista tunnettuutta sekä toivottavasti myös osaamista, näkemystä ja intohimoa ulkopolitiikan tehtävien hoitoon. Presidentin valtaoikeuksien vuoksi tehtävä on kuitenkin ollut myös eräänlainen eläkkeelle siirtymiseen osoitettu “virka”, joten kovin nuoria ehdokkaita ei ole ollut tapana asettaa. Esimerkiksi vuoden 2018 presidentinvaaleissa ehdokkaiden keski-ikä oli 59,5: iäkkäin ehdokas oli 73-vuotias ja nuorin 39-vuotias. 

Vihreiden ehdokkaalta odotetaan varmasti myös vihreiden arvojen korostamista ja modernia otetta presidentin tehtävien hoitamiseen. Puolueen piirissä on tahtoa ja valmiutta uudistaa ja jopa poistaa koko presidentti-instituutio, joten ehdokkaalta toivotaan jotain selvästi uutta. Haavisto on kokemuksensa, osaamisensa ja yleisen suosionsa vuoksi aivan omassa luokassaan yli puoluerajojen, mutta muussa tapauksessa sanoisin tuntevani puolueeni nykyisiä tuntemuksia sen verran hyvin, että pitäisin naisehdokkaan mahdollisuuksia parempana. 

Näillä ehdoilla saan luotua raamit, joiden puitteissa voin mahdollisia ehdokkaita etsiä. Tein vastaavan henkilökohtaisen arvioni myös vuonna 2016. Paljon on vettä kuitenkin virrannut sen jälkeen Kemijoessa, joten mukaan tulee myös uusia nimiä.

Tuolloin arvioin, että sekä Tarja Cronberg että Heidi Hautala olisivat erittäin päteviä tehtävään, mutta eivät mahdollisia ehdokkaita. Cronberg tosin on ikänsä puolesta jo lähes varmasti poissuljettu vaihtoehto seuraavissa vaaleissa. 

Hautalalla puolestaan loppuu vuonna 2024 nykyinen kausi Euroopan parlamentin jäsenenä, joten ehdokkuus ei sinänsä ole täysin mahdoton ajatus. Hautala on ollut erittäin aktiivinen, ansiokas meppi ja parlamentin varapuheenjohtaja, joten hän on hoitanut kansainvälisiä suhteita myös koko unionin osalta. Hautala on tosin jo ollut vihreiden ehdokas jo kahdesti, jolloin menestys ei ollut erityisen suurta, mutta tilanne on toki sekä puolueen että Hautalan osalta ehtinyt muuttua sen jälkeen jo paljon. 

Todennäköinen ja jopa toivottu ehdokas olisi varmasti puolueen entinen puheenjohtaja ja ympäristöministeri, nykyinen meppi Ville Niinistö. Hän täyttää ehdokkaan osalta kaikki olennaiset ehdot: kokenut, suosittu ja näkemyksellinen. Niinistö on kuitenkin vuoden 2024 vaaleissa vasta 48-vuotias, joten hän ei ehkä ole vielä tuolloin halukas tai valmis siirtymään tehtävään, jota pidetään hieman eläkevirkana – varsinkaan suoraan setänsä Saulin jälkeen. Tosin Niinistöä voisi kiinnostaa myös kansainväliset tehtävät esimerkiksi YK:n parissa, jolloin Suomen presidentti olisi erinomainen lisä ansioluetteloon.

Ehdokasasettelussa olisi varmasti vahvoilla myös muut entiset kansanedustajat. Mutta aivan selkeää presidenttiehdokasta ei heidän joukostaan löydy. Esimerkiksi pitkän kansanedustajauran tehnyt Johanna Karimäki ei ole kansallisesti erityisen tunnettu tai ulkopoliittisesti ansioitunut. Anni Sinnemäki pyrkinee Helsingin pormestariksi ja Oras Tynkkynen on sitoutunut edistämään ilmastopolitiikkaa: presidenttinä hän olisi liiaksi sidottu toisenlaisiin tehtäviin ja hänen osaamistaan tarvittaisiin enemmän vaikkapa ilmastoministerinä tai meppinä. Kenties Tuija Brax voisi olla jonkinlainen yllätysnimi? 

Edellisessä arviossani nostin esille ex-kansanedustaja Johanna Sumuvuoren. Sumuvuori on profiloitunut rauhantyössä sekä ulkopolitiikassa ja hän toimii nykyisin Haaviston valtiosihteerinä. Hän voisi olla eräänlainen yllätysnimi, jolla on kuitenkin runsaasti presidentin tehtävien hoitamiseen liittyvää katetta. En pidä hänen ehdokkuuttaan todennäköisenä, mutta ei se mikään aivan tuulesta temmattu idea ole, jos Sumuvuorella itsellään on asiaan innokkuutta. 

Nykyisistä kansanedustajista todennäköisin ehdokas olisi varmaankin puheenjohtaja Maria Ohisalo. Jo toimiessaan sisäministerinä hän ollut monella tapaa uraauurtava poliitikko, ja köyhyystutkija Suomen presidenttinä olisi varmasti myös erittäin tervetullutta. Toivon kuitenkin, että hän jatkaa puolueen puheenjohtajana ja on vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen edelleen ministeri. Haaveissani toki pääministeri, mutta ei vaikkapa valtiovarainministeri Ohisalo huonokaan suoritus olisi. 

Ohisalo on kuitenkin uusia kansanedustajia ja nykyinen eduskuntaryhmä onkin täynnä tuoreita kasvoja. Heidän joukostaan onkin vaikea nähdä aivan selkeää ykkösehdokasta. Kokeneimmat Satu Hassi ja Outi Alanko-Kahiluoto eivät ole mielestäni osoittaneet mielenkiintoa presidentin tehtäviin, mutta Alanko-Kahiluotoa en pitäisi mahdottomana vaihtoehtona – Hassi lienee siirtymässä tuolloin politiikan osalta katsomoon. Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen voi myös olla mahdollinen vaihtoehto.

Jo 2016 heitin kirjoitukseni jatkoajatuksena villin idean, että ehdolla voisi olla Alviina Alametsä, joka oli tuolloin vielä vain nuori kuntapoliitikko Helsingistä. Nyt hän on noussut jo Euroopan parlamenttiin. Hän on myös tehnyt paljon töitä ulkopolitiikan saralla myös Haaviston kanssa, sekä mielenterveystyön parissa. Hänen ehdokkuutensa olisi varmasti melkoinen yllätys, mutta en pitäisi sitäkään mahdottomana. 

Summa summarum: Aivan selkeää ehdokasta vihreillä ei Haaviston ohella ole. Onneksi presidentinvaaleihin on vielä aikaa ja sitä ennen ehditään käydä useat vaalit, joilla on huomattavasti enemmän vaikutusta ihmisten arjen hyvinvointiin ja Suomen ilmastopolitiikkaan, ja joissa on ehdolla erinomaisia vihreitä ehdokkaita halki maan. Vaalien listaan kuuluvat ainakin kuntavaalit 2021, seurakuntavaalit 2022 ja eduskuntavaalit 2023.

miikkakeranen

Rovaniemeläinen vihreä kaupunginvaltuutettu ja kirkkovaltuutettu. Gradua vaille valmis ekonomi ja vaatetussuunnittelun opiskelija. Feministi ja federalisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu