Nykyinen kaivoslaki suosii luvanhakijaa eikä turvaa yhteisöjen etua.

Nykyinen kaivoslaki ei vaadi yhteiskunnallisen hyöty/haitta -suhteen selvittämistä kaivoslain alaisten lupien perustaksi.

Siksi kohteena ovat entistäkin köyhemmät mineraalivarannot, joissa hyöty/haitta -suhdepaikallistaloudelle ennalta arvioiden muodostuu negatiiviseksi. Kaivosyhtiö on velvoitettava tekemään selvityksiin perustuva hyöty/haitta -selvitys hakemuksensa perusteeksi ja osoitettava ettei paikallisille elinkeinoille, elämiskulttuurille ja paikallisyhteisöille aiheudu kohtuutonta haittaa.

Toisaalta lakia on täsmennettävä sen suhteen, että kunnilla on yleiskaavoitusprosessiensa yhteydessä oikeus ja velvollisuus määritellä elinkeinojen yhteensovittamisen kaavoituksellisia reunaehtoja – kuten Kuusamossa on tehty – myös kaivosalan suhteen. Lain täsmennys toisi selkeämmin esille tämän kunnallisen itsehallinnon perusperiaatteen, jolloin kaivosviranomaiselle ei jäisi mahdollisuutta jättää sitä huomioimatta.

Kaivosteollisuuden on kunnioitettava valtuuston ja kuntalaisten tahtoa. Kuusamossa kaivosyhtiö puskee Kitkajoen Juomasuon malmioon kuntalaisten, yhteisöjen ja kaupungin vastustuksesta huolimatta. Tämä osoittaa kaivosteollisuuden kaivosvastuu puheet ja teot ristiriitaiseksi, viherpesuksi, mikä ei muutu kuin kaivoslakia uudistamalla. Kaivoslakiin on kirjattava sosiaalisen toimiluvan vaade yhteisöiltä. 

Malmi ja mineraalivarat tutkimustietoineen on määritettävä valtion omistukseen ja kaivosyhtiön
varausilmoituksiin perustuvasta etuoikeudesta lupahakemuksiin on luovuttava.
Kaivosyhtiön maksettava louhintamääriin perustuvaa korvausta sekä osuus kaivoksen tuotosta maanomistajille, paikallisyhteisöille ja valtiolle. 

Arvokkaat luonto- ja vesistö-, ruokatuotanto- ja matkailu -alueet on rajattava kaivostoiminnan ulkopuolelle. 

Laajat kaivosten haitat liittyvät kaivosten jätevesiin, jonka vuoksi lakiin on kirjattava vaatimus riittävien ja aitojen jätevesipuhdistusratkaisujen esittäminen lupahakemuksen liitteeksi ja kiellettävä ns. laimennukseen perustuvat purkuputkiratkaisut. Kaivosyhtiöllä oltava vastuu ympäristöhaitoista ja ympäristöturvallisuudesta sekä toiminnan aikana että toiminnan lopettamisen jälkeen, myös jätevesien osalta.

Radioaktiivisiin mineraali- ja malmiesiintymiin kohdistuvien toimintojen lupamenettely on uusittava, koska Tukes nykyään ohittaa radioaktiiviset aineet ”ei aiota hyödyntää” väitteeseen perustuen.

Mikäli malmiesiintymä sisältää uraania tai muita radioaktiivisia aineita keskimääräistä isompina pitoisuuksina, asia on selvitettävä jo malminetsintälupahakemus vaiheessa. Mikäli uraanin tuottamislupaa haetaan jo toimivalle kaivokselle jälkikäteen, tulee selvittää onko alkuperäisen lupahakemuksen yhteydessä salattu hakijan tai viranomaisen toimesta tähän liittyviä tietoja, ja mikäli on, tulee asia käsitellä ympäristörikoksena.

Samoin on meneteltävä, mikäli uraanin tuottamisluvan hakemisen sijaan harhauttavasti haetaan ”uraanin talteenottolupaa” ilman koko kaivos- ja malminrikastustoiminnan sisällyttämistä lupahakemukseen. Pitää muistaa että uraanituotannossa otetaan vain 20% uraanista tuotantoon ja loput radioaktiivisuudesta jää jätteisiin, murskeeseen, rikastushiekkaan, sivukivikasoihin, jätevesiin ja leviää ympäristöön. 

Perimmältään kyse on kaivosalan yhteiskunnallisesta legitimiteetistä ja laajemmin kansalaisten luottamuksesta valtiovallan toimintaan. Tuon luottamuksen saavuttamiseksi on kaivoslaki uudistettava.

Mika Flöjt
Varakansanedustaja, maakuntahallituksen vpj, kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu 
Kansanedustajaehdokas Oulun vaalipiiri, Vihreät