Ajatelmia Vihreiden vaalitappiosta

Olin ajatellut pitää pitkän pitkän vapaan näistä asioista ja “hoitaa sieluni haavoja”, mutta koska ihmisiltä tulee aiheeseen sinnikkäästi viestejä ja aihe pohdituttaa näin aikaisin aamulla herätessäkin niin totean seuraavaa aamun vapaina ajatuksina yhteiseen ja omaan vaalitappioon (kirjoitus kirjoitettu vapaamuotoisesti tajunnanvirtana, ilman prameiluja kännykällä – editoin päivän mittaan).

Ihmiset eivät elä kuplassa, vaan suurelle osalle ihmisiä arki on selviytymistä. Nykyinen tilanne on vaikeuttanut selviytymistä kipukynnyksen yli.

Että vaikka edes pääosin hyvin toimittuun hallitusvastuuseen monitasoisten ja valtavien kriisien keskellä olisi voinut olla joku tyytyväinen ja vaikka ihmiset ovat huolissaan maailman tilasta: Ukrainan sodasta, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (joissa olemme panostaneet varsin hyvin), ja vaikka monet ihmiset ovat huolissaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta, elinympäristön puhtaudesta, lähimetsistä ja luontokadosta on Vihreiden yhteiseen vaalitappioon minun henkilökohtaisen näkymyksen mukaan osittain syynä:

1) taktinen äänestäminen, mutta ennenkaikkea;

2) puolueen näyttäytyminen suurimmalle osalle sellaisena, ettemme ota heidän arjessa selviytymistä huomioon muun muassa asumisen ja liikenteen energia- ja polttoainekustannuksissa. Esimerkiksi emme kohtele tasapuolisesti kaikkia muun muassa suurien keskuksien ulkopuolella asuvia, ihmisiä joilla ei ole joukkoliikennettä, ihmisiä joilla ei ole varaa sähköautoon ja jotka eivät halua avata etu- tai mökkipihalleen kaivoksia akkuklusterille. Osa ratkaisu: ennemmin biokaasua olemassa olevalle autokannalle, ja yhä kaivoslakia paremmaksi. On tunnustettava että kaivoslaki uudistukseen oltiin myös kentällä pettyneitä.

3) Ehkä me, Vihreät, karsastamme niitä ihmisiä, joilla ei ole varaa yksityiseen terveydenhuoltoon. Ratkaisu lisää rahaa hyvinvointipalveluihin; hoitajille, omaishoitajille. Hyvinvointipalveluihin pitäisi panostaa kuten koulutukseenkin, varsinkin kun elämme ikääntyvien suurten ikäluokkien keskellä. Lisäksi jos puhumme mielenterveyspalveluiden tärkeydestä niin emme siitä seuraava päivänä leikkaa, ja vielä sen päälle taas kampanjoi seuraavissa samalla asialla.

4) Ehkä politiikkaamme ei herätä riittävää luottamusta niissä ihmisissä, jotka haluavat asua luonnon keskellä arjessa keskuksissa tai keskuksien ulkopuolella, ylläpitää elävää maaseutua ja ruokatuotantoa, sitä suomalaista maaseutua jota me kaikki muuten tulemme tarvitsemaan vääjäämättömästi voimistuvan globaalimuutoksien aikakaudella. Puolueesta tulleet sammakot maaseutua kohtaan, eivät ole myöskään edesauttaneet molemminpuolinen kunnioituksen kasvua.

Sitä ei ole myöskään edesauttanut se, että puhumme kyllä tiukasti maatalouden ja metsien päästöistä, mutta emme yhtä tiukasti kontrolloiden kaupunkien betoni- ja asfalttirakentamisen päästöistä. Betonirakentaminen on globaalisesti maailman kolmanneksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde, heti Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Suomessa ilmasto- ja energiapolitiikan päästöistä on jopa rajattu ulkopuolelle kaupunkien betonirakentamisen päästöjä, myös siksi pelkästään maaseudun ja liikenteen päästöt nousevat tikun nokkaan. Tämä epäoikeudenmukaisuus tuli ilmi Pohjois-Pohjanmaan ilmasto- ja energiastrategiassa, kun asiaa monta kertaa peräsin. Tämä ongelma lopulta myönnettiin. Valitettavasti. Eli jos päästökeskustelu on aitoa silloin käsitellään kaikkien sektoreiden päästöjä tasapuolisesti, nyt näin ei ole.

5) Tai sitä suurta joukkoa ihmisiä, jotka tuntevat ettei nykyinen järjestelmä vielä riittävästi taloudellisesti korvaa tai palkitse hiilinieluja ja luonnonmonimuotoisuutta sekä metsien moninaiskäyttöä huomioivaa metsänhoitajaa, vaikka tässä on myös todettava, että onneksi on jo yhä kasvava joukko ihmisiä ja toimijoita, jotka eivät katso asiassa pelkästään lyhytaikaista tuloa, mutta on huomioitava monelle tulopainotuksen olevan on yhä tärkein. Henkilökohtaisesti katson, että juuri valikoivat poimintahakkuut ovat metsänomistajakin taloudellinen turva vääjäämättömästi voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakaudella, kuten eräs Metsäkeskuksenkin asiantuntija totesi. Ennenkaikkea ja nykyisen hakkuukulttuurin rakenteet syövät liikaa sitä metsänomistajakin hakkuutuloa sekä palvelevat selluteollisuuden intressejä, paneeli- ja hirsitalorakentamisen tarvitseman laatupuun ja tukin sijaan. Samaan aikaa kaikki kuiten toteavat ettei voida kieltää sitä että metsäluonnon monimuotoisuus on vakavasti heikentynyt Suomen metsissä. Siitä on yllättäen huolissaan jo Metsä Groupkin. Metsäaurauksista ja suo-ojituksista tulee kyllä monesta syystä luopua. Kyllä luit oikein niitä molempia yhä tehdään.

6) Vesistön tilasta huolestuneille hallitusohjelman kaivoslaki ja vaelluskala- ja vesiluontoakin koskevien monimuotoisuus kirjauksien toimeenpano jäi vajavaiseksi, eikä myöskään uutta valtioyhtiöiden omistajaohjausstrategiaa patisteltu riittävästi toimeenpanoon omistajaohjausministerin toimesta Fortumissa ja Terrafamessa. Samalla karsittiin puolueeseen toiveita laittaneita kalastavia miesäänestäjiä, jotka ainakin näkyi omassa tuloksessani.  

Yleisesti kainosti totean, että ilman miehiä ja maaseutua sekä lähiöitä, ei Suomessa päästä koskaan suurten puolueiden kisaan. Koko Suomi ja kaikkia sukupuolet tulee saada puolueeseen ja painotuksiin tasapuolisesti mukaan näkymään kannanotoista, näkyvyydessä ja toiminnassa.

7) Vihreiden tulisi siten edistää sellaista yhteiskunnallista politiikkaa, joka mahdollistaa edulliset kaikelle kansalle tavoitettavissa olevat kestävät ratkaisut asumisessa ja liikenteessä sekä ruokaostoksilla. Kunnianhimoisten päätöksien vaikutukset tulee siis heijastua kohtuudella tavallisiin ihmisiin. Poliittikkojen ja asiantuntijoiden on kyettävä miettimään erilaisia ratkaisuja, joilla voidaan tavoittaa samoja päämääriä ihmisten sietokykyä liikaa rasittamatta. Esimerkiksi polttoaineet ja energia joka oli yksi vaalien ajureista. Poliittisilla ohjausmekanismeilla tuilla tulee edistää biokaasun tuotantoa ja jakeluverkosta koko Suomeen jotta osin olemassa oleva autokanta ja raskas liikenne voidaan muuttaa biokaasulle. Tämä on kiireellistä ja erittäin tärkeää tässä maailman poliittisessa tilanteessa ihan huoltovarmuuden kannalta jos sota tahtomattamme eskaloituu. Lisäksi rata Eurooppaan ja Jäämerelle (Narvik) vaatimien Perämerenkaarenradan puuttuvien pätkien ja logistiikkakeskuksien rakentaminen tulee aloittaa pikaisesti jo toimitusministeriön päätöksellä, koska siitä on maininta nykyisessä Marinin hallitusohjelmassa. (Kun sen sinne Kalervo Ukkolan kanssa 2019 syötimme.) Ihmettelen miksi sitä hallitusohjelmakirjausta ei tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa valtioneuvostossa Turpolla toimeenpantu, siten jo tehty!?

8.) Henkilökohtaisesti katson, myös monen muun kanssa, että puolueen uskottavuuden arvopohjaa on rapauttanut irtautuminen eurooppalaisen vihreän liikkeen perusarvoista eli uraanivoiman (miniydinvoimalahaaveet) ja uraanikaivostoiminnan vastustamisesta (ympäristö- ja jätekatastrofi Terrafamen uraanituotanto), ja siten täysimääräisestä toiminnasta hajautettujen hybridiuusiutuvien energiajärjestelmien puolesta joka juuri tarvittaisiin tässä vääjäämättömästi voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakaudella ja tässä maailman ulko- ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa jossa Euroopassa riehuu sota Euroopan suurimpien ydinreaktorikeskittymien keskellä, eskalaation riskien kasvaessa, Ukrainan aloittaessa oikeutetun vastahyökkäyksensä barbaarien hävittämien alueiden takaisin saamiseksi. Siksi ihan yhteiskunnan riskiteorioiden pohjalta en voi hyväksyä sitä että Suomi näyttäytyy riskialttiin uraanivoiman ydinvoimateollisuuden viherpesijänä muulle maailmalle, uraanivoimaa ei pidä rakentaa lisää minkään kokoisena Venäjän naapurimaa Suomeen, eikä myöskään minnekään muualle turvattomiin riskiyhteiskuntiin Suomen esimerkillä, eikä niitä myöskään pidä rakentaa minnekään muualle merten rannoille, jos vähänkään ymmärtää mitä juuri pari päivää sitten maailman Ilmatieteenlaitos (WMO) totesi. Päinvastoin merten rannoilla olevien ydinvoimaloiden ja ydinjätteiden valivarastojen purkua tulisi alkaa valmistella kansainvälisenä asiantuntijayhteistyönä, jotta kun se WMO:n ennustama ikävä todellisuus merenpinnoista totoutuu eivät nämä riskiongelmat ole lopullisesti saastuttamassa planeetan meriä mistä elämä aikoinaan maapallolle alkoi. Ja herätkää mitä meillä olisi jos se OL3 8 miljardia olisi laitettu hajautettuihin prof Lundin oppien mukaisesti? Ei olisi ollut talvellakaan energiakriisiä ja Suomessa tuotettu uusi vihreä energiateknologia vallottaisi jo maailmaa tuoden työtä. Hybridiuusiutuvat menee jo nyt vauhdilla uraanivoiman ohi. Siksi en myöskään tykännyt kun Vihreät yhä ilmaisivat, vaalitappionkin jälkeen, kannattavansa lisäuraanivoimaa ja jopa miniydinvoimaloita Suomeen. Tämä Eurooppalaisen vihreän arvopohjan romuttuminen on jo vienyt meiltä 4 – 5 % uskollisia pitkän linjan vihreitä äänestäjiä. Miksi emme palvele sitä suurta kansanosan suomalaisia jotka eivät halua uraanivoimaa? Yhä tutkimuksien mukaan yli 40% kansasta ei halua uraanivoimaa. Ja viikon toiminut sähkö hintoja nostanut OL3 on vain yhden käyttöhäiriön ja laatuvian päässä taas keskeytystään. Yksi testikin pitämättä. Piti vaan saada päälle, kun Saksasta tuli uraanilobylle huonoja uutisia.

Oman vaalitappion syitä.

Pitkän linjan yhteiskunnallinen altavastaajana olo resurssihankkeissa

(vuodesta 2003 Kuusamon kaivoksia vastaan ja vuodesta 2006 ympäristökatastrofi Talvivaara-Terrafame-Trafiguraa vastaan (Trafigura korruptio selvityskin painettiin mediassa villaisella)

ja turhautuminen vaelluskala-asioiden hitauteen Oulu-, Ii- ja Kemijokivarsissa sekä Kuusamon yhä jatkuva kaivosvyörytys uraanikultakobolttikaivoksien osalta meidän arvokkaisiin maisemiin ja vesistöihin on syönyt voimia. Latitude ei kunnioita paikallisten tahtoa eikä valtuuston linjauksia vaikka Juomasuon kaivoshanke hylättiin valtuustossa ja Elyssä juuri myös uraanin takia. Nyt yhtiö pokkana väittää ettei sitä siellä ole ja Suomen mediakin uppoaa lobbarin uraanihetteeseen. Lisäksi työtehtävien valtavat kirjoitus- ja perehtymismäärät sekä läheisten läheishoitajana olo eivät mahdollistaneet pitkää kampanjaa ja lyhyessä kampanjassa tein strategisia ja henkilökohtaisia virheitä.

Vaalitakninen äänestäminen näkyi tuloksessani ainakin signaaleina: Eräs Rotuaarilla eräs äänestäjäni tuli sanomaan, että ”Mika tällä kertaa en äänestä sinua, kun äänestän Sanna Marinin puolesta”, ja reilun parin tunnin päästä tuli eräs toinen miesäänestäjä joka totesi: “Että tällä kertaa en äänestä sinua vaan olemassa olevaa hallituspohja vastaan”. Siinä jo arvelin että tämä ei pääty hyvin, panostin ja kampanjoin kuitenkin sitä suuremmasti mutta ehkä väärässä paikassa ja painotuksilla. Mene ja tiedä.

Toisaalta en tiedä olisko virheiden välttäminenkään auttanut, kun Kuusamosta pienenä vihreä miehenä* pyrkii niin tuntuu että pitkä on kumpu hypätä ja välillä ei auta politiikassa vaikka päällä seisos, kun täällä on kuulemma väärää sukua eli sukunimi Flöjt vaikka äitinäiti oli täältä Korvan sukua.

Paikallispravdassa viimeisessä lehdessä ennen vaaleja jopa virheellisesti väitettiin etten edes asu täällä. Kirjoittajina joka vaalien toisen puolueen likaisten temppujen osasto. Puolue joka ei rehellisellä pelillä edes säilyisi vallassa.

Kuusamolaisille taidan olla liian vihreä, ja vihreille liian maalainen.

*Pieni vihreä mies oli aikoinaan mun slogan pyrin 2011 eka kertaa Lapin vaalipiiristä eduskuntaan, kun olin töissä ja opiskelemassa Rovaniemellä. Sain listalla eniten ääniä, mutta lista ei saanut riittävästi. Pienen vihreän miehen sloganin pilasi Putin seuraavan vuoden Krimin miehityksellään, enkä ole sitä sittemmin kehdannut käyttää. “Brändi“ oli ainakin 10 000 euron vaalikulun arvoinen, eli sen verran kalavelkoja Putinille.

Toivottavasti Ukrainan onnistuu ajaa barbaarit maastaan. Sitä meidän kaikkien on tuettava.

Kunnia Ukrainalle, Slava Ukraina!

(kirjoitus kirjoitettu vapaamuotoisesti tajunnanvirtana, ilman prameiluja kännykällä, editoin päivän mittaan).