Suomesta tulossa EU:n malmiarkku mutta ministeri vitkuttelee kaivoslain uudistusta

Kun kaivoslain uudistamista viime syksynä lykättiin, ilmoitti asiasta vastaava ministeri Mika Lintilä syyksi sen, että lakiin haluttiin lisätä ns. intressivertailu. Hän kielsi väitteet vitkastelusta ja väitti, että kaivoshankkeiden hyötyjen ja haittojen vertailu otettaisiin nyt mukaan lakiuudistukseen. Ministerin katseessa kuumottivat kuitenkin akkumateriaalitehtaat, joihin hän hinkui investointeja ulkomailta ja raaka-aineita kotimaasta.

Työ- ja elinkeinoministeriön nimittämä kaivoslakia uudistava työryhmä kokoontui jälleen juhannuksen alla. Kokousaineistoista käy ilmi, että intressivertailu ei nyt olekaan osa kaivoslain uudistusta vaan sitä viedään eteenpäin erillisenä prosessina, jonka valmistuminen siirtyy ensi vuodelle. Tämä ei yllätä, sillä työ- ja elinkeinoministeriö on aivan liian lähellä kaivosteollisuutta pystyäkseen katsomaan kokonaisuutta kansantalouden ja suomalaisten edun kannalta. Kenties ministeri Lintilä tarvitsee lisää aikaa kaupustellakseen Suomen malmeja ulkomaisille kaivosyhtiöille?

Kaivoslain kokonaisvaltaisella uudistuksella on tulenpalava kiire.

Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Liikenteen ja energiasektorin sähköistäminen johtaa kaivannaisten kysynnän räjähdysmäiseen kasvuun. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan Pariisin sopimuksen mukaisiin tavoitteisiin pääseminen tarkoittaa kaivannaisten kysynnän 30-kertaistumista vuoteen 2040 mennessä. Samaan aikaan EU haluaa päästä eroon riippuvuudestaan Kiinasta tuotavista malmeista. Niinpä katseet kääntyvät Suomeen – ainoaan EU-maahan, jonka maankuoresta löytyy kaikkia akkuihin tarvittavia mineraaleja.

Kaivosala hihkuu onnesta, mutta meidän tulisi suhtautua tähän kaivannaisboomiin vähintäänkin kriittisesti. Tukes on viimeisen vuoden aikana tuplannut myöntämiensä malminetsintävarausten määrän. Muun muassa Saimaan alueelle on kuluneen vuoden aikana annettu kymmenen varauslupaa. Jokainen voi tykönään miettiä, miltä tilanne näyttää kymmenen vuoden päästä, kun energiasektorin ja liikenteen sähköistäminen on päässyt kunnolla vauhtiin.

Jostainhan ne mineraalit on kaivettava, kuuluu selitys. Saimaa on kuulemma parempi paikka kuin Kongo, koska meillä ei käytetä lapsityövoimaa. Kaivostoiminta kuitenkin saastuttaa ihan samalla tavalla niin Suomessa kuin Afrikassa.

Onko Suomi uhraamassa luonnonvaransa ilmastokriisin alttarille?

Kaivoslain uudistusprosessiin ei voi luottaa. Sillä aikaa kun Suomi näpertelee kaivoslakinsa kanssa, maailmalla tehdään merkittäviä päätöksiä ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Kesäkuun alussa Euroopan parlamentti äänesti biodiversiteettistrategian puolesta äänin 515 – 90. Suomi on jo aiemmin esittänyt kantanaan, että se tukee suojelutavoitetta, jonka mukaan 30 % maan pinta-alasta olisi suojeltua, ja yksi kolmasosa siitä olisi erittäin tiukan suojelun alaista.

Luontokadon pysäyttäminen on yksi tärkeimmistä keinoista hillitä ilmaston lämpenemistä.

Kaivostoiminnalle on nyt asetettava järkevät rajat Suomessa. On ryhdyttävä sanoista tekoihin ja määritettävä lakiin maankäytön rajoituksia EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti. Näin voimme taata tärkeimpien ekosysteemien ja herkimpien luontoalueiden säilymisen tuleville sukupolville. Puhdas vesi tulee olemaan kultaakin kalliimpaa.

Allekirjoita Kaivostoiminnalle RAJAT –lakialoite kansalaisaloite.fi-verkkopalvelussa. Emme voi jäädä odottelemaan kaivoslain uudistusta, se on vesitetty jo nyt.

Miisa Mink

Olen KTM, yrittäjä ja Saimaa ilman kaivoksia ry:n perustaja sekä Kaivostoiminnalle RAJAT -kansalaisaloiteen vireillepanija. Kirjoitan kaivoslain epäkohdista, luontokadosta ja puhtaasta vedestä, sekä siitä miksi meidän tulee asettaa kaivostoiminnalle rajat ennenkuin se on liian myöhäistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu