Kaivoslakiuudistus on loppusuoralla, mutta toimialan viestit ovat entiset – tsaarinaikaiset

Vastine Ylen Aamun kaivoslakiuudistusta käsitelleeseen haastatteluun 28.10.2021

Kaivostoimijoilla on tapana vähätellä kaivosteollisuuden vaikutuksia, samaan tapaan kuin Krister Söderholm teki Yle Aamun haastattelussa. On totta, että toimivat kavokset peittävät vain pienen osan Suomen pinta-alasta, mutta niiden ympäristövaikutukset ovat huomattavasti suuremmat. Esimerkiksi Talvivaaran ympäristön pilaaminen ulottuu yli kymmenen kilometriä kaivoksen alueen ulkopuolelle. Suomessa on myös 30 suljettua kaivosta joiden kaivannaisjätealueet vaativat jatkotomenpiteitä ja joista ainakin 19 saastuttaa edelleen ympäristöä.

Malminetsintävaraus on ensimmäinen askel kohti kaivoksen avaamista. Suurin osa varauksista ei toki johda mihinkään, mutta osa etenee malminetsintään ja pieni osa kaivokseksi asti. Suomen pinta-alasta on varattu Tanskan kokoinen alue näille malminetinetsintävarauksille. Tämä ei ole mitätön juttu, vaikka Söderhom niin väittää. Kun alueelle tulee varaus, se tarkoittaa välitöntä epävarmuutta alueen muille elinkeinoille. Investoisitko itse matkailuyrityksen kehittämiseen, jos alueella leijuu kaivoksen uhka?

Saimaa ilman kaivoksia ry on vieraillut kaivoksen tappamalla Särkijärvellä Enonkosken ja Savonlinnan rajalla useaan otteeseen. Outokummun vuonna 1994 sulkeman kaivoksen jätealueen penkka vuotaa rikastemyrkkyjä ympäristöön, josta ne valuvat Särkijärveen ja sieltä puroja pitkin edelleen suojeltuun Saimaan Haukiveteen. 

Hannukaisen kaivos sijaitsee Äkäsjoen varrella, Kolarin kunnassa. Äkäsjoki sivujokineen on Tornion-Muonionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen keskeisin lisääntymisalue. Toteutuessaan kaivos laskisi osan rikastusmyrkyistään Äkäsjokeen. Ruotsin puolella Kaunis Iron haluaa purkaa raskasmetalleja sisältäviä kaivosvesiään Muonionjokeen ilman päästörajoituksia. Kittilän kultakaivoksen jätevesipäästöt suojellun Ounasjoen vesistöön kasvavat uuden ympäristöluvan myötä. Kaivosyhtiö rakensi lähes 24 kilometriä pitkän jätevesien purkuputken ilman lupaa. Esimerkkejä on yhtä monta kuin Suomessa on kaivosta. 

Kaivostoiminta haluaa piiloutua näennäisten prosenttilukujen taakse ja johdattaa yleisöä harhaan kaivosten todellisista vaikutuksista. Ne ovat vesistöjen äärellä laajat ja peruuttamattomat.

Söderholm kertoo haastattelussa virheellisesti, että malminetsintään tarvittaisiin ympäristöviranomaisen lupa. Se ei pidä paikkaansa, tarvitaan vain Tukesin lupa, ja se lupa tunnetusti irtoaa helposti. Söderholm on entinen kauppa- ja teollisuusministeriön kaivosylitarkastaja eli hän oli itse aikoinaan korkein viranomainen tällä toimialalla. Mutta alalla toimivan pyöröoviperiaatteen mukaisesti hän siirtyi kaivosteollisuuden palvelukseen johtotason tehtäviin. Suhteet kaivostoimijoiden kanssa ovat kunnossa edelleen. Nykyisin hän vaikuttaa mm. yritysten hallituksissa. Toimialalla on yleisesti tapana vaihtaa työpaikkaa vuoroin kaivosyhtiöiden, niitä puolustavien lakitoimistojen ja Tukesin tai GTK:n välillä.

Söderholm väittää niin ikään virheellisesti, että kaivostoimintaan tarvitaan valtioneuvoston lupa. Valtioneuvoston lupa tarvitaan ainoastaan silloin, jos kaivos halutaan avata luonnonsuojelualueelle.

Söderholmin mukaan Suomen huoltovarmuudelle aiheutuu uhka, jos kaivostoiminnan mahdollisuuksia rajoitetaan sillä tavoin kuin Kaivostoiminnalle RAJAT –lakialoitteessa esitetään. Eikö kuitenkin ole niin, että Suomessa toimii tällä hetkellä vain yksi Suomen valtion omistama kaivos, kaikki muut ovat ulkomaalaisomistuksessa eivätkä uudet tulijatkaan – jotka esimerkiksi Saimaan alueella haluavat malmeja kaivaa – ole kotimaisia. Ulkomaisia toimijoita ei Suomen huoltovarmuus kiinnosta. Kun ympäristö kärsii, me heikennämme ihan itse omaa huoltovarmuuttamme. Puhdas vesi on elämän edellytys ja takaa muun muassa ruoan tuotannon maassamme.

Toki Söderholm heittää vielä mukaan sen kuuluisan Kongo-kortin. Ikävä kyllä maailman materiaalitarve kasvaa nyt sellaista vauhtia, että ei ole mitään väliä vaikka Suomi kaivettaisiin kokonaan auki avolouhokseksi. Sekään ei säästäisi Kongon lapsia. Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan akkumateriaalien kysyntä kasvaa 30-kertaiseksi vuoteen 2040 mennessä. 

Ymmärrän Söderholmin pelon. Kaivosteollisuus on tottunut peuhaamaan Suomessa ilman rajoja. Kaivosteollisuudella on erikoinen erityisasema maassamme. Sen mukaan kaivosteollisuus voi ohittaa kaikki muut elinkeinot. Käytäntö juontaa juurensa tsaarin aikaan, jolloin Suomi oli ulkomaisen vallan materiaaliaitta. Sitä olemme edelleenkin, jos kaivoslakia ei saada nyt kunnolla uudistettua. 

On muiden elinkeinojen kannalta täysin kestämätöntä ja kansantalouden kannalta järjetöntä, että yksi toimiala saa pysäyttää kaikkien muiden kehityksen. Otetaan esimerkiksi poronhoito saamelaisten kotiseutualueella. Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen -kansanliikkeen perustajan Minna Näkkäläjärven mukaan poronhoito loppuu Käsivarren alueella, jos sinne kaavaillut kaivoshankkeet etenevät: 70 % poronhoitoalueesta menetetään ja saamelaisten perinteinen elinkeino kuolee. Ei pidä puhua työllistämisvaikutuksesta, kun samaan aikaan tapetaan toisia työpaikkoja.

Saimaaseen valuu jo tällä hetkellä luvaton määrä kaivosten rikastusmyrkkyjä. Toteutuessaan uudet kaivoshankkeet saisivat ympäristöluvan ja kuormitus vain kasvaisi. Nämä myrkyt eivät vesistöistä mihinkään katoa, ja kerrannaisvaikutukset olisivat Saimaan kannalta tuhoisat. Matkailuala työllistää Etelä-Savon alueella nyt 2000 ihmistä, kaivostoiminta 79. Tässä luvussa ei ole mukana matkailuun liittyviä elinkeinoja kuten ruoan tuotantoa ja kalastusta. Voimassa olevat seitsemän malminetsintälupaa ovat todellinen uhka alueen elinvoimaisuudelle. Saimaan voi pilata vain kerran.

+11
Miisa Mink

Olen KTM, yrittäjä, kansainvälisen naistenverkoston DrivenWomanin perustaja ja Saimaa ilman kaivoksia -ryhmän perustaja. Kirjoitan kaivoslain epäkohdista ja siitä miksi meidän tulee asettaa kaivostoiminnalle rajat ennenkuin se on liian myöhäistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu