Terrafamen ”uraanintalteenotto” hakemus Valtioneuvostolle

Kauppa ja teollisuusministeriö (KTM) rahoitti Talvivaaran uraanihankkeen 1970 -luvulla atomienergian edistämisrahoilla. Uraanitiedot kirjattiin IAEA:n kirjanpitoon. Mutta 1986 Outokumpu Oy:n Talvivaaran kaivoskirjaan ei KTM uraania kirjannut.

Koska Outokumpu ei löytänyt luotettavaa rikastusratkaisua mustaliuskeelle, sai Pekka Perä ostettua kaivosoikeudet halvalla 2004. Pekka Perä kehui uutta rikastusmenetelmää mustaliuskeelle; ”bioliuotusta”, vaikka kyse oli käytännössä rikkihaposta. Talvivaara sai 2007 ympäristöluvan, jossa uraania ei mainita. Ei vaikka ministeriön toimesta IAEA:lle raportoitiin jo 1980 luvulla, että Talvivaarasta arvioitiin saatavan 3000 – 9000 t uraania sivutuotteena. Kansainvälisesti virallinen suuren ja pienen uraanimalmion raja on 1000t uraania. Nyt Talvivaara-Terrafame-Trafigura arvioi Talvivaaran malmiosta saatavan jopa yli 22 000 t uraania. Talvivaara olisi Euroopan suurin uraanintuottaja, uraanikaivos.

Talvivaaran uraanin vuoksi 2009 Harjavallan (NNH) nikkelitehtaan prosessi tukkeutui. Julkisuuteen asiaa ei kerrottu. STUK antoi pikaisesti NNH:lle luvan uraanin tuotantoon maaliskuun alussa 2010, mutta koska YVA-selvitys puuttui piti se tehdä jälkeenpäin, sillä YVA-asetus on ehdoton.

Talvivaarassa eri lailla; Talvivaara ja TEM päätyivät uraanin tuotannon sijasta ”uraanin talteenottoon”. Jota ydinenergialaki ei tunne, tai juuri sen vuoksi. Talvivaara julkisti 9.2.2010 uraanin talteenottohankkeen. TEM antoi uuden kaivoskirjan 18.2.2010 Talvivaaralle, siis Talvivaaran julkistuksen jälkeen, mutta ei kirjannut uraania kaivoskirjaan.

Talvivaara loi TEMin kanssa illuusion kuin uraani vain itsekseen liukenisi malminrikastuskasoissa rikkihappoliuokseen, ja kuin tuo itsekseen liukeneminen ei olisi uraania koskevien säädösten alaista toimintaa.

Sitten vain otettaisiin talteen tuon itsekseen rikkihappoliuokseen ilmaantunut uraani. Tälle ”uraanin talteenotto -toiminnalle” haettiin ydinenergialain mukaista periaatelupaa valtioneuvostolta.

Näin saavutettaisiin Euroopan suurin uraanin tuotanto – anteeksi – ”talteenotto”, vaikka vain 20% saadaan tuotantoon ja loput radioaktiiviset aineet jää kaivosalueelle ja levittäytyy ympäristöön.

Keväällä 2010 Talvivaara haki valtioneuvostolta periaatepäätöstä uraanin talteenottoon, ilman YVA-selvitystä eikä yhteysviranomainen TEM vaatinut sitä tehtäväksi. Valtioneuvosto antoi periaateluvan uraanin talteenottoon. Sen KHO kumosi 2013.

Nyt Terrafame ja TEM yrittävät samaa temppua uudestaan: ei haeta lupaa uraanin tuottamiselle malminrikastuskasoissa, vaan pelkästään lupaa uraanin talteenottolaitokselle. Eikä yhteysviranomainen TEM vaatinut YVA-selvitystä. Terrafame liitti hakemukseensa kopion vanhasta Kainuun ELYn lausunnosta Talvivaaran ympäristölupahakemukseen.

Nyt STUK lausuu että koska heille lausuttavaksi tullut hakemus koskee vain talteenottolaitosta, eivät he voi lausua Terrafamen siitä toiminnasta mitä Terrafame ei ole hakenut ydinenergialain alaiseksi. Täten STUK jätti lausumasta uraanin rikastuksesta ja tuotannosta malminrikastuskasoissa.

Saako Terrafame edelleenkin jatkaa sellaista toimintaa, mille ei edes ole hakenut asianomaisia lupia?

Kansalaiset odottavat Valtioneuvostolta selkeää vastausta: Ei jatkoon, virheellinen hakemus hylättävä.

Mika Flöjt

Varakansanedustaja, Ekovihreiden puheenjohtaja

Oulujärven vapaa-ajan asukas