Hinnalla millä hyvänsä

Hallituksen riihi vaikuttaa olevan enemmänkin kuntavaalien julkisuustemppuilua kuin järkevän taloudenhoidon suunnittelua. Paradokseja riittää toisensa perään jatkumona, aina huikeista työllisyystavoitteista lähtien. Samalla päivä päivältä yhä enemmän yrittäjiä ajautuu konkurssiin ja ihmisiä jää työttömiksi. Lainarahaa pumpataan eri asteiseen tulevaisuushörhöilyyn ja viherpesuun. Vaikka ilmastonmuutoksen siivellä odottavatkin ehkä tulevaisuuden suurimmat ja tuottavimmat urakat, tarvitsisi maalla olla kunnollinen taloudellinen perusta, jotta on edes jokin pohja jolla sitä tulevaisuuden innovatiivisuutta voisi kehitellä. Se tarkoittaa investointeja oman maan teollisuuteen, pienyrityksiin, kuntiin ja niin edelleen.

Työllistämisessä nousee usein maahanmuuttolippu esiin. Kovinkaan paljoa sitä korkeasti koulutettua porukkaa ei tänne ole humanitäärisen maahanmuuton osalta kulkeutunut. Joukossa on ahkeria, opiskelevia ja työtä tekeviä ihmisiä paljonkin, mutta kolikolla on myös kääntöpuoli. Maahanmuuttajien korostunut osuus rikostilastoissa esimerkiksi nuorisoväkivallan osalta kertoo kyllä omaa tarinaansa kotouttamisen onnistumisesta. Samaa kertoo myös korostunut osuus koronatilastoissa määrätyillä paikkakunnilla. Tätä totuutta ei voi kiistää, mutta koskahan siitä saisi puhua ilman natsikortin viuhumista? Asiat kun eivät tuppaa oikenemaan ilman asiallista keskustelua.

Moni talousasiantuntija on lausunut ääneen jo pidemmän ajan kuluessa, että iso velkataakka yhdistettynä koronakriisiin, oman talouden elvyttämiseen ja taloudellisesti pohjalla olevien muden EU-jäsenmaiden talouden elvyttämiseen olemalla vahvasti maksava taho sekä ilmastointohimo, on yhtälö, jolla ei ole realistisia toteutumismahdollisuuksia. Jos tavallisella ihmisellä on lompakossa 2 euroa ja pitäisi ostaa kolme euron tuotetta, niin jostain joutuu luopumaan. Hallituksen osalta toiminta näyttää olevan kuin uhmaikäisellä lapsella joka ei vielä ymmärrä seurauksia asioihin: ”Minä haluan”. Ja omat tavoitteet rusikoidaan läpi velkarahalla ja hinnalla millä tahansa.

Jos joku iso ulkomainen yritys investoi Suomeen, ollaan iloisia. Tulee ollakin, Saadaan lisää työpaikkoja. Mutta minkä maan eduksi sitten yrityksen verotulot menevätkään? Samalla kotimaisten isojen yritysten toimintaa siirtyy ulkomaille. Veronsäätäjän tulisi ymmärtää se, että totta kai iso pörssiyhtiö pyrkii siirtämään toimintojaan sinne, missä sama asia on mahdollista toteuttaa paljon edukkaammin.

Ilmastohypetyksen johdosta huoltovarmuudenkin kannalta tärkeä turveteollisuus halutaan ajaa alas ja monin osin asiaan onkin reagoitu nopealla aikataululla. Menetettyjen työpaikkojen sekä valtavien investointien lisäksi saavutettu etu jää hämäräksi, kun kotimaista haketta ei voida tuottaa ilmastoasioiden takia tarpeeksi, kun eihän metsiä nyt saa hakata. Siispä sitä joudutaan toimittamaan laivalasteittain ulkomailta. Joka lienee ekologista? Sama pettämätön logiikka kukkii monin eri tavoin muissakin päätöksissä ja esityksissä.

Ikuiset valtiontalouden kurituskohteet, eli autoilijat, ovat päässeet tehostetusti tikun nokkaan. Erilaista rahastusmallia, verotusta ja näiden korotusta on suunnitteilla. Samalla satsaus tieverkoston ylläpitoon pienenee. ”Kato ku ilmasto”. Ei paljoa auta, jos kansalaisen ostovoima heikkenee entisestään ja töihinkin pitäisi mennä tai etsiä sellaisia. Tämä taas näkyy negatiivisena kehityksenä valtiontaloudessa mm. Välillisistä veroista maksettavan kertymän pienentyessä. Toki hinnat kyllä kallistuvat, kun niiden kuljetus ja tuottaminen kallistuu. Mutta kai sekin on kompensoitavissa kiristämällä autoilijoiden verotusta?

Koronakriisin hoitaminen on hallituksen osalta muuttunut kummelimaiseksi showksi, jossa keskeinen ongelma näyttää olevan ymmärtämättömyys toimivaltuuksien suhteen, epävarmuus, salailu sekä oman kilven kiillottelu. Vaikka tilanne on monelle uusi hallituspuolueita myöden, niin pitää todeta että onhan tässä nyt jo vuosi harjoiteltu. Samalla myös tulisi alkaa oivaltamaan se, että vuoden koronakyydin jälkimainingit tulevat näkymään mm. sivistystoimessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa vielä vuosia. Ja nämä tulevat näkymään kuntien kukkaroissa.

Miten tämä muutoin liittyy kuntiin? Kunnat ovat niitä toimijoita, joiden asukkaisiin myös isot valtakunnallisesti kauniiksikin koetut päätökset lopulta osuvat. Niillä on iso paikallinen vaikutus joka näkyy paikallisessa arjessa. Esimerkiksi edellä mainitut epäonnistuneet kotoutustoimet näkyvät kotien arjessa. Kun ajetaan asioita läpi hinnalla millä tahansa, saatetaan yhden ongelman ratkaisulla aiheuttaa seitsemän paikallista ongelmaa. Siksi kunnallisvaalit ovat aina tärkeä kenraaliharjoitus myös seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen. Ja tulee aina muistaa että nykypäivän kuntapoliitikko voi olla huomisen kansanedustaja. Kannattaa siis äänestää tolkun ihmisiä.

 

+5
Mika Lehestö
Perussuomalaiset Lieto
Ehdolla kuntavaaleissa

Mika on toiminut pitkään terveydenhuollon ja suojelualan töissä. Työhistoria kulkee ensihoidon kehitystöistä puolustuvoimien kautta takaisin pelastustoimeen.

Kaikki julkaistut kirjoitukset ovat yksittäisen henkilön mielipiteitä, eivätkä edusta mitään organisaatiota.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu