Puheeni Sierilä Soudussa Kemijoen vaelluskalojen puolesta
Puheeni Sierilä Soudussa Kemijoen vaelluskalojen puolesta, Rovaniemen Sierilän vesivoimarakentamista vastaan
Ministeri Paateron on käytettävä valtion omistajaohjaustaan ja estettävä Sierilän vesivoimalan rakentaminen. Kemijokeen on rakennettava kalaväylät ja palautettava vaelluskalat
Kiitos järjestäjille kutsusta tähän tilaisuuteen, olen Mika Flöjt Kuusamosta, vapaa-ajankalastaja. Opiskelin ja työskentelin aikoinaan Rovaniemellä, Lapin yliopistolla ja Arktisessa keskuksessa. Kun tulin Rovaniemelle 1996 niin Lapin Kansassa luki, että vaelluskalat palaavat Rovaniemelle vuoteen 2000 mennessä. Olin kasvanut Kuusamossa, missä Itään laskevat joet ovat yhä vielä vapaita ja vaelluskaloja kesäisin kalasteltiin, jopa niin, että parhaana kesänä nukuin vain 7 yötä kotona, muuten jokivarressa teltassa – se on muuten yksi parhaimpia kesiäni. Ja että sieltä kun sitten tulin Rovaniemelle opiskelemaan ja näin Kemijoen, niin ajattelin että onpa mahtava joki – MUTTA ilman vaelluskaloja.
Kaikki sano, että mene opiskelujen ohessa rentoutumaan Kemijokivarteen rantabulevardille, kävelemään sinne Jätkänkynttilän ympärille, katsomaan maisemia.. – niin minä tuskastuin siinä nähdessäni sen vaelluskalattoman joen, mutta siinä ajattelin, että kun 4-5 vuotta oottaa niin sitten ne vaelluskalat ovat täällä Rovaniemellä ja sittenhän tämä on mahtava asuinpaikka: On Ounasjoen vapaat kosket ja sitten nämä Kemijoen Tikkasenkarit ja Tervakarit, on sitten paikkaa missä kalastella, että mikäpä tässä.
Sitten vuosia meni, eikä vaelluskaloja tullut. Sitten oli 2003 – 2005 joku vuosi, kun oli vaelluskalaseminaari Rovaniemen Hotel Santa Clausissa, missä oli tutkijoita, ELY:n virkamiehiä ja vesivoimayhtiöitä. Ja siellä oli Kemijoki Oy esittelemässä omaa puheenvuoroaan Powerpoint kalvoilla, että Kemijoki Oy kannattaa vaelluskalojen palauttamista ja kalateitä ynnä muita. Mutta ja sitten tuli kolme kalvoa niitä muttia ja sillä mutta tiellä ollaan yhä edelleen. He, Kemijoki Oy, ovat kulisseissa tehneet kaikkensa etteivät vaelluskalat ole päässeet Rovaniemelle. Minkä takia?
Tämän Sierilän vesivoimahankkeen takia. Jos ne, vaelluskalat, olisivat päässeet silloin vuonna 2000 Rovaniemelle, ne olisivat olleet tuossa Vanttauskosken voimalaitoksen alapuolisella jokiosuudella, mikä nyt soudettiin, hyvin paljon niitä pakkautuneena, ja ne olisivat estäneet omalla olemassa olollaan, kutemisellaan, tämän Sierilän rakentamishankkeen.
Tästä aihepiiristä on kattava kirja kootusti, monen kirjoittajan toimesta nyt tänä keväänä 2019 julkaistu Rovaniemellä: ”Loheton Lohijoki, piikki päättäjän lihassa”. Kirjassa on kattavasti eri näkökulmia tähän asiaan. Kirjan julkaisun yhteydessä oli Lapin virtavesiyhdistyksen seminaari, jonka paneelissa oli paikalla Kemijoki Oy. Paneelissa esitin tämän saman väitteen, että se on tämä Sierilän vesivoimahanke se syy, miksi vaelluskalat eivät ole palanneet Kemijokeen. Niin se hätkähti tämä Kemijoki Oy:n edustaja, hymyili, väite osui sillä tavalla. Että näin se on. Se on myös se syy, miksi vaelluskalat eivät ole palanneet Iijoen latvavesille ja Oulujokeen. Samalla tapaa kuin kansalaisjärjestöt, luontoväki ja kala-aktiivit tekevät yhteistyötä keskenään niin tekevät yhteistyötä vesivoimayhtiötkin. Tämä Sierilän vesivoimalan rakentamishanke on estänyt kaikkien muidenkin pohjoisten jokien vaelluskalojen palauttamisprosessit. Kirjassa on tarkemmin näistä prosesseista, miten tähän (pattitilanteeseen) on päädytty.
Kun yöllä ajelin tänne soutuun niin minä mietin, että mitä tämmöisessä tilanteessa pitäisi tehdä? Että Sierilän vesivoimalaitos estettäisiin ja vaelluskalat palautettaisiin Kemijokeen aina Kemijoen latvavesiä myöten? Miten Sierilä estettäisiin, kun sillä on jo ns. näennäiset luvat, jotka on kuitenkin tehty puutteellisten luontoselvitysten pohjalta. Ja tästä myös viikolla parin muun henkilön kanssa soittelin.
Tässä aluksi pohdiskelen ja lopuksi esitän mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä:
EU:n vesipuitedirektiivi on edellyttänyt kaloille ja muille vesieliöille vapaata liikkumismahdollisuutta vuodesta 2000 lähtien. Sierilän voimalan KHO päätöksessä vuodelta 2017 ei edellytetä minkäänlaista kulkureittiä kaloille ylös- eikä alaspäin.
Ministeri Paatero toteaa YLE:n haastattelussa, että hän ei näe ristiriitaa voimalan rakentamisen ja vaelluskalakantojen elvyttämistä lupaavan hallitusohjelman välillä. Ehkä Paateron olisi aiheellista nähdä tämä ristiriita.
Hallitusohjelman mukaan vaelluskaloja pitäisi palauttaa. Siis edistää näitä vaelluskalakantojen palauttamisia virkamiestyönä ja sitten on tämmöinen Sierilän vesivoimahanke valtionyhtiössä (Kemijoki Oy) mihin ei ole sisällytetty kalateitä. Ja tämän hankkeen olemassaololla on estetty vuosia, vuosikymmeniä, vaelluskalojen palaamista. Kemijoki Oy:n suurin osakkeenomistaja on Suomen valtio, joka omistaa Kemijoki Oy:n osakekannasta 50,10%, lisäksi Suomen valtion omistama Fortum omistaa 27% ja risat, yhteensä siis lähes noin 78%.
Omistajapolitiikasta todetaan hallitusohjelmassa 2019 näin:
”Jokaisen valtionyhtiön perusarvona on oltava yhteiskuntavastuu. Yrityksen tulee ottaa päätöksenteossaan taloudellisten tekijöiden lisäksi huomioon myös toiminnan sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset.”
Hallitusohjelmassa todetaan myös:
– Jatketaan luontaisen kierron palauttamista rakennettuihin vesistöihin kansallisen kalatiestrategian pohjalta.
– Puretaan vaellusesteitä ja kunnostetaan kalojen lisääntymisalueita.
– Toteutetaan ohitusratkaisuja.
Lisäksi hallitusohjelmassa mainitaan myös, että näitä vaelluskalojen edistämiseen tähtääviä velvoitteiden muutoksia tehdään virkamiestyönä. Täällä Kemijoella on Lapin ELY:n virkamiehet tehneet tämän velvoitteen muutosesityksen AVI:lle ja sitä on Kemijoki Oy aktiivisesti vastustanut. Vaatinut jopa AVI:ssa käsittelyn keskeyttämistä. Käytännössä Suomen valtioyhtiö toimii näin. Siis käytännössä on yhä toiminut tämän meidän uuden hallituksen hallitusohjelmaa vastaan.
Kuinka uusi, kalojen vaellukset estävä Sierilän voimalaitos, edistää tätä hallitusohjelman tavoitetta?
Sierilä olisi rakennettuna esimerkki vanhoillisesta politiiikasta, joka perustuu tietojen salailuun ja jonka kaltaisia ei toteuteta enää missään kehittyneessä maassa saati sivistysvaltiossa.
Hallitusohjelman tavoitteessa 9 todetaan: ”Viime vaalikaudella eduskunnan käsittelyssä ollutta esitystä laiksi eläinten hyvinvoinnista täydennetään siten, että lain perusteluissa tunnistetaan eläimen itseisarvo ja mahdollistetaan eläinten lajityypillinen käyttäytyminen.”
Tämä tarkoittaa että myös kaloille lajityypillinen käyttäytyminen, vaeltaminen, tulisi olla mahdollista.
Ja nyt kun Vihreillä on ympäristöministeri, niin ympäristöministeriö voisi ihan hyvin selvittää mihin katosivat ne luontotiedot, jotka eri tahot ja paikalliset toimittivat Lapin ELY:lle, ja jotka sieltä eivät päätyneetkään tiedoksi eri oikeusasteisiin ja lupaviranomaisille, kun asiaa käsiteltiin ja tehtiin päätöksiä. Sierilän luontotiedot katosivat: https://www.sll.fi/2017/08/25/sierilan-luontotiedot-katosivat-2/
Alueella esiintyy EU:n luontodirektiivin liitteen IV a-lajeja (kirjojokikorento, saukko, lapinleinikki) ja direktiivin II ja V laji jokihelmisimpukka, joiden tietoja ELY-keskus ei ollut toimittanut eteenpäin, jonka vuoksi KHO on tehnyt lopullisen päätöksen Sierilästä ilman tietoa esiintymistä. Nuo lajit vaativat poikkeusluvan rakentamista varten.
Eli tämä olisi yksi mitä voisi pyytää ympäristöministeriä tekemään; selvityksen Lapin ELY:stä ja alueen luontoarvoista. Käytännössä täydentävä selvitys alueen luontoarvoista.
Samalla luodaan painetta omistajaohjaukseen. Aikoinaan kun opiskeluvuosina oltiin täällä niin olin myös silloin Pohjois-Pohjanmaan vapaa-ajankalastapiirin sihteeri ja asuin tuossa Lapin yliopiston vieressä, jossa asui lähellä perhokalastaja Antti Sorro. Silloinkin tapeltiin Itämeren lohipolitiikan ja vaelluskalojen puolesta. Silloin yhdessä monen toimijan kanssa, Simo Pöyhtäri ja Antti Sorro nokkahenkilöinä, laitettiin alulle pohjaa Lohiadressista, joka keräsi pohjaa netissä varmennettuna 33 000 nimeä, ollen käytännössä yksi esimerkki Suomeen synnytetystä kansalaisaloitteesta, jossa varmennettu nettitunnistejärjestelmä.
Tässä kun viikon aikana asiaa pohdiskeltiin ja täällä paikanpäällä parin henkilön kanssa keskusteltiin että Kemijoen vaelluskalojen edistämisestä, kalaväylien rakentamisesta ja Sierilän vesivoimalaitoshankkeen estämisestä on tehtävä laajapohjainen vetoomus ja kansalaisaloite, johon kerättäisiin vetoomukseen alle eri toimijoita ja ehkä myös nettiin kansalaisaloite, johon kerättäisiin nettiin 50 000 nimeä. Ja se prosessi itsessään jo aiheuttaisi keskustelua tilanteesta ja alkaisi luoda sitä kansalaispainetta, niin että ministeri Paatero toteuttaisi hallitusohjelman henkeä, edistäisi vaelluskala-asioita ja lopulta estäisi Sierilän rakentamisen.
Tämän pohdiskelun tuloksena on se esitys: Ministeri Paateron on käytettävä valtion omistajaohjaustaan ja estettävä Sierilän vesivoimalan rakentaminen. Kemijokeen on rakennettava kalaväylät ja palautettava vaelluskalat.
Niin pitkään pitää taistella ennen kuin pato on pystyssä ja senkin jälkeen voi vaatia purkamista.
Kommentit (0)