Ainut mikä on kestävää on uraani/ydinjäte

Suomessa ydinenergiayhtiöiden yhteinen ydinjätteiden huolintayhtiö Posiva on todennut, että ydinjätteitä pitää säilöä 100 000 vuotta. Aikaperspektiiviä saa, kun miettii millainen maailma oli 2000 vuotta, saati 10 000 vuotta sitten.

Tämäkään ei oikeastaan ole turvallinen aikamäärä vakavasti radioaktiivisille ydinjätteille, vaan Amerikan tiedeakatemia lausui Amerikan ympäristöviranomaiselle (EPA:lle) Yucca vuoren ydinjätteen loppusijoitussuunnitelmien osalta, että ydinjätteitä tulisi turvallisesti valvoa ja säilyttää vähintään 300 000 vuotta, mieluummin miljoona vuotta.

Eikä uraania sisältävien kaivostenkaan kaivosjätteet ole ongelmattomia. Geologian tutkimuslaitoksen (GTL:n) tiedonanto 35 kuvaa uraania sisältävien kaivosten jätteistä aiheutuvia haittoja mm. seuraavasti:^[iii]

”Tulokset osoittavat, että ensimmäisen 100 vuoden aikana haittojen perimmäinen aiheuttaja on alkuperäinen jätteeseen jäänyt radium. 100 000 vuoteen saakka Th-230 on pääasiallisin riskitekijä ja kun aikaa on kulunut n. 1 miljoonaa vuotta, haittavaikutusten pääasiallisin aiheuttaja on alkuperäisen malmin sisältämä uraani-238”.

Tässä kaaviossa hieman uraanin hajoamistuotteiden puoliintumisajoista:

Näin pitkiä aikoja siis pitäisi yhteiskuntien pystyä turvallisesti säilömään uraanikaivostoiminnan ja maailman n. 440 ydinvoimalan tuottamia uraani- ja ydinjätteitä turvallisesti. Maailmassa ei ole ratkaistu ydinjätteiden loppusijoitusongelmaa, vaikka joka päivä nuo 440 ydinvoimalaa tuottavat tätä vaarallista pitkäaikaista jätettä. Tähän uraaninlobbarit toteavat, että Suomessa ja Ruotsissa on ydinjätteiden loppusijoitus ratkaistu kuparikapseleilla ja Onkalolla.

Valitettavasti epämiellyttävä fakta on, että kuparikin korroosioituu, syöpyy. Ruotsin maa- ja ympäristöoikeus lausui vuoden 2018 alkupuolella ettei esitetty kupariratkaisu täytä korroosiolta suojautumisvaatimuksia.[v] Huhtikuussa 2018 VTT julkisti tutkimuksia kuparikapselien korroosiosta esittäen asiasta tarvittavan lisätutkimuksia.[vi] Nyt 17.10.2019 uutisoitiin ettei Ruotsin ydinjäteneuvosto hyväksynyt Ruotsin SKB:n tekemiä jatkoselvityksiä kuparin korroosiosta, Ruotsin säteilyturvakeskukselle SKB:n selvitykset olisivat riittäneet.[vii] 

Länsimainen ydinvoimalobby on siis keksinyt ikuisesti pysyvän materian; ydinjätteen, joka pysyy säteilevänä, vaikka materia sen ympäriltä heikkenee. Tulevat sukupolvet tulevat ”kiittelemään” tätä nykyihmisten ahneutta ja lyhytnäköisyyttä.

Ydinjätteen radioaktiiviset komponentit eivät saa kulkeutua elonkiertoon 100 000 – 1 miljoonan vuoden kuluessakaan. Sen todentaminen on vaikeaa ja todistaminen etukäteen lienee mahdotonta. Nyt siis ilmastonmuutoksen myrskyjen vuoksi jo yli laidan lentäneelle ihmiskunnalle ydinvoimalobbarit tarjoilevat säteilevää pelastusrengasta.

Säteileviä riskilaitoksia vääjäämättömästi voimistuvan ilmastonmuutoksen sään ääri-ilmiöiden keskelle ja merenpintojen nousun aikakaudelle. Tässä tilanteessa tulee ydinreaktoreita maailmanlaajuisesti varautua purkamaan merten rannoilta.

Kasvihuonekaasupäästöjä tulee vähentää energiansäästöllä, tehokkuudella ja tässä jo nyt olevalla hajautetulla uusiutuvan energianhybriditeknologialla. Ei hirttäytyä riskialttiiseen ja radioaktiivisesti saastuttavaan uraanivoimaan.

Lapsuudessa luulin, että Suomen hölmöläistarinat olisivat fiktioita, mutta Suomen kaivos- ja energiapoliittisten mantrojen ”maailman parhaasta ympäristövalvonnasta ja ydinvoiman päästöttömyydestä” -hokijoita kuunnellessa täytyy todeta, että hölmöläistarinat vaikuttavat todelliselta suomalaisessa yhteiskunnassa, missä suuret uraanienergiayhtiöt pokkana vedättävät mediaa, päättäjiä ja kansaa.

[iii] [Lehtiö, Marianna: ’Uraanikaivostoimintaan sekä uraanimalmijätteeseen ja sen sijoittamiseen liittyvien haittojen vähentäminen’. Ydinjätteiden sijoitustutkimusten projektiryhmä. GTL Tiedonanto 35. Moniste. 1983.]

[v]: ’Kuulumisia maailmalta: Ruotsin loppusijoitushankkeen käsittely etenee’. 24.1.2018.]

[vi] [Rajala, Pauliina: ’Kuparikapselin korroosio’. Ydinjätteen loppusijoituksen mikrobiologia
KYT2018-seminaari. VTT 24.4.2018.]

[vii] [Lukkari, Jukka: ’Ruotsin ydinjätteen loppusijoitus mutkistuu yhä’. Artikkeli Tekniikka&Talous 17.10.2019.}