Mitä pitempään Terrafame toimii sitä enemmän alueelle radioaktiivisia jätteitä
Kaleva kirjoittaa pääkirjoituksessaan 14.6.2019 ’Ympäristön kannalta uraanilupa on järkipäätös – Jatkojalostuksesta uusi tukijalka Talvivaaraan’ siinä määrin virheellistä tietoa, että katson tarpeelliseksi tuoda esille seuraavaa:
Ensinnäkään Terrafame ei ole edes hakenut lupaa uraanin tuotannolle kaivos- ja malminrikastuksessaan, joten kyseessä ei voi olla ”järkipäätös”, vaan ydinenergialain vastainen vain ”talteenottolaitokseen” kohdistuva osittainen lupahakemus.
Se että ”maailmanluokkaa oleva” STUK ei ole vastahankaan, johtuu vain siitä, että STUK on antanut lausuntonsa TEMin lausuntopyyntöön perustuen, ja TEM pyysi lausunnon vain ”talteenottolaitoksesta” ei uraanin tuottamisesta malminrikastuskasoissa.
Kaleva väittää Talvivaaran perustamisvaiheessa suunnitellun uraanin hyödyntämistä muiden metallien sivutuotteena saatavan uraanin hyödyntämistä. Näin varmasti on, mutta Talvivaaran ympäristöluvassa ei uraania mainittu. Ja malminrikastustoiminta nimettiin ”bioliuotukseksi, jottei uraanin rikastus tulisi kansalaisille mieleen.
Kaleva arvelee saattavan olla ympäristön kannalta parempi, että malminrikastuskasoihin (”bioliuotuskasoihin”) jäävä uraani hyödynnetään. Mutta nuo malminrikastuskasoissa tapahtuvan uraanin rikastuksen ympäristövaikutukset olisi pitänyt olla lupahakemuksissa arvioitu, eikä sitä Talvivaara ollut tehnyt eikä nyt Terrafamekaan.
Kalevan tulisi vastuullisena lehtenä selostaa, että malminrikastuskasoissa on uraanin lisäksi uraanin hajoamistuotteita, joiden radioaktiivisuus on moninkertainen uraanin suhteen. Katso liitteen kuva. Kaaviossa näkyy uraanin radioaktiiviset, säteilevät ja myrkylliset, hajoamistuotteet sekä niiden puoliintumisajat. Kaaviossa keltaisella olevat uraanin elementit kiinnostavat kaivosyhtiöitä polttoainetuotannossa. Muut uraanin hajoamistuotteet jäävät jätteisiin ja levittäytyvät vääjäämättömästi ympäristöön sekä vesistöihin.
Kuten kuvasta ilmenee, niin vaikka uraanit (U238 ja U234) otettaisiin kokonaan ”talteen”, niin malminrikastuskasoille jää vielä 80 % alkuperäisestä radioaktiivisuudesta. Ja tuota uraaniakin luvataan otettavan talteen vain puolet. Malminrikastuskasoihin jää siis puolet uraanista ja kaikki uraanin hajoamistuotteet, eikä niiden ympäristövaikutuksia ole lupahakemuksissa arvioitu. Hakemushan koskee vain ”uraanin talteenottolaitosta”, ei ydinenergialain tarkoittamaa uraanin tuotantoa kaivos- ja malminrikastustoiminnassa.
Vastoin Kalevan luomaa mielikuvaa ei ”uraanilaitoksessa” jalosteta uraania, vaan puhdistetaan malminrikastuskasoissa tuotettu uraanioksidi kansainvälisen uraanikaupan määrittämäksi yellowcake-puolituotteeksi, joka on tarkoitus myydä ulkomaille. STUKin roolina on valvoa tuota uraanikauppaa, ei uraanin tuottamisen kemiallisia ja ekologisia ympäristövaikutuksia.
Kaleva luo harhaista mielikuvaa kotimaisesta uraanin polttoainetuotannosta. Sitähän Terrafamen ”uraanin talteenotto” ei ole, vaan ulkomaille myytävää puhdistettua uraania. Se ei sellaisenaan kelpaa ydinvoimalan polttoaineeksi, joten väite kotimaisesta polttoainetuotannosta on harhauttavaa.
Kaleva mainitsee Talvivaaran peruina kaivoksella olevan ”talteenotto- ja jalostuslaitos”, joka on mahdollista käynnistää nopeasti. Tuskinpa. Tuolle talteenottolaitokselle ei ole koskaan ollut lainvoimasta periaatepäätöstä eikä rakennuslupaa. Eikä ympäristölupaakaan. Joten sellaisen laitoksen käynnistäminen nopeasti ei varmaankaan ole mahdollista.
Mitä pitempään Talvivaara-Terrafame toimii sitä enemmän kaivosalueelle jää radioaktiivisia jätteitä muiden mustaliuskemalmion valtavien jäteongelmien lisäksi.
Mika Flöjt
Varakansanedustaja, Vihreät
Ekovihreiden puheenjohtaja, Oulujärven vapaa-ajan asukas
Kommentit (0)