Hyvä tulevaisuus vaatii vaivannäköä

Kaivoslakiesityksen lähetekeskustelua katsoessa voisi luulla, että Suomen tulevaisuus ei tämän kauden kansanedustajia juuri kiinnosta. Harva kansanedustaja oli vaivautunut lukemaan kaivoslakiesitystä sen esittelytekstiä pidemmälle. Toki kansanedustajan työ on kiireistä, kukapa sitä 200-sivuiseen lakiesitykseen ehtisi kunnolla perehtyä. Saati sitten kaivosten todellisiin ympäristövaikutuksiin.

Työ- ja elinkeinoministeriö oli kenties tahallaan harhauttanut kansanedustajia toistelemalla hallitusohjelman tavoitteita ja talousvaliokunnan Kaivoslaki NYT -kansalaisaloitteesta otettuja ponsia kymmenien sivujen verran ennen kuin menivät itse asiaan eli konkreettisiin lakimuutoksiin. Muita kuin kosmeettisia muutoksia lakiesityksestä saa kissojen ja koirien kanssa hakea, varsinkaan ympäristönsuojelun parantamisen osalta.

Jos kansanedustajat olisivat viitsineet nähdä vaivaa ja lukeneet lakiesitysnivaskaa alun löpinöitä pidemmälle, he olisivat ehkä huomanneet, mitä ympäristönsuojelun tason parantamisesta ollaan säätämässä. Asia aiotaan hoitaa esimerkiksi määräyksellä, että toiminnanharjoittajan on hyödynnettävä kaikki esiintymän mineraalit ja että viranomaisten neuvontavelvollisuutta listätään.

Esityksessä sivuutetaan kokonaan kaivostoiminnan perusongelmat. Jostain syystä päättäjät eivät halua nähdä ja tunnistaa kaivosten todellisia ympäristövaikutuksia eli vesistöihin päästettäviä raskasmetalleja, vuotavia rikastusaltaita sekä kaivosten valtavia, meille vuosisadoiksi jääviä jäteongelmia. 

Kansanedustaja toisensa jälkeen katsoo toisaalle, kun yksin Terrafame tuottaa 50 miljoonaa tonnia rikastusjätettä vuodessa kahden tärkeän vesistön – Oulunjoki ja Vuoksi – vedenjakajalla. Tämä tarkoittaa, että seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana syntyyi 1,5 miljardia tonnia jätettä. Yhden sähköauton akkuun tarvittavien mineraalien kaivaminen tuottaa 50 tonnia jätettä. Sillä saa tapettua yhden pienen järven. 

Kansanedustajamme väittävät haluavansa kestävää ja vastuullista kaivostoimintaa, mutta eivät halua säätää lakiin sellaisia muutoksia, jotka takaisivat vastuullisuuden toteutumisen. He eivät viitsi nähdä edes sen verran vaivaa, että perehtyisivät esillä olevaan, Suomen tulevaisuuden kannalta kenties tärkeimpään lakiin, vaan ovat mukavuudenhaluisia ja toistelevat heille syötettyjä diipa-daapoja. He uskovat meidän nielevän luritukset yhtä helposti kuin hekin ovat ne nielleet. He kieltäytyvät katsomasta kaivosten suoria ympäristövaikutuksia ja valehtelevat meille, että vastuullinen kaivos olisi tämän lain puitteissa mahdollista toteuttaa.

Kansanedustajat eivät halua säätää lakiin intressivertailua, jossa kaivoksen hyödyt ja haitat selvitettäisiin perinpohjaisesti ennen luvan myöntämistä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tällainen prosessi olisi liian vaivalloinen. He eivät halua määrätä ympäristölupaa kaivosluvan ehdoksi tai ottaa huomioon muita sellaisia kohtia, joilla laista voitaisiin tehdä aidosti parempi. Kaikesta tästähän olisi ihan kamalasti vaivaa.

Ikävä kyllä tulevaisuuden vastuullinen rakentaminen vaatii paljon enemmän vaivannäköä kuin mihin kansanedustajamme ovat tottuneet. On paljon helpompaa antaa avaimet käteen kansainvälisille kaivosyhtiöille, jotka saapuvat paikalle kauhakuormaajineen, räjäytysaineineen ja kemikaaleineen. 

Näyttelijä ja luontoaktiivi Jasper Pääkkönen kiteytti asian hyvin: ”Suomen päättäjät kokevat luontomatkailun ja luonnon vaalimisen puuhasteluna ja vähäpätöisempänä asiana silloin kun poliittisista päätöksistä on kyse. Sitten kun revitään luonto auki ja rakennetaan kaivos, se on semmoista konkreettista touhua, mitä pitää tukea.”

Elinvoimaiseen ja puhtaaseen luontoon perustuvat elinkeinot kuten luontomatkailu, luomukeräysalueet ja puhdas ruoka kerryttävät hyvinvointia pienin, hiljaisin askelin. Yksi yksittäinen toimija ei välttämättä tee suurta vaikutusta, mutta pienistä puroista syntyy ajan mittaan suuri virta, joka virtaa vuosisatoja, ehkä vuosituhansia. Elävään luontoon pohjautuvien elinkeinojen kehittäminen vaatii täysin toisentyyppisiä toimia kuin näyttävä kaivosrakentaminen. On rakennettava mielikuvia, on luotava mainetta ja luottamusta. On osoitettava kunnioitusta ja ystävyyttä niin luontoa kuin asiakkaitakin kohtaan. Toisin kuin kaivosmonttu, nämä arvot eivät yhdessä yössä synny – niiden eteen on nähtävä vaivaa!

Nykyiset kansanedustajat ovat jo paljastaneet, kuinka paljon he viitsivät opiskella toimialaa, joka jo nyt tuottaa 75 prosenttia kaikesta Suomen jätteestä ja joka paraikaa on rakentamassa todellista kaivosjätepommia tuleville sukupolville. Eivät he viitsi nähdä asian eteen vaivaa.

Katseet kääntyvätkin pian seuraaviin vaaleihin ja erityisesti meihin äänestäjiin. Mehän lopulta kansanedustajamme valitsemme, usein pärstäkertoimen mukaan. Mekin olemme laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Me haluamme uskoa meille syötettävään diipa-daapaan sen sijaan, että näkisimme vaivaa ja ottaisimme asioista selvää. Haluamme vaalien jälkeen ulkoistaa virheelliset valintamme ja käytämme seuraavat neljä vuotta poliitikkojen haukkumiseen. 

Mutta hyvä tulevaisuus vaatii vaivannäköä. Emme voi vaatia sitä päättäjiltämme, jos annamme heidän puhua itsemme uneen kuten kävi kaivoslakiesityksen lähetekeskustelussa 14.9.2022.

Älä ole laiska vaan ota asioista selvää. Käy allekirjoittamassa vetoomus paremman kaivoslain puolesta tästä. Vetoomus lähetetään kaikille kansanedustajille 21.9.2022.

+4
Miisa Mink

Olen KTM, yrittäjä ja Saimaa ilman kaivoksia ry:n perustaja sekä Kaivostoiminnalle RAJAT -kansalaisaloiteen vireillepanija. Kirjoitan kaivoslain epäkohdista ja siitä miksi meidän tulee asettaa kaivostoiminnalle rajat ennenkuin se on liian myöhäistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu