Kalatielaki Suomen seuraavaan hallitusohjelmaan

Fortum esittelee Oulujoen Muhoksen Montan vesivoimalan ns. kalasiirtolaitteen toimintaa ja siinä esiintyneitä teknisiä haasteita. Muhoksen Montan vesivoimalaitos tarvitsee luonnonmukaisen kalatien, niinkuin ylempi Pyhäkoskikin. Fortumilla on helppo ne toteuttaa koska kalatievaade on alkuperäisissä vesivoimalupien ns.velvoite-ehdoissa. Montan kalojen ylisiirtolaite voi joku päivä teknisten ongelmien korjaannuttua toimia täydentävänä ratkaisuna kalateille.

Kalatielaki Suomen seuraavaan hallitusohjelmaan

Vastine Energiateollisuuden edustajan Tuomu Huttusen (13.11.) eri medioissa olleeseen kirjoitukseen, jonka mukaan vesivoimayhtiöt ovat pitkäjänteisesti edistäneet vaelluskalojen palautumista padottuihin vesistöihin. Huttusen kirjoituksessa totta lienee se, että yhtiöiden toiminta on ollut asiassa kovin pitkäjänteistä. Sitempä jotta edes nyt syntyneet sukupolvet eivät joutuisi odottamaan tätä samaa vuosikymmenten pitkäjänteisyyttä seuraavia vuosikymmeniä on Suomen seuraavaan hallitusohjelmaan sisällytettävä kalatielaki, jolla vesivoimayhtiöt velvoitetaan suunnittelemaan, rahoittamaan ja rakennuttamaan kalatiet sekä palauttamaan vaelluskalat padottuihin vesistöihin Ruotsin vesienhoitomallin mukaisesti.

Ruotsissa suomalainen valtionyhtiö Fortum rakentaa lain velvoittamana kalatietä, mutta on jostain syystä haluton tekemään sitä Suomessa mm. Oulujoella ja Kemijoella. Esimerkiksi Oulujoella Montan ja Pyhäkosken voimalaitoksen alkuperäisissä ja nykyisissä velvoitteissa mainitaan vaelluskaloille rakennettavaksi kalatiet, mutta tämä veronmaksajien omistama valtio-omisteinen energiayhtiö ei ole suostunut toteuttamaan velvoitteitaan Oulujokisten veronmaksajien virkistykseksi ja nautinnaksi – sekä ennenkaikkea jokivesiluonnon eduksi – vuosikymmeniin.

Vastaavaa vesivoimayhtiöille tyypillistä ”vuosikymmenten pitkäjänteisen vapaaehtoisen tahtotilan” nihkeyttä on ollut vesivoimayhtiöillä muun muassa Kemijoella, missä Rovaniemen Sierilän vesivoimarakentamishankkeen kulissipelin takia Kemijoki Oy ei ole rakentanut kalatietä edes Rovaniemelle saakka, vaikka aikoinaan 1990 -luvulla hienosti Lapin Kansassa visioitiin: ”Vaelluskalat palaavat Rovaniemelle vuoteen 2000 mennessä”. Kuinkahan paljon tämä jahkailu on maksanut Lapin Ounasjokivarren ja Rovaniemen seudun kesämatkailun kehittymiselle ja rantatonttien arvolle? Paljon kerkesi vettä Kemijoessa virrata ja vaelluskala seminaari jälleen järjestettiin Ounasvaaran Sky hotellilla 2017, missä Kemijoki Oy:n toimitusjohtaja yhä pyöritteli asiaa, toistaen taas niitä vesivoimayhtiömiesten puheita ”hyvästä vapaaehtoisista yhteistyöstä…”, mikä on tarkoittanut ettei Kemijoen kalateitä ole rakennettu, ei Rovaniemelle saati Kemijärvelle saakka.

Kainuussa Emäjoen reitti Oulujärven Paltamosta Suomussalmelle Kiantajärveen on merkitty Huttusenkin mainitsemaksi Suomen valtion vaelluskakantojen kärkivesistöksi. Tästä merkittävästä maininnasta huolimatta alueella ei ole ollut mitään Fortumin ja Energiateollisuuden edistämää vaelluskalahanketta Emäjoen vesivoimalaitoksiin. Emäjoen vesistö sopisi oivasti esimerkiksi Oulujärveä syönnösalueena pitävälle järvitaimenten ja järvilohien kutu- ja poikastuotanto alueeksi esimerkiksi Emäjoen vesistön varrella olevien Hyrynsalmen hienojen koskireittien johdosta ja Suomussalmen Kiantajärven johdosta.  Emäjoelle Energiateollisuus Fortumin johdolla voisi ilmoittaa suunnittelevansa, rahoittavansa ja rakennuttavansa kalatiet vaikka ensi viikolla.

Kajaanin/Sotkamon Nuasjärven ja Kuhmon latvavesien välillä oleviin vesivoimalaitoksiin alueen uhanalaisille vaellustaimenille rahoittaisi metsärahoistaan parin voimalaitoksen kalatiet UPM (voimalaitoksien omistaja). Näitä odotellessa.

Iijoella vesivoimayhtiöt yrittävät sälyttää kalateiden rakentamista Otva -yhteistyöhankkeiden varjolla veronmaksajien kustantamaksi. Yhteistyöhanke Otva on hyvä kokonaisuus, missä on ollut hyvä sitouttaa vesivoimayhtiötä vähentämään säännöstelyn haittoja ja yhtiötä ymmärtämään paikallisten intressejä; nautinta- ja kulttuuriarvoja jokea kohtaan. Kuitenkin Kuusamon yhdyskuntatekniikan lautakunta vast’ikään aivan oikein linjasi osallistumispäätöksessään Iijoen Otvaan, että kalateiden rahoittaminen täytyy tapahtua ”haitan aiheuttaja maksaa” -periaatteen mukaisesti vesivoimayhtiöiden ja heidän omistajatahojen kukkarosta eikä siis veronmaksajien rahoista.

Johtopäätöksenä on tästä vuosikymmenten nihkeydestä ja vitkuttelusta, että vesivoimayhtiöitä pitääkin ”kannustaa” velvoittavilla kalatielailla ja vesienhoitolailla siten, että saavutetaan sama tilanne kuin Ruotsissa, missä Suomen Fortum yhteiskuntavastuullisesti toimien kustantaa ja rakentaa kalatiet sekä vaelluskalojen palauttamisen padottuihin vesistöihin.

Hallitusohjelmassa on sovittava lopetettavan kymmenien vuosien vesienhoitolain direktiivistä poikkeaminen, jotta takarajan jatkuvan siirtely tulevien sukupolvien haitaksi loppuu. Ja kyllä EU:n vesipuitedirektiivin velvoite vesistöjen tilan parantamisesta koskee aikaisempiakin vesistöihin kohdistuneita toimia. Vedet ja vaelluskalat ovat keskeinen osa suomalaisten ja saamelaisten sielunmaisemaa. Siksi vaelluskalojen esteet on purettava ja/tai kalatiet on rakennettava padottuihin vesistöihin. Nämä kaikki edellä mainitut tavoitteet on saavutettavissa kirjaamalla kalatie -laki Suomen hallitusohjelmaan ja vesienhoitolain muuttamisella velvoittavaksi. Tämä lakiin kirjautunut tahtotila voidaan sitten toteuttaa hyvässä yhteistyössä vesivoimayhtiöiden kanssa.

Mika Flöjt