Rakas ja raskas byrokratia

Vähemmän byrokratiaa! Se on varmaan yksi sellainen hieman populistinen vaatimus, johon lähes jokainen poliitikko jossain vaiheessa sortuu. Kasvottoman virkavaltaisuuden vastustaminen on niin helppoa, että se menee yleensä läpi poliittisessa keskustelussa ilman jatkokysymyksiä tai vastaväitteitä. Mutta onko byrokratia aina vain haitaksi?

Itse käytän byrokratian vähentämistä perusteluna muun muassa vastikkeettomalle  perustulolle. On täysin tehotonta ja jopa epäinhimillistä, että toimeentulotukea saadakseen ihmisiä kyykytetään niin monilla tavoin. Ei ole järkeä käyttää veronmaksajien rahoja siihen, että ylläpidetään monimutkaista systeemiä siihen, että ihmiset selviävät arjestaan. Olisi paljon parempi luottaa ihmisiin ja säästää alan työntekijöiden resurssit siihen, että aidosti autetaan apua tarvitsevia. Perustuloon liittyykin tiukasti myös palvelut, eikä pelkästään rahallinen tuki. Vastikkeettomuus on kuitenkin muun muassa Rutger Bregmanin mielestä ensisijaista: meillä on varaa perustuloon, mutta meillä ei ole varaa köyhyyteen. 

Tässäkin tapauksessa vähemmän byrokratiaa on kuitenkin liian löysä heitto. On avattava, että onko todella myös vähentämässä myös työllisyyspalveluita. Ja ei, en ole. Haluan vastikkeettoman perustulon eli kansalaispalkan, joka tulee jokaiselle ilman turhia mutkia – mutta haluan myös, että on myös muun muassa työllisyyspalveluita ja niitä annetaan niitä tarvitseville. Riittävästi tienaavilta kansalaispalkka verotetaan kyllä pois, mutta perustulo tulee kyllä avuksi silloin, kun yllättävät tapahtumat vievätkin muut tulot pois.

Vihreänä puolestaan kannatan byrokratiaa esimerkiksi luonnonsuojelun saralla: laissez-fair -mentaliteetti on johtanut muun muassa kaivosalalla siihen, että suomalaista luontoa on käytetty vain hyväksi, mutta haitat jää paikallisten vastuulle. Tiukempi byrokratia voisi osaltaan pelastaa suomalaisen luonnon monimuotoisuutta. Pelkkä lisää byrokratiaa myöskään tuskin toimii, vaan on myös avattava, että haluan lisää sellaista sääntelyä, joka nimenomaan suojelee elonkirjoa. 

Entäpä koronatoimet: onko niissä byrokratia rikkaus vai taakka? Lainsäädäntö on tähän asti kohdellut esimerkiksi ravintola-alaa melko yhtenäisenä möykkynä, mikä on varmasti osittain perusteltavissa pienemmällä byrokratialla. Mutta nyt on huomattu, että ehkä vähän monimutkaisempi virkavaltaisuus olisikin voinut olla avuksi: koronatoimia voitaisiin silloin osoittaa täsmällisemmin niin, että se kuorma-autonkuljettaja saa eväspiirakkansa yöaikaan. Toisaalta taas moniportaisuus ja alueelliset erot ovat myös aiheuttaneet paljon harmaita hiuksia, kun kaikki ei olekaan niin virtaviivaista. Silloin byrokraattisuus on ollut haitaksi muun muassa viestinnässä ja vastuunjaossa. 

Byrokratia ei siis ehkä olekaan aina mustavalkoisesti joko hyvä tai paha asia. On siis ehkä vain puututtava siihen, että kuinka seikkaperäisiä perusteluja me päättäjiltämme vaadimme. Itse pyrin tästedes avaamaan tarkemmin, että mikä suhteeni byrokratiaan asian suhteen on. Mutta kerro sinä: milloin byrokratia on rakas, milloin raskas?

miikkakeranen

Rovaniemeläinen vihreä kaupunginvaltuutettu ja kirkkovaltuutettu. Gradua vaille valmis ekonomi ja vaatetussuunnittelun opiskelija. Feministi ja federalisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu