Fennovoiman omistajien tulee luopua hankkeestaan

Pyhäjoen Parhalahdella ei toivota Fennovoima-Rosatomin hankkeelle rakennuslupaa. (Kuva ma 7.1.2019)

”Suomen ja Ruotsin ydinjätteen loppusijoitukset pohjautuvat samoihin kuparikapseleihin. Ruotsin maa- ja ympäristötuomioistuin ei pitänyt esitettyjä kuparikapseleita riittävän turvallisena korroosion suhteen ja hylkäsi (2018) oikeudessa esitetyn ratkaisun.” 

Maailmassa on noin 440 uraanivoimalaa, jotka tuottavat joka päivä ydinjätettä, jota pitäisi Amerikan tiedeakatemian virallisen lausunnon mukaan turvallisesti säilyttää ja valvoa vähintään 300 000 vuotta, mieluummin miljoona vuotta. Ydinjäteongelman aikaperspektiivin hahmottaa, kun miettii millainen maailma oli 10 000 vuotta sitten, saati edes 2000 vuotta sitten. Meillä ei ole sellaista materiaa, joka kestäisi vaarallisten ydinjätteiden ympärillä tuon ajan.

Maailmalla ei ole ratkaistu ydinjäteongelmaa. Suomen ja Ruotsin ydinjätteiden loppusijoitussuunnitelmat pohjautuvat kuparikapseleihin, joiden Tukholman teknillisen korkeakoulun tohtorit ovat tutkimuksissaan todenneet korrosioituvan jo alta tuhannessa vuodessa, 300 000 vuoden sijaan. Kemiallinen fakta on että kupari korrosioituu – valitettavasti.

Suomen ja Ruotsin ydinjätteen loppusijoitukset pohjautuvat samoihin kuparikapseleihin. Ruotsin maa- ja ympäristötuomioistuin ei pitänyt esitettyjä kuparikapseleita riittävän turvallisena korroosion suhteen ja hylkäsi (2018) oikeudessa esitetyn ratkaisun. Suomessa samanlaiset Ruotsin oikeusjärjestelmän hylkäämät ydinjätteiden kuparikapselit laitettaisiin Olkiluodon Onkaloon, jonka lisäongelmana on rapautunut kallio ja luolastoon merkittävästi valuva pohjavesi. Fennovoima onkin aloittanut oman ydinjäteratkaisun selvittämisen Pyhäjoen seudulle, jota kylläkin paikalliset kunnat vastustavat. Suomen ydinjäteongelmaa eikä Fennovoiman ydinjäteongelmaa ole siten teknisesti eikä poliittisesti turvallisesti ratkaistu.

Ydinvoimalat eivät myöskään ole ”päästöttömiä” vaikka niin mediaa lukiessa voisi luulla – STUK:in ja IAEA:n ydinvoimaloiden seurantaraporttien mukaan ydinvoimaloiden piipuista ja jätevesistä tulee ”käyttöpäästöinä” ympäristöön; ilmaan ja mereen, monia radioaktiivisia pienhiukkaspäästöjä, radionuklideja. Nuo hiukkaset ovat myrkyllisiä ja radioaktiivisesti säteileviä, osa lyhyt aikaisia, hyvin monet pitkäaikaisia. Häiriötilanteissa niitä tulee sitten ”kerralla vähän enemmän”. Esimerkiksi Olkiluodon merialueella on HELCOMin tutkimusraportin mukaan tavattu useita ydinreaktoreista peräisin olevia radionuklideja mm. Itämeren korkeimpia Neptunium 237 saastemääriä. Neptuniumin puoliintumisaika on yli 2 miljoonaa vuotta, jonka vuoksi luonnon Neptuniumia ei enää ole; kaikki merestä tavattu Neptunium tulee ydinvoimaloista. Näiden radionuklidien pitkäaikaiset terveys- ja ympäristövaikutukset ovat hämärän peitossa – eikä niistä edes puhuta – vaan politiikassa ja mediassa hoetaan ”ydinvoiman päästöttömyyttä”.

OL3:een sitoutetun 8 – 10 miljardin summalla oltaisi jo ennätetty tehdä Suomeen runsaasti uusiutuvaa hajautettua hybridienergiaa. Sama resurssien käytön pitkittyminen, hukkaaminen, on myös jo Fennovoima projektissa. Hajautetut erilaiset uusiutuvien energioiden hankkeet olisivat työllistäneet nykyistä enemmän pieniä ja keskisuuria yrityksiä koko Suomessa, luoden Sitrankin mukaan tarpeellisia uusiutuvan energian kotimarkkinoita.

Hajautettu uusiutuvan energian hybridituotanto älykkäässä sähköverkossa on Suomelle turvallisempi ratkaisu voimistuvan globaalimuutoksien ja sään ääri-ilmiöiden aikakaudella, kuin jäykkä keskitetyn energiaverkon suuren riskin uraanivoima, jonka radioaktiivisia päästöjä ja jäteongelmia ei ole, eikä voida turvallisesti, ratkaista. Suomen korkeasti koulutettuna valistuneena ja esimerkillisenä maana tulee valita uusiutuvat energiat uraanivoiman sijaan. Fennovoiman omistajien tulee luopua hankkeestaan.

Mika Flöjt

Tuulivoimaloita Pyhäjoen Parhalahdella (kuva ma. 7.1.2019)