Valituksemme KHO:lle Valtioneuvoston päättämästä Terrafamen uraanituotantoluvasta

Valituksemme KHO:lle Valtioneuvoston päättämästä Talvivaara-Terrafame-Trafiguran uraanituotantoluvasta

---

Korkein hallinto-oikeus

PL 180, 00131 Helsinki

korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi

Viite

 

Valtioneuvoston yleisistunto 6.2.2020,

Asia 19; Terrafame Oy, lupa ydinenergialain mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan.

Asia

Valitus valtioneuvoston yleisistunnon päätöksestä myöntää Terrafame Oy:lle lupa ydinenergialain mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan.

Määräaika

Valtioneuvoston päätös annettu 6.2.2020.

TEM on tiedottanut päätöksestä 6.2.2020 ministeriön nettisivulla ja tiedotteella medialle.

TEM:in laatimaan päätösehdotukseen sisältyy liitteenä valitusosoitus -ohje, jossa ei kuitenkaan ole annettu ohjetta valitutuksen tiedoksisaantipäivän määrittämiseksi yleistiedonanto -menettelyn yhteydessä, eikä valitusosoitusohjeessa käsitettä yleistiedonanto edes mainita.

TEM tiedottaa omalla nettisivullaan https://tem.fi/terrafamen-uraanin-talteenotto että valitusaika päättyy 9.3.2020.

Katsomme TEM:in tiedottaneen valtioneuvoston yleisistunnon päätöksestä hallintolain (434/2003) 62 §:n tarkoittamana yleistiedonantona. Hallintolain 62 §:n 3 momentin mukaan yleistiedonannon tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä kyseisestä päätöksen julkaisemisajankohdasta. Tämän perusteella tiedoksisaantipäivä on 13.2.2020.

Valitusosoitusohjeen mukaan valitusaika tiedoksisaannista on 30 päivää, joka näin laskien täyttyy lauantaina 14.3.2020.

Koska 14.3.2020 on lauantai, valitusaika päättyy maanantaina 16.3.2020. (eikä suinkaan TEM:in tiedotuksen mukaisesti 9.3.2020).

Valittajat

Valittajat on esitetty valituksen liitteessä.

Valittajien asiamiehenä toimii (prosessiosoite):

YTM Mika Flöjt

Valituksen yleiskuvaus

Tähän valitukseen osallistujat katsovat, että viitekohdassa mainittu valtioneuvoston yleisistunnon päätös on lainvastainen, koska:

– Päätökseen liittyvä valitusosoitusohje on lainsäädännön vastainen; ja

– Luvanhakija Terrafame Oy on kuvannut harhauttavan luonteisesti lupahakemuksessaan kaivos- ja malminrikastusprosessinsa kaivos- ja ydinenergialaista poikkeavasti, on kuvannut toimintaansa koskevaa ydinenergialakia ja lain velvoitteita virheellisesti, ei ole hakenut ydinenergialain mukaista lupaa uraanin tuottamiseksi kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan vaan on hakenut lupaa ”uraanin talteenottamiseksi” jollaista käsitettä ei ydinenergialaissa ole määritelty.

Terrafame Oy on perustellut lupahakemustaan osittain puutteellisesti, osittain harhauttavilla oikeustosiseikoilla ja osittain todistustosiseikkojen vastaisesti; ja

– Lupahakemuksen käsittelystä vastaava hallintoviranomainen TEM on laatinut muistion perusteluksi annettavalle ehdotukselle luvan myöntämiseksi.

Muistion tarkoituksena on osoittaa hallintoviranomaisen tehneen riittäviä selvityksiä lupahakemuksen lainmukaisuudesta sekä ydinenergialain mukaisten edellytysten täyttymisestä, mutta muistio on monelta osin puutteellinen, monelta osin oikeusperusta -tulkinnoiltaan virheellinen, monelta osin harhauttavia oikeustosiseikkoja sisältävä ja osin todistustosiseikkojen vastainen; ja

– Lupahakemuksen valtioneuvostolle esitettävän päätösehdotuksen valmisteleva hallintoviranomainen TEM on laatinut päätösehdotuksen ’Valtioneuvoston päätös Terrafame Oy:n hakemukseen ydinenergialain 21 §:ssä tarkoitetun luvan myöntämiseksi kaivos- ja malminrikastustoimintaan’.

Päätösehdotus on monelta osin oikeusperusta -tulkinnoiltaan perustelematon tai virheellisesti perusteltu, monelta osin harhauttaviin oikeustosiseikkoihin perustuva sekä osin todistustosiseikkojen vastainen; ja

– Lupapäätöksestä vastaava hallintoviranomainen Valtioneuvosto on tehnyt yleisistunnossaan päätöksen ydinenergialain mukaisen luvan myöntämiseksi, joka lupapäätös perustuu monelta osin puutteellisiin tai virheellisiin perusteluihin, monelta osin harhauttaviin oikeustosiseikkoihin sekä osin todistustosiseikkojen vastaiseen valtioneuvostolle esiteltyyn lupapäätösehdotukseen.

Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme, että valtioneuvosto on yleisistunnossaan tehnyt lupapäätöksensä riittämättömiin selvityksiin, osittain vireellisiin ja osittain harhauttaviin oikeustosiseikkoihin sekä osittain todistustosiseikkojen vastaisiin perusteluihin perustuen, ja on näin menetellessään toiminut perustuslain oikeusturvatakuun, hallintolain hyvä hallintotapa -periaatteen ja selvitysvelvollisuuden, kaivoslain sekä ydinenergialain velvoitteiden vastaisesti.

Liitämme valtioneuvoston yleisistunnon 6.2.2020 pöytäkirjan Asia 19; ’Terrafame Oy, lupa ydinenergialain mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan’ valituksemme erilliseksi liitteeksi 1.

Liitämme TEM:in päätösehdotukseen sisältyneen valitusosoitusohjeen valituksemme erilliseksi liitteeksi 2.

Perustelemme valituksemme kohdassa ’valituksen yksityiskohtaiset perustelut’.

Yksityiskohtaisiin valituksen perusteluihin viitaten katsomme, että Valtioneuvoston yleisistunnossaan tekemä päätös ’Terrafame Oy, lupa ydinenergialain mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan’ on lainvastainen, jonka vuoksi vaadimme lupapäätös lainvastaisena kumottavaksi.

Pääasiaa koskevien yksityiskohtaisiin valituksen perusteluihin viitaten katsomme myös osoittaneemme, että tämä oikeudenkäynti johtuu luvanhakijan ja luvan myöntäjän lainvastaisista menettelyistä, jonka vuoksi olisi kohtuutonta mikäli oikeudenkäyntikulumme jäisivät vahingoksemme.

Vaadimme määrättävän luvanhakija ja luvanmyöntäjä yhteisvastuullisesti korvaamaan oikeudenkäyntikulumme lainmukaisine viivästyskorkoineen.

 

Valituksen yksityiskohtaiset perustelut

1. Lupapäätöksessä annettu valitusosoitusohje on lain vastainen.

1.1. Valitusosoitusohjeessa ei ole annettu ohjetta siitä, miten yleistiedonantona annetun päätöksen tiedoksisaantipäivä lasketaan.

Viittaamme TEM:in päätösesityksen liitteenä olevaan valitusosoitusohjeeseen (valituksemme erillinen liite 2).

Huomautamme, ettei valtioneuvoston päätöspöytäkirjassa erikseen mainita valitusmahdollisuudesta eikä valitusosoitusohjeesta, jonka vuoksi katsomme valtioneuvoston hyväksyneen TEM:in laatiman valitusosoitusohje -ehdotuksen lupapäätöksen valitusosoitusohjeeksi.

Viittaamme apulaisoikeuskanslerin 6.2.2018 antamaan ratkaisuun OKV/239/1/2017, jossa apulaisoikeuskansleri kiinnitti huomiota velvollisuuteen noudattaa hallintolain määräyksiä valitusosoituksen sisällöstä.

Apulaisoikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että hallintolain mukaan päätöksessä tai valitusosoituksessa tulee ilmoittaa valitusaika ja se, mistä se lasketaan. Hallintolain perustelujen mukaan valitusajan laskemisen selostamisella tarkoitetaan, että tulee ilmoittaa se sääntö, jonka mukaan aika lasketaan. Hallintolaissa säädetään myös menettelystä tiedoksiannossa. Se, minä päivänä tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen, vaihtelee käytetyn tiedoksiantotavan mukaan. Tiedoksiantopäivää ei siten voi pitää sillä tavoin itsestään selvänä tai selkeänä, että sen määräytymisen voisi katsoa olevan yleisesti tunnettua. Päätöksen tiedoksi saanut ei voi laskea, milloin valitus on viimeistään jätettävä, ellei hänelle valitusosoituksessa ilmoiteta, miten valitusajan alkamisen osoittava tiedoksiantopäivä määräytyy.

Katsomme, ettei nyt 6.2.2020 päivätyssä valtioneuvoston päätöksen valitusosoitusohjeessa ollenkaan edes mainittu yleistiedoksianto -tapaa, eikä minkä katsomme olevan käytetty tiedoksiantotapa tässä asiassa.

Sen sijaan valitusosoitusohjeessa kyllä selostetaan tavallista tiedoksiantoa postitse kirjeellä, tavallista sähköistä tiedoksiantoa, sijaistiedoksiantoa sekä viranomaisen tiedoksi tulleen päivämäärän määrittämistä, joiden tiedoksiantotapojen ja niiden tiedoksisaantipäivä -määrittelyjen emme hyväksy olevan relevantteja meitä koskien eikä yleisestikään asianosaisia kohtaan tässä yleistiedoksiantomenettelyssä.

Tuomme lisäksi esille kantanamme, että se seikka että olemme omatoimisesti pyrkineet selvittämään lain tarkoittamaa valitusajan laskemiseksi tarpeellista päätöksen tiedoksisaantipäivää, ei poista eikä kumoa sitä tosiseikkaa, että valtioneuvoston päätöksestä annetussa valitusosoitusohjeessa ei ole laissa tarkoitetulla tavalla selostettu, mistä valitusajan laskeminen alkaa.

Koska TEM laatimassaan valitusosoitusohjeessa ei ole selostanut yleistiedoksiantotapaa ja sen mukaista tiedoksisaantipäivän määräytymistä, ja on sen sijasta ilman perusteluja omalla nettisivullaan tiedottanut valitusajan päättyvän 9.3.2020, katsomme ministeriön tehneen hallintolain vastaisen menettelyvirheen sekä valitusohjeen laatimisessaan että lainvastaisesti virheellisen valitusajan päättymispäivän tiedottamisellaan asiaa koskevalla nettisivustollaan.

Katsomme asian yleisesti merkitykselliseksi sen vuoksi, että käsiteltävä lupaprosessi on kestänyt kauan, asia on sangen laaja ja vaativa monimutkaisten kaivoslain ja ydinenergialain mukaisten käsitteiden hahmottamistarpeiden vuoksi, useisiin laajoihin asiakirjoihin ja niissä esitettyjen perustelujen riittävyyteen perehtymistä vaativa, jonka vuoksi muutoksenhakuun lainmukaisesti varattu aika on jo valmiisi valittajien perustuslain takaaman oikeusturvan toteutumisen kannalta liian lyhyt, ja sen lisäksi TEM virheelliseksi katsottavalla 9.3.2020 määräpäivän tiedottamisellaan on sitä lyhyttä valitusaikaa pyrkinyt lainvastaisesti entisestään lyhentämään.

Edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten katsomme, että asian valmistelusta vastaava ministeriö TEM on laatinut lainvastaisen valitusosoitusohjeen, tiedottanut virheellisen valitusajan päättymispäivän nettisivullaan, ja että valtioneuvosto on toiminut lainvastaisesti liittäessään lupapäätöstiedotteeseensa lain vastaisen valitusosoitusohjeen.

1.2. Valitusosoitusohjeesta puuttuu tieto mihin lainsäädäntöön perustuvasti tulee muutoksenhaun hakemusasiakirjat laatia.

Ministeriön päätösehdotuksen liitteenä olevassa valitusosoitusohjeessa kuvataan, että ”tähän päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta kirjallisella valituksella. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen”.

Koska valitusosoitusohjeessa ei muuta lainsäädäntöperustelua valitusasiakirjoille osoiteta, katsomme muutoksenhakua ohjaavan ’Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa’ (5.7.2019/808).

1.3. Valitusosoitusohje on puutteellinen valitukseen liitettäviksi vaadittavien asiakirjojen suhteen.

Valitusosoitusohjeessa ei anneta ohjetta siitä, että voimassa olevan ’Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa’ 16 §:n mukaan valitukseen tulee liittää valituksen kohteena oleva päätös valitusosoituksineen.

Viitaten edellä kohdissa 1.1., 1.2. ja 1.3. lausumaamme katsomme, että valtioneuvoston päätöksen valitusosoitus -ohje on lainsäädännön vastainen.

 

2. Oikeustosiseikkojen määrittely lupahakemuksen, lupahakemuskäsittelyn sekä valtioneuvoston myöntämän lupapäätöksen lainmukaisuuden oikeusharkinnan perustaksi.

Viittaamme Työ- ja elinkeinoministeriön sivulle https://tem.fi/terrafamen-uraanin-talteenotto, jossa TEM on kuvannut valtioneuvostolle osoitetun Terrafame Oy:n uraanin talteenotto -lupahakemuksen sekä lupahakemuksen käsittelyyn liittyvät asiakirjat.

Viittaamme Terrafamen valtioneuvostolle osoitettuun lupahakemukseen 31.10.2017, jonka Terrafame on otsikoinut seuraavasti (ote lupahakemuksesta):

Katsomme ettei Terrafame lupahakemuksensa missään kohdin selosta hakemuksen otsikossa käyttämäänsä ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 2. kohtaa, ei esitä tulkintaansa 2 §:n 1 momentin 2. kohdan tarkoittamasta toiminnasta, eikä esitä tulkintaansa kyseiselle toiminalle ydinenergialain asettamista vaatimuksista ja velvoitteista, eikä selosta lupahakemuksessaan kuinka Yhtiö tulee toteuttamaan kyseiset ydinenergialain asettamat velvoitteet.

Viittaamme valtioneuvoston 6.2.2020 yleisistunnon pöytäkirjaan, jonka mukaan:

Terrafame Oy, lupa ydinenergialain mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan

Terrafame Oy:n suunnittelema kaivos- ja malminrikastustoiminta, jossa yhtiön kaivoksesta saatavasta malmista otettaisiin sivutuotteena talteen uraani, on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Yhtiölle voidaan myöntää lupa ydinenergialain mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan.

Koska lupahakemuksessa, TEM:in lupakäsittelysivustolla, lupapäätöksen valmisteluehdotuksessa sekä valtioneuvoston päätöksessä käytetään sen enempää perustelematta yhtä aikaa käsitteitä ’ydinenergialain mukainen kaivos- ja malminrikastustoiminta’ sekä ’uraanin talteenotto’, katsomme että tämän oikeudenkäynnin oikeusperustaksi on määriteltävä kyseisiin käsitteisiin liittyvät oikeustosiseikat.

2.1. Oikeustosiseikkojen määrittely; ydinenergialain mukainen kaivos- ja malminrikastus, malminrikastus, uraanin tuottaminen, uraanin talteenotto.

Malminrikastus

Viittaamme ydinenergialain 2 §:n 1 momentin perusteluihin (HE 300/2010).

Esitämme hyväksyttävän tämän käsiteltävän valitusasian oikeusharkinnan merkittäväksi oikeustosiseikaksi 1: ’ydinenergian käyttö’.

HE 300/2010 ’esitys ydinenergialain muuttamiseksi,’ kyseisen esityksen yleiskuvauksen alussa esitetään kappale, jossa toistetaan tuolloin voimassa olleen ydinenergialain tarkoitus:

Ydinenergialaki sisältää ydinenergian käyttöä koskevat säännökset. Ydinenergian käytöllä tarkoitetaan ydinenergialain soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa, joka kattaa kaikki ydinenergiaan ja sen tuottamiseen liittyvät toiminnot uraanin tai toriumin tuotantoon tähtäävästä kaivos- ja rikastustoiminnasta aina ydinjätteiden loppusijoitukseen.

Esitämme hyväksyttäväksi, että ydinenergian käyttöä on kaikki toiminta uraanin tai toriumin tuotantoon tähtäävästä kaivos- ja rikastustoiminnasta aina ydinjätteiden loppusijoitukseen.

Esitämme hyväksyttävän tämän käsiteltävän valitusasian oikeusharkinnan merkittäväksi oikeustosiseikaksi 2: ’ydinenergialain mukainen malminrikastus.’

HE 300/2010 esityksessä ydinenergialain muuttamiseksi perustellaan muutostarpeita syntyneen erityisesti ydinturvallisuusdirektiivin johdosta:

”Joiltakin osin ydinturvallisuusdirektiivi kuitenkin saa aikaan muutostarpeita Suomen lainsäädännön EU-oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi. Terminologinen muutostarve liittyy siihen, että direktiivi ja ydinenergialainsäädäntö käyttävät rikastus-termiä eri merkityksissä. Ydinenergialain rikastuskäsite tarkoittaa, kuten edellä on selostettu, malminrikastusta, ei isotooppirikastusta, ja näin ollen rikastuslaitos on ydinenergialain käsitteistössä malminrikastuslaitos. Ydinturvallisuusdirektiivi taas nimenomaisesti lukee rikastuslaitokset ydinlaitosmääritelmän piiriin, mutta tällöin rikastuslaitoksilla tarkoitetaan isotooppirikastusta harjoittavia laitoksia.”

Edellä kuvattuun viitaten katsomme tärkeäksi määritellä ja hyväksyä oikeustosiseikaksi ydinenergialaissa tarkoitettavan nimenomaan malminrikastusta.

Esitämme hyväksyttävän tämän käsiteltävän valitusasian oikeusharkinnan merkittäväksi oikeustosiseikaksi 3: ’malminrikastus’

Koska luvanhakija Terrafame ei lupahakemuksessaan edes lausu sanoja malminrikastus ja malminrikastustoiminta, vaikka ydinenergialain 2 §:n 1 momentin perustelujen mukaan malminrikastus -käsite on keskeinen ydinenergialain soveltamisen määritelmä, katsomme että tämän oikeudenkäynnin oikeustosiseikaksi on määriteltävä käsite malminrikastus.

Kaivoslain 10.6.2011/621 5 § ’määritelmät’ mukaan tässä laissa tarkoitetaan:

3) kaivoksella avo- ja maanalaista louhosta, jossa louhitaan kaivosmineraaleja, sekä louhintaan välittömästi liittyviä rakenteita, laitteistoja ja laitteita;

4) kaivostoiminnalla kaivosmineraalien louhintaa kaivoksessa, siihen liittyvää kiviaineksen siirtoa ja nostoa, välittömästi louhinnan yhteydessä tapahtuvaa kaivosmineraalien hyödyntämiseksi tarpeellista rikastustoimintaa ja muuta käsittelyä sekä kaivosmineraalien louhintaan välittömästi liittyviä valmistelevia ja muita tukitoimenpiteitä;

Katsomme kaivoslain määritelmien mukaan kaivostoiminta olevan pääkäsite, ja tarkoittavan koko kaivostoimintakokonaisuutta myös välittömästi louhinnan yhteydessä tapahtuvaa kaivosmineraalien hyödyntämiseksi tarpeellista rikastustoimintaa ja muuta käsittelyä.

Kyseistä kaivostoimintaan kuuluvaa malminrikastustoimintaa on määritelty myös valtioneuvoston asetuksessa 190/2013 ’Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä’, jonka 2 §:ssä on määritelty:

2) rikastuksella mineraalivarojen mekaanista, fysikaalista, biologista, termistä tai kemiallista käsittelyä tai näiden menetelmien yhdistelmää mineraalien erottamiseksi, mukaan lukien koon muuttaminen, luokittelu, erottelu ja uuttaminen sekä jätteen jälleenkäsittely; rikastuksella ei kuitenkaan tarkoiteta sulatusprosesseja, muita lämpövalmistusprosesseja kuin kalkkikiven polttamista eikä metallurgisia toimintoja;

3) rikastusjätteellä kiinteää tai lietemäistä jätettä, joka jää jäljelle mineraalien rikastuksessa, jossa arvomineraalit erotetaan vähemmän arvokkaasta kiviaineksesta murskauksessa, jauhatuksessa, kokoerottelussa, vaahdotuksessa, muussa fysikaalis-kemiallisessa käsittelyssä tai muussa erotusprosessissa;

STUK Y/5/2016 ’Säteilyturvakeskuksen määräys uraanin tai toriumin tuottamiseksi harjoitettavan kaivostoiminnan ja malminrikastustoiminnan turvallisuudesta’, jonka mukaan:

5) malminrikastusjätteellä rikastushiekkaa ja muita jätteitä, joita muodostuu erotettaessa uraania tai toriumia malmista;

Katsomme edellä kuvattujen säädösmääritelmien kautta selvästi määritellyn, että malminrikastuksella tarkoitetaan mineraalien erottamista vähemmän arvokkaasta kiviaineksesta. Kaivannaisjäteasetuksen kohdan 3) mukaan kyseinen mineraalien rikastus tarkoittaa murskausta, jauhatusta, kokoerottelua, vaahdotusta, muuta fysikaalis-kemiallista käsittelyä tai muuta erotusprosessia.

Uraanin tuottaminen

Esitämme hyväksyttävän tämän käsiteltävän valitusasian oikeusharkinnan merkittäväksi oikeustosiseikaksi ’uraanin tuottaminen’

Katsomme oikeustosiseikan määrittelyn muodostuvan ydinenergialain, kaivoslain, kaivannaisjäteasetuksen, säteilylain ja YVL-ohjeissa säädetyistä vaatimuksista.

Ydinenergialaissa määritellään, että ydinenergialaki koskee ’kaivos- ja malminrikastustoimintaa, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen’.

Kaivoslain 43 §: ’Uraanin tai toriumin tuottamista koskeva kaivoslupahakemus ja samaa toimintaa tarkoittava ydinenergialain mukainen lupahakemus käsitellään yhdessä ja ratkaistaan samalla päätöksellä. Lisäksi lupamenettelystä säädetään ydinenergialain 23 §:ssä.’

STUK Y/5/2016 ’Säteilyturvakeskuksen määräys uraanin tai toriumin tuottamiseksi harjoitettavan kaivostoiminnan ja malminrikastustoiminnan turvallisuudesta’, 5) malminrikastusjätteellä tarkoitetaan rikastushiekkaa ja muita jätteitä, joita muodostuu erotettaessa uraania tai toriumia malmista.

Hallituksen esitys HE 28/2018 vp säteilylain uudistamiseksi:

Säteilylaki 7 c § ’Säteilyaltistuksen rajoittaminen’

Valtioneuvoston myönnettyä 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan kaivostoimintaan tai malminrikastustoimintaan, jonka tarkoitus
on uraanin tai toriumin tuottaminen, Säteilyturvakeskuksen tulee tarpeellisessa laajuudessa tarkkailla ja valvoa kaivosalueen tai
malminrikastuslaitoksen ympäristöä säteilyturvallisuuden varmistamiseksi.

Säteilylaki 7 q § ’Yleiset turvallisuusmääräykset’

Säteilyturvakeskus antaa tarkempia määräyksiä tässä luvussa säädettyjen periaatteiden ja vaatimusten teknisluontoisista yksityiskohdista seuraavissa asioissa:

27) uraanin tai toriumin tuottamiseksi harjoitettavan kaivostoiminnan ja malminrikastustoiminnan turvallisuus.

STUK Y/5/206 ’Säteilyturvakeskuksen määräys uraanin tai toriumin tuottamiseksi harjoitettavan kaivostoiminnan ja malminrikastustoiminnan turvallisuudesta. 1 § ’soveltamisala’:

1. Tämä määräys koskee uraanin tai toriumin tuottamiseksi harjoitettavan kaivostoiminnan ja malminrikastustoiminnan turvallisuutta siltä osin kuin toiminta kuuluu ydinenergialain (990/1987) soveltamisalaan. Määräystä sovelletaan myös näissä toiminnoissa syntyvän radioaktiivisen jätteen käsittelyyn ja loppusijoitukseen siltä osin kuin jäte kuuluu ydinenergialain soveltamisalaan.

STUK Y/5/206 ’Säteilyturvakeskuksen määräys uraanin tai toriumin tuottamiseksi harjoitettavan kaivostoiminnan ja malminrikastustoiminnan turvallisuudesta. 2 § ’määritelmät’:

9) tuotannolla uraanin tai toriumin tuottamiseksi harjoitettua kaivostoimintaa tai malminrikastustoimintaa, taikka molempia kun ne ovat samalla kaivosalueella;

10) tuotantojätteellä uraanin tai toriumin tuottamisen yhteydessä syntyvää ydinjätettä, jossa isotoopin uraani 238, radium 226, lyijy 210, torium 232 tai radium 228 keskimääräinen aktiivisuuspitoisuus ylittää arvon yksi becquerel grammassa (Bq/g);

11) tuotantoyksiköllä uraanin tai toriumin tuotantoon tarkoitettua kaivosta tai malminrikastuslaitosta (rikastamo), taikka molempia kun ne ovat samalla kaivosalueella;

12) ydinjätteellä tarkoitetaan a) ydinenergian käytön yhteydessä tai sen seurauksena syntynyttä käytetyn ydinpolttoaineen muodossa tai muussa muodossa oleva radioaktiivista jätettä; sekä b) sellaisia ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena radioaktiiviseksi muuttuneita aineita, esineitä tai rakenteita, jotka on poistettu käytöstä ja joiden radioaktiivisuudesta aiheutuvan vaaran vuoksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä. (Ydinenergialaki 990/1987 3 §). Ydinenergian käytöllä tarkoitetaan ydinenergialain 2§:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua toimintaa, mukaan lukien kaivos- ja malminrikastustoiminta.

STUK Y/5/206 ’Säteilyturvakeskuksen määräys uraanin tai toriumin tuottamiseksi harjoitettavan kaivostoiminnan ja malminrikastustoiminnan turvallisuudesta. 6 § ’malminrikastuksen suunnittelu’:

1. Rikastamon toiminta on suunniteltava siten, että radioaktiivisten aineiden pääsy ympäristöön on rajoitettu mahdollisimman tehokkaasti.
2. Rikastamon suunnittelussa on otettava huomioon sen sulkeminen ja tuotantojätteiden loppusijoitus.
3. Rikastamon tilat ja järjestelmät sekä ilmanvaihto on suunniteltava siten, että työntekijöiden säteilyaltistusta rajoitetaan 3 §:ssä säädetyllä tavalla.
4. Malmin murskaus, jauhatus ja muu käsittely on toteutettava siten, että rajoitetaan tehokkaasti radioaktiivisten aineiden ja niitä sisältävän pölyn leviämistä rikastamon työtiloihin ja ympäristöön.
5. Rikastamon vesien käsittelyprosessissa on käytettävä menetelmiä, joilla rajoitetaan tehokkaasti radioaktiivisten aineiden kulkeutumista rikastamosta maaperään, pintavesistöihin ja pohjavesiin.
6. Eri radionuklidien kulkeutuminen prosessissa on selvitettävä ja selvityksen tulokset on huomioitava luvuissa 2 ja 3 säädettyjen velvoitteiden täyttämisessä.
7. Tuotantojätteeksi luokiteltava malminrikastusjäte on käsiteltävä ja varastoitava niin, että rajoitetaan tehokkaasti radioaktiivisten aineiden pääsyä ilmaan sekä radioaktiivisten aineiden kulkeutumista maaperään, pintavesistöihin ja pohjavesiin. Rikastamon tuotteille ja jätemateriaaleille suunniteltavien varastorakenteiden ja -järjestelmien suunnittelussa on otettava huomioon eroosio, tulvat, poikkeavat sääilmiöt, maaperän liikunnot ja muut rakenteiden ja järjestelmien vakautta uhkaavat luonnonilmiöt.
8. Rikastamoa suunniteltaessa on tunnistettava ja mahdollisuuksien mukaan poistettava sellaiset laitoksen sisäisistä tai ulkoisista tapahtumista aiheutuvat vaaratekijät, joiden seurauksena laitostiloihin tai ympäristöön voisi vapautua säteilyaltistuksen kannalta merkittäviä määriä radioaktiivisia aineita. Käyttöhäiriöihin ja onnettomuuksiin on varauduttava teknisin ja hallinnollisin järjestelyin, joilla lievennetään niiden seurauksia ja toteutetaan tarvittaessa pelastustoimia.

Esitämme hyväksyttävän tämän käsiteltävän valitusasian oikeusharkinnan merkittäväksi oikeustosiseikaksi 4: ’uraanin tuotanto’.

uraanin tuotannolla tarkoitetaan kaivostoiminnan toimintaprosessia kokonaisuutenaan, silloin kun kaivos- ja malminrikastustoiminnan yhteydessä malmimineraalista erotetaan uraania tai toriumia, ja jos sen malminrikastuksen yhteydessä tuotetulla radioaktiivisilla rikastustuotteilla, rikastusjakeilla, tai jätejakeilla voi olla suoraan tai niiden radioaktiivisten hajoamistuotteiden vuoksi sellaisia radioaktiivisia vaikutuksia, että on tarpeen rajoittaa tehokkaasti radioaktiivisten aineiden ja niitä sisältävän pölyn leviämistä rikastamon työtiloihin ja ympäristöön, ilmaan, maaperään, pintavesiin ja pohjavesiin.

Uraanin talteenotto

Esitämme hyväksyttävän tämän käsiteltävän valitusasian oikeusharkinnan merkittäväksi oikeustosiseikaksi 5: ’uraanin talteenotto’.

ydinenergialaissa, kaivoslaissa, säteilylaissa eikä STUK:in ydinturvallisuusohjeissa ole käytetty eikä määritelty käsitettä ’uraanin talteenotto’.

 

 

3. Terrafamen lupahakemus on lainsäädännön vastainen.

Viittaamme edellä kohdassa 2. lausumaamme käytettävien käsitteiden määrittelyistä ja oikeustosiseikoista.

Koska Terrafame on tosiasiallisesti Talvivaara-Yhtiön toimintojen jatkaja, siis Talvivaara-Yhtiölle myönnettyjen lupien mukaisesta toiminnasta vastaava toiminnanharjoittaja, ja joka on tehnyt valtioneuvostolle lupahakemuksen uraanin talteenottamiseksi Talvivaara-Yhtiön aikaisempaa lupahakemusta suurelta osin toistaen, katsomme oikeusperustan selvittämiseksi tarpeelliseksi tarkastella Talvivaara-Yhtiön lupahakemuksia ja -päätöksiä, koska niihin käsitteisiin ja papereihin Terrafame uraanin talteenottohakemuksessaan viittaa.

Käsittelemme tässä kohdassa 3. Talvivaara-yhtiön aikaisempaa uraanin talteenottolupahakemusta, ja seuraavassa kohdassa 4. Terrafame Oy:n uraanin talteenottolupahakemusta.

3.1. Talvivaara-Yhtiö ei hakenut kaivos- ja malminrikastustoimintaansa ydinenergialain mukaista uraanin tuotantolupaa.

3.1.1 Talvivaara-Yhtiön kaivoslupa

Katsomme ettei Talvivaara-Yhtiön kaivospiiriluvassa eikä kauppa- ja teollisuusministeriön Talvivaara-Yhtiölle antamassaan kaivosluvassa määritellä uraania hyödynnettäväksi mineraaliksi.

Katsomme kyseisen seikan oleelliseksi kaivoslain ja ydinenergialain soveltamisesta vastaavan kaivos- ja teollisuusministeriön virheeksi, koska koko Talvivaaran kaivos on saanut alkunsa KTM:n rauhanomaisen atomienergian edistämiseksi myöntämään rahoitukseen perustuvalla Sotkamossa tehtyihin Outokumpu Oy:n alaisuuteen perustetun uraanifosfaattiprojektin tuloksena.

Kyseinen projekti oli ainoa KTM:n 100 %:sella tuella toteutettu uraaninetsintäprojekti Suomessa. KTM hyväksyi projektinjohtajaksi LuK Olli Äikkään. (KTM päätös No 22/490/73. Maksatuspäätös Outokumpu Oy:n uraanifosfaattiprojektin kustannuksista)

KTM:n myöntämillä atomienergian edistämisrahoilla kartoitettiin Talvivaaran uraanivarannot, jotka kirjattiin jo 80 -luvun alussa kansainvälisten atomienergiajärjestöjen uraanikirjanpitoihin. (A Joint Report by the OECD Nuclear Energy Agency and the Energy Agency: ‘Uranium 2003: Recources, Produktion and Demand. OECD 2004 NEA No. 529. Sivut 130 ja 131).

Esitämme hyväksyttäväksi oikeustosiseikaksi 6: ’KTM rahoitti Sotkamon uraanin etsinnät’.

Talvivaaran uraanivarannot on kartoitettu 1970 luvulla KTM:n atomienergian edistämiseen tarkoitetuilla varoilla.

Kyseisessä IUREP -raportissa arvioitiin Talvivaarasta saatavan nikkelituotannon sivutuotteena uraania, mikäli mustaliuskeen rikastusongelmat onnistuttaisiin ratkaisemaan. IUREP -raportin ja TEM:in sekä GTK:n toimittamiin tietoihin perustuen OECD:n vuoden 2004 raportin mukaan Talvivaarassa on Suomen suurin uraanivaranto.

Esitämme hyväksyttäväksi oikeustosiseikaksi 7: ’Talvivaarassa on Suomen suurin uraanivaranto’.

OECD:n vuoden 2004 raportin mukaan Talvivaarassa on Suomen suurin uraanivaranto. IUREP -raportin mukaan Talvivaarasta saataisiin nikkelituotannon sivutuotteena uraania, mikäli mustaliuskeen rikastusongelmat onnistuttaisiin ratkaisemaan.

Mutta vaikka KTM oli 1970 luvulla rahoittanut Talvivaaran uraanietsinnät atomienergian hyödyntämiseen tarkoitetuilla varoilla, ei KTM myöntäessään joulukuussa 1986 Outokumpu Oy:lle kaivoskirjan maininnut uraania eikä kansainvälisten atomienergianjärjestöjen kirjanpitoihin kirjattua Talvivaaran uraanivarantoa.

Esitämme hyväksyttäväksi oikeustosiseikaksi 8: ’Talvivaaran malmion kaivoskirjassa ei uraania mainita’.

KTM:n ei vuonna 1986 myöntäessään Outokumpu Oy:n Talvivaaran kaivoskirjat maininnut kaivosmineraaliksi uraania

Outokumpu Oy yritti lähes 20 vuotta ratkaista Talvivaaran uraanipitoisen mustaliuskeen rikastusongelmaa, tutkien myös mustaliuskeen rikastamista ns. kasaliuotusmenetelmällä, mutta lopulta päätteli sen liian riskialttiiksi menetelmäksi käytettäväksi tällaisessa suuren mittakaavan toiminnassa, eikä ryhtynyt hyödyntämään Talvivaaran kaivospiirejään.

3.1.2. Talvivaara-Yhtiön alkuperäinen vuoden 2007 ympäristölupa

Talvivaara-Yhtiön Talvivaaran kaivoksen kaivoslain mukaisessa kaivosluvassa eikä myöskään ympäristölainsäädännön mukaisessa ympäristöluvassa maaliskuun lopulla 2007 ole uraania edes mainittu, eikä uraanin käsittelyn ympäristövaikutuksia ole arvioitu.

Se on katsottava merkillisiksi, sillä olettaisi viranomaisvastuuseen perustuen KTM:n, STUK:in ja GTK:n lausuneen Talvivaara-Yhtiön hankkeen kohdistuvan Suomen suurimpaan uraanivarantoon. Mutta eivät lausuneet.

Ympäristölupaviranomainen velvoitti lupapäätöksessään 2007 Talvivaara-Yhtiön tekemään 3 vuoden kuluessa ympäristöluvan tarkistushakemuksen erikseen määriteltyjen lupamääräysten tarkistamiseksi.

Koska kansainvälisissä raporteissa oli tuotu esille mahdollisuus uraania saatavan nikkelituotannon sivutuotteena, mikäli mustaliuskeen rikastusongelmat saadaan ratkaistua, niin Talvivaara-Yhtiö päätti jättää lupahakemuskäsittelynsä nopeuttamiseksi ympäristölupahakemuksestaan pois käsitteet uraani, malminrikastus ja mustaliuske.

Talvivaara-Yhtiö ei ympäristölupahakemuksessaan selostanut käsittelevänsä uraania kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan, eikä minne malmirikastustoiminnan yhteydessä tuotettavat uraanisulfidisakat kertyvät tai sijoitetaan, ei edes käyttänyt malminrikastus -käsitettä ollenkaan.

Talvivaara yhtiö kuvasi tuotantoprosessiaan seuraavasti:

Louhinta, murskaus, bioliuotus ja metallien talteenotto.

Vaikka Talvivaara-Yhtiö ei kuvauksessaan käytä käsitettä malminrikastus, katsomme kyseisen tuotantoprosessin tosiasiallisesti tarkoittavan edellä kohdassa 2 lausuttujen oikeustosiseikkojen mukaisesti tarkoittavan kaivos- ja malminrikastustoimintaa.

Talvivaara-Yhtiön yksityiskohtaisemman prosessikuvauksen mukaan (jota kuvausta tässä olemme muuttanut edellä kohdassa 2 määriteltyjen käsitteiden mukaiseksi) malmi murskataan hienojakoiseksi, sen jälkeen rakeistetaan tasakokoisiksi pelleteiksi (n. 8 mm), kasataan neljäksi suureksi malminrikastuskasaksi (ns. primäärikasoiksi), noiden malminrikastuskasojen malmipelleteitä liuotetaan rikkihappopitoista prosessiliuosta (Talvivaara-Yhtiön termi  ”kastellaan”) kierrättämällä noiden malminrikastuskasojen läpi noin puolentoista vuoden ajan, jotta malminrikastuskasan mustaliuskemalmi -pelleteistä liukenisi metalleja tuohon prosessiliuokseen. Liukenemisen edistämiseksi noiden suurten kasojen läpi puhalletaan suuret määrät ilmaa, jotta kasojen mikrobitoiminta nopeutuisi. Puolentoista vuoden liuoskierron jälkeen malminrikastuskasa (primäärikasa) puretaan ja kasataan uudestaan eri paikkaan uudeksi malminrikastuskasaksi (ns sekundäärikasaksi), jotta kasan heikosti toimineista kohdista saadaan vielä metalleja liuotetuksi.

Talvivaara-yhtiö ei ympäristölupahakemuksessaan kuvannut mustaliuskeeseen sisältyvän myös uraania, eikä kuvannut uraanin liukenevan jopa muita metalleja helpommin rikkihappoliuokseen.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 9: ’malmissa olevan uraanin liukeneminen rikkihappoon’.

Malmissa olevan uraanin liukeneminen rikkihappopitoiseen liuokseen on ollut kaivosalalla tunnettua jo 1960 -luvun alusta alkaen. Pohjois-Karjalan silloisessa Enon kunnassa toimi Paukkajanvaaran uraanikaivos vain muutaman vuoden 1958–1961. Dipl. ins. Kalervo Räisäsen raportin mukaan Paukkajanvaaran malmin liuotusrikastus -kokeiluissa ilmeni, että rikastusmenetelmänä rikkihappo soveltui hyvin liottamaan uraani irti malmikivestä. Rikkihappoliuoksista saatiin ioninvaihtajamenetelmällä talteen moitteeton 85 % U₃O₈ sisältävä yellow cake, mutta myös yksinkertaiset neutralointiseokset antoivat 25 – 50 % tuotteita.

(Räisänen, Kalervo: ’Atomienergia Oy:n toimesta suoritetut uraanimalmien louhinta. Ja rikastuskokeilut vv. 1958 – 1961’.

Artikkeli Vuoriteollisuus -lehdessä. http://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/050_4242_ah_62.pdf).

Ympäristölupahakemuksessaan Talvivaara-Yhtiön prosessikuvauksessaan käyttämä termi ”metallien talteenotto” tarkoittaa tosiasiallisesti pääsiassa kalkkisaostukseen perustuvia useita eri vaiheissa tehtäviä uuttoprosesseja, joiden avulla malminrikastuskasoista prosessiliuokseen liuotetut liukoiset metallijakeet saadaan erotettua prosessiliuoksesta metallisulfidimineraaleiksi, jotka ovat kaivosyhtiön myytäviä päätuotteita. Ja samoissa uuttoprosesseissa syntyi jätejakeiksi ne metallisulfidimineraalit, jotka eivät olleet Talvivaara-yhtiön myytäviä päätuotteita kaivostoiminnan alkuvaiheessa, kuten uraanisulfidimineraali.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 10: ’malminrikastuksessa syntyvät sakat’.

Malminrikastukseen kuuluvassa prosessiliuoksen uuttoprosessissa erotetaan saostamalla prosessiliuokseen liuotetut ”arvomineraalit” prosessiliuoksesta myytäviksi sulfidimineraalijakeiksi, ja toisaalta saostamalla erotetaan prosessiliuoksesta pois sulfidimineraaleja, joita Yhtiö ei siinä vaiheessa katsonut olevan myyntikelpoisia, kuten esim syntyvä uraanisulfidirikaste. Myyntikelvottomat sulfidimineraalit ja muut harmeaineet Yhtiö pumppasi valtavaan sakka-altaaseen, mutta ei ympäristölupahakemuksessaan edes maininnut sinne sakka-altaaseen pumpattavia uraanisulfidimineraaleja.

Muutamat paikalliset asukkaat valittivat ympäristöluvasta puuttuvasta uraania koskevista määräyksistä Vaasan hallinto-oikeuteen, joka valituksen johdosta pyysi lausunnot Talvivaara-Yhtiöltä ja Kainuun ympäristökeskukselta.

Katsomme kyseisen valituksen edelleen oleelliseksi tämänkin käsillä olevan Terrafamen uraanin talteenottohakemuksen oikeudellisia perusteita harkittaessa, jonka vuoksi tarkastelemme kyseistä Kainuun Ympäristökeskuksen Vaasan hallinto-oikeudelle antamaa lausuntoa.

Kainuun Ympäristökeskus ei hankkinut lausuntonsa perusteeksi muita lisäselvityksiä, vaan antoi lausuntonsa tukeutuen vain Talvivaara-Yhtiön laatiman YVA-selostuksen kohtaan, lausuen hallinto-oikeudelle:

”YVA-prosessissa esille tulleiden tietojen perusteella uraani ei aiheuta alueella ympäristön pilaantumisen vaaraa”.

Kainuun ympäristökeskus perusteli tuota lausuntoaan pelkästään Talvivaara-Yhtiön laatiman YVA-selostuksen kohdalla 4.6.4., mihin yhtiö oli kirjannut laboratoriokokeiden ravistelutestien jälkeen todettuja jäljelle jääneen kiviaineksen liukoisuustietoja.

Siis jäljelle jääneen kiviaineksen liukoisuustietoja.

Niiden mukaan jäljelle jääneestä kiviaineksesta ei enää liiemmin liukenisi uraania. Paljonko alkuperäisestä kiviaineksesta oli malminrikastusprosessin yhteydessä liuotettu pois uraania?

Sitä ei selostettu YVA-selostuksessa eikä myöskään Kainuun ympäristökeskus hankkinut tietoja alkuperäisestä kiviaineksesta pois liuotettavasta uraanista, niiden määristä ja tytärnuklideista malminrikastuskasoissa, pitoisuuksista ja määristä malminrikastusprosessin eri vaiheissa, eikä siitä minne ne uraanit malminrikastuksessa ja uuttoprosessin saostusvaiheissa joutuvat.

Minne uuttoprosessin sakat joutuvat?

Noiden seikkojen selvittäminen olisi ollut ympäristövaikutusten arvioimisen ja lupamääräysharkinnan kannalta se oleellisempi seikka kuin laboratoriossa tehtyjen ravistelukokeiden perusteella arvioitu jäljelle jääneen kiviaineksen liukoisuus. Myös uraanin hajoamistuotteiden määrät ja kulkeutuminen malminrikastusprosessissa olisi tullut selvittää, mutta eihän niitä ollut YVA-selostuksessa eikä lupahakemuksessa selvitetty, kun ei ollut uraaniakaan selvitetty. Eikä niitä Talvivaara-Yhtiö eikä Kainuun Ympäristökeskuskaan selvittänyt lausunnossaan hallinto-oikeudelle.

Kainuun ympäristökeskuksen lausuntoon ”YVA-prosessissa esille tulleiden tietojen perusteella uraani ei aiheuta alueella ympäristön pilaantumisen vaaraa” perustuen Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi paikallisten valituksen. (Vaasan hallinto-oikeuden päätös nro 08/0039/1 15.2.2008)

Hallinto-oikeus ei lisännyt ympäristölupaan uraanin tuottamista ja/tai uraanin käsittelyä ja koskevia lupamääräyksiä eikä tuotettavien uraanisulfidirikasteiden sijoittamisia koskevia lupamääräyksiä. Eikä hankkinut lisäselvityksiä siitä, että meneekö malminrikastuksen prosessiliuoksen uuttoprosessissa kalkkisaostuksen sakkoihin uraania, ja kuinka paljon, ja siten niiden saostussakkojen mukana ns. ”kipsisakka-altaaseen”, uraanisulfidisakkoja. ”Kipsisakka-allas” on tosiasiassa uuttoprosessissa malminrikastuksen prosessiliuoksesta erotettujen haitallisten aineiden sakka-allas. Mutta ”kipsisakka-allas” -nimike antaa tietysti siitä sekä yleisölle että lupaviranomaisille harmittomamman vaikutelman.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 11: ’Talvivaara-Yhtiön vuoden 2007 ympäristöluvassa ei uraania koskevia lupamääräyksiä ole annettu’.

Uraania, uraanin rikastamista malminrikastuksen yhteydessä muiden metallien mukaisesti, uraaninkäsittelyn ympäristövaikutuksia, malminrikastuksessa tuotettujen uraanisulfidimineraalisakkojen määriä, kulkeutumisia ja kertymisiä ei Tavivaara-Yhtiö ollut hakemuksessaan selvittänyt, eikä lupaviranomainen sellaisia selvityksiä vaatinut.

Sen oleellisen puutteen vuoksi uraanisulfidien kertymistä malminrikastuskasoihin, sakka-altaisiin ja myytävään nikkelisulfidirikasteeseen, sivukivikasoihin ja jätevesiin ei lupapäätöksessä käsitelty, eikä uraaniin liittyviä lupamääräyksiä eikä valvonta- ja seurantamääräyksiä annettu.

3.1.3. Talvivaara-Yhtiön uraanin talteenotto -hakemus valtioneuvostolle 2010.

Alkuperäisessä ympäristöluvassa oli vaadittu Talvivaara-Yhtiötä hakemaan ympäristölupansa tarkistamista kevääseen 2011 mennessä.

Mutta sitä ennen jo vuoden 2009 alussa paljastui Talvivaara-Yhtiön toimittaneen ensimmäisen nikkelisulfidirikaste-erän mukana Norilsk Nikkels Harjavallan tehtaalle uraanisulfidirikastetta, joka tukkeutti Harjavallan tehtaan uuttoprosessin. Harjavallan Tehdas joutui hakemaan STUK:ilta uraanin tuotantolupaa, jonka STUK pikaisesti myönsikin vuoden 2010 alussa valtuuksiensa puitteissa; nimenomaan uraanin tuotantoluvan, vaikka kyseessä ei ollut uraanin hyödyntämiseksi haettu lupahakemus.

Tuossa kiireisessä lupamenettelyssä NNH, STUK, TEM ja YM unohtivat, omien sanojensa mukaan ”ei tullut mieleenkään”, että uraanin käsittelystä on tehtävä myös vuoden 2006 YVA-asetuksen velvoittama uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten arviointi. Pitkällisten selvittelyjen jälkeen NNH, STUK, TEM ja YM joutuivat myöntämään YVA-asetuksen hankeluettelon 2 d) uraanipykälän olevan ehdoton, jonka vuoksi NNH joutui jälkikäteen keväällä 2011 tekemään uraanin käsittelyä koskevan YVA-selvityksen. (Varsinais-Suomen ELY-keskus: ’Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarve luonnon uraanin poistamisessa nikkelituotannon prosessista’. Drno VARELY/2/07.04/2011)

Kyseinen nikkelikobolttisulfidiin sitoutunut uraanisulfidirikaste oli tuotettu Talvivaarassa, vaikka Talvivaara-Yhtiöllä ei ollut ydinenergialain mukaista uraanintuotantolupaa kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan, eikä sitä uraanin tuottamista ja sen uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten arviointia ollut käsitelty myöskään Talvivaara-Yhtiön kaivos- eikä ympäristöluvassakaan.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 12: ’Talvivaaran malminrikastuksessa tuotettua uraanirikastetta meni nikkelirikasteen mukana Harjavaltaan’.

Talvivaara-Yhtiöllä ei ollut uraanintuotantolupaa, mutta Talvivaaran nikkelirikasteeseen sisältyneen uraanin vuoksi NNH:n harjavallan tehdas joutui hakemaan uraanintuotantolupaa uraanin erottamiseksi prosessiliuoksesta, vaikka heillä ei ollut aikomusta hyödyntää uraania.

 

Nyt tehdyssä lupahakemuksessaan valtioneuvostolle Talvivaara-Yhtiön toiminnan jatkaja Terrafame viittaa kyseisiin Harjavaltaan toimitettuihin uraanisulfidirikasteisiin, ja hakee ydinenergialain mukaista lupaa tuoda kyseinen Harjavaltaan ”myydyn ja asiakkaan omista prosesseistaan erottaman luonnonuraanin palauttamiselle Terrafamen talteenottolaitokselle uraaniraaka-aineeksi, mikäli tällaiselle ilmenee tulevaisuudessa tarvetta”.

Terrafame ei hakemuksessaan tässäkään kohdin käytä käsitettä uraanin tuottaminen. Ja käyttämällä perustelunaan ”luonnonuraanin palauttamista”, luo Terrafame mielikuvaa kuin kyseinen luonnonuraanirikaste olisi tuotettu ”Harjavallan omista prosesseista erottamalla” eikä suinkaan Talvivaaran kaivoksen malminrikastustoiminnalla.

Talvivaara-Yhtiön tuottaman uraanirikasteen paljastuttua Harjavallassa, ei Talvivaara-Yhtiö kuitenkaan tunnustanut tuottavansa uraania malminrikastustoiminnassaan, vaan ilmoitti 9.2.2010 pörssitiedotteella selvittelevänsä uraanin talteenottoa ja siihen tarvittavia lupia, ja järjesti heti sen jälkeen Kajaanissa ja Sotkamossa yleisötilaisuudet, joissa oli mukana TEMin ydinenergiatarkastaja, kaivosylitarkastaja, STUKin uraaniasioiden erityisasiantuntija Esko Ruokola, GTK:n asiantuntija sekä Kainuun ELY-keskuksen asiantuntijat.

Talvivaara-Yhtiö ilmoitti hakevansa lupaa uraanin talteenottoon tarvittavalle erikseen rakennettavalle uraanin talteenottolaitokselle. Siis ei uraanin tuotantoon, vaan talteenottoon. Luvalla saataisiin aikaan Euroopan suurin uraanin tuotanto, talteenoton nimissä. Talvivaara-Yhtiön paikalle hankkimat asiantuntijat eivät nähneet, tai ainakaan yleisötilaisuudessa lausuneet, talteenottotermin asianmukaisuudessa ja/tai lainmukaisuudessa mitään lausumisen tarvetta.

Pian sen jälkeen kun Talvivaara-Yhtiö oli tiedottanut julkisesti hakevansa lupaa uraanin talteenottolaitokselle ”hyödyntääkseen malmista joka tapauksessa prosessiliuokseen liukenevaa uraania”, antoi TEM 18.2.2010 Talvivaara-Yhtiölle uuden kaivoskirjan aikaisempien Outokumpu Oy:n kahden kaivoskirjan tilalle, jossa siinäkään uusitussa kaivoskirjassa ei uraania kaivosmineraaliksi ole mainittu.

Vaikka Talvivaara-Yhtiö oli jo aikaisemmin julkistanut aikomuksensa uraanin hyödyntämiseen Talvivaaran kaivospiirissä, niin kaivosviranomaisena toimiva TEM ei kirjannut uraania kaivoskirjaan kaivosmineraaliksi.

 

 

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 13: ’Kaivoskirja 18.2.2010 KaivNro 2819 Talvivaara’.

Työ- ja elinkeinoministeriö ei ole kaivoskirjaan KaivNro 2819 18.2.2010 merkinnyt kaivosmineraaliksi uraania, vaikka kaivoskirja on annettu sen jälkeen kun Talvivaara-Yhtiö oli julkistanut uraanin hyödyntämistavoitteensa.

Pian Talvivaara-Yhtiön julkistettua uraanin talteenottohankkeensa, vuoti sakka-allas Talvivaarassa lähes hallitsemattomasti kolmen vuorokauden ajan 16. – 18.3.2010 pohjamuovikalvoon tulleiden reikien vuoksi. Yhtiö rakensi kolme päivää hätäpatoja vuotoliemille. Vasta vuodon kolmantena päivänä 18.3.2010 Talvivaara-Yhtiö ilmoitti pörssitiedotteellaan vuodosta, väittäen vuodon havaitun tänään ja että päästöjä kaivospiirin ulkopuolelle ei aiheutunut. (Talvivaara pörssitiedote: ’Talvivaaran kaivoksella on havaittu tänään vuoto kipsisakka-altaassa’. 18.3.2010).

Keväällä 2010 Talvivaara-Yhtiö jätti uraanin talteenottohakemuksen valtioneuvostolle, väittäen ettei uraanin talteenottolaitokseksi tarkoitettu uusi uraanin uuttolaitos lisää olemassa olevan kaivoksen ‎ympäristöriskejä, vaan enemmänkin pienentää ympäristövaikutuksia vähentämällä sakka-‎altaaseen menevää uraania, jonka vuoksi koko kaivoksen ympäristölupaa ei tarvitsisi talteenottolaitoksen vuoksi arvioida uudelleen.

Mutta mitään selvityksiä sakka-altaan uraaneista ja niiden ympäristövaikutuksista ei oltu tehty alkuperäisen ympäristöluvan perustaksi eikä sellaista YVA-selvitystä sakka-altaiden uraaneista sisältynyt Yhtiön talteenottohakemukseenkaan.

Talvivaara-Yhtiö jätti ”ydinenergialain mukaisen” talteenotto -lupahakemuksen valtioneuvostolle, jota hakemusta ei ollut tehnyt ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 2. kohdan tarkoittamasta kaivos- ja malminrikastustoiminnasta, eikä sen hakemuksen perustaksi ollut tehty YVA-selvitystä eikä yhteysviranomaisen lausuntoa.

Valtioneuvostolle osoitetun ”Uraanin talteenottohakemuksen” jälkeen Talvivaara-Yhtiö aloitti YVA-selvitysprosessin ympäristölupaviranomaiselle jätettävän talteenottolaitoksen ympäristölupahakemuksen perusteeksi.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 14: ’Talvivaara-yhtiön lupahakemus 2010 valtioneuvostolle on ydinenergialain vastainen’

Talvivaara-Yhtiö ei tehnyt ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 2. kohdan tarkoittamaa lupahakemusta kaivos- ja malminrikastustoiminnasta jonka tarkoituksena on tuottaa uraania, eikä tehnyt ollenkaan sellaisen luvan perustaksi tarvittavaa YVA-selostusta, josta yhteysviranomainen olisi voinut antaa lausunnon.

Lupahakemuksessaan valtioneuvostolle keväällä 2010 Talvivaara-Yhtiö ei hakenut valtioneuvostolta lupaa uraanin tuottamiseen kaivos- ja malminrikastustoiminnan yhteydessä, ei tehnyt selvitystä uraanin rikastamisesta suurissa malminrikastuskasoissa, ei tehnyt selvitystä malminrikastuksen prosessiliuokseen sisältyvän uraanin kulkeutumisesta uuttoprosessien eri vaiheiden läpi, ei hakenut lupaa varastoida jo tuotettua ja jatkossakin tuotettavaa uraanisulfidirikastetta sakka-altaisiin, ei esittänyt selvitystä sakka-altaiden uraanipitoisuuksista ja -määristä, eikä hakenut itseään ydinenergialain tarkoittamaksi jätehuoltovelvolliseksi.

Päinvastoin; Talvivaara-Yhtiö loi illuusiota kuin uraani vain itsekseen liukenisi malminrikastuskasoissa rikkihappopitoiseen malminrikastusliuokseen ilman yhtiön myötävaikutusta ja että ikään kuin tuo ”itsekseen malminrikastusliuokseen liukeneminen” ei olisi uraanin rikastusta, tuottamista ja käsittelyä koskevien säteilylain, ydinenergialain, ydinjätehuoltolain, kaivoslain, ympäristönsuojelulain ja YVA-asetuksen vaatimusten alaista toimintaa. Sitten Talvivaara-Yhtiö vain pyrkisi ottamaan talteen tuon malminrikastusliuokseen itsekseen ilmaantuneen uraanin. Tälle ”uraanin talteenotto -toiminnalle” ja siihen tarvittavalle talteenottolaitokselle haettaisiin ydinenergialain mukaista lupaa valtioneuvostolta. Sillä luvalla tavoiteltiin saavutettavan Euroopan suurin uraanin tuotanto – anteeksi – talteenotto.

Vaikka sakka-altaan uraaneista ei oltu tehty minkäänlaisia selvityksiä, väitti Talvivaara-Yhtiö valtioneuvostolle lupahakemuksessaan, että talteenottolaitoshankkeen avulla vähennetään uraanin kertymistä sakka-altaaseen, jota kertymistä alkuperäisessä ympäristöluvassa ei ollut ollenkaan selvitetty, eikä selvitetty kyseisessä talteenottolaitoshankehakemuksessakaan.

Esitämme hyväksyttäväksi oikeustosiseikaksi 15: ’Sakka-altaiden uraanit’.

Talvivaara-Yhtiö väitti valtioneuvostolle lupahakemuksessaan, että talteenottolaitoshankkeen avulla vähennetään uraanin kertymistä sakka-altaaseen, vaikka sellaista uraanin kertymistä sakka-altaaseen ei alkuperäisessä ympäristöluvassa ollut ollenkaan selvitetty, eikä sitä selvitetty kyseisessä talteenottolaitoshakemuksessakaan.

Vaikka Talvivaara-Yhtiö oli juuri äsken uraanin talteenottohanke -julkistuksen yhteydessä tunnustanut pumppaavansa tuotetun uraanirikasteen sakka-altaaseen ei valvova viranomainen Kainuun ELY-keskus mennyt sakka-altaan suurvuotoliemistä uraaneja mittaamaan.

Kun yleisötilaisuudessa elokuussa 2010 Sotkamossa kysyimme tästä, niin vastuuvalvoja vastasi ettei uraanin valvonta kuulunut heille vaan STUK:ille. Sikälihän valvoja oli oikeassa, että kaivoksen alkuperäisen ympäristöluvan seuranta- ja valvontamääräyksissä ei uraania erikseen velvoitettu valvomaan; eihän uraania edes mainittu ympäristölupapäätöksessä. Mutta kyllä valvontaviranomaisen vastuuseen kuuluu valvoa ettei ympäristöön lasketa sellaisia aineita, joille ei ole edes haettu lupaa. Ja selvittää onko sellaisia luvattomia aineita päästetty ympäristöön ja mitä vaikutuksia niillä luvattomilla päästöillä on. Mutta ei selvittänyt.

Esitämme hyväksyttäväksi oikeustosiseikan 16: ’Ympäristöluvassa annetut valvonta- ja seurantamääräykset’.

Riittämättömiin selvityksiin perustuva lupapäätös vaikuttaa toiminnan valvontaan saakka; koska Talvivaara-Yhtiölle annetussa ympäristölupapäätöksessä ei uraania edes mainittu, niin lupapäätösestä tietenkin puuttuivat myös uraanin valvontaa ja seurantaa koskevat lupamääräykset.

Sen seurauksena valvontaviranomainen katsoi, ettei heidän vastuullaan ollut selvittää oliko lähes hallitsemattomassa sakka-altaan vuodossa vuotanut vuotoliemen mukana myös uraania ympäristöön.

 

Myöhemmistä selvityksistä käy ilmi, että Talvivaara-Yhtiö oli alkuperäisen ympäristölupansa vastaisesti pumpannut tuohon sakka-altaaseen avolouhoksen happamia kuivatusvesiä. Allasta ei olisi saanut käyttää vesivarastona eikä altaan pH olisi saanut muuttua happamaksi, ettei kipsiin sitoutetut metallisakat liukenisi takaisin liukoiseen muotoon. Yhtiön luvanvastainen toiminta sekä lupamääräystä heikompi pohjarakenne sakka-altaassa (vettä pidättävä moreenikerros puuttui pohjakalvon alta) aiheuttivat lähes hallitsemattoman vuodon.

Valvojana toimivalle Kainuun ELY-keskukselle Talvivaara-Yhtiö selitti uppopumpun putoamisen rikkoneen pohjamuovikalvoa, mikä aiheutti pohjakalvoon reikiä, jotka sitten vuodon aikana laajenivat. Valvojalle eli Kainuun ELY-keskukselle Talvivaara-Yhtiö lupasi muuttaa uppopumppujen käsittelytapoja sekä olemaan käyttämättä sakka-allasta vesivarastona. (Ympäristönsuojelun tietojärjestelmä, VAHTI: ’Tarkastuspöytäkirja’. Poikkeavat tapahtumat Talvivaaran kaivoksella. 19.3.2010.). Avolouhoksen happamien kuivatusvesien pumppaamistaan sakka-altaaseen ei yhtiö selitellyt.

Uraania! -seminaarissa Helsingissä syyskuussa 2010 STUK:in pääjohtaja Jukka Laaksonen vastasi kysymykseemme miksi STUK ei mennyt mittaamaan uraania: me lähdemme uraania mittaamaan vain jos yhtiö meiltä sellaisen mittauksen tilaa. (’Uraania!’ -seminaarin ‎Säätytalolla järjestivät ‎TEM, STUK ja GTK 10.9.2010. Seminaarin puheenvuorot ovat katsottavissa: http://qsb.webcast.fi/s/stuk/stuk_2010_0910_uraania/)

Katsomme silloisen STUK:in pääjohtajan ottaneen kannakseen, että STUK ei ole uraania tuottavien kaivosten valvontaviranomainen, vaan kyseisille kaivoksille maksua vastaan palveluja tuottava konsulttitoimisto.

Samassa Uraania! -seminaarissa syyskuussa 2010 Talvivaara-Yhtiö ilmoitti aloittavansa välittömästi uraanin talteenottolaitoksen rakentamisen. Kysymykseen kenen vastuulla laitosta rakennetaan ennen valtioneuvoston lupapäätöstä, antoi yhtiön investointijohtaja Kari Vyhtinen selkeän vastauksen: yhtiö rakentaa omalla vastuullaan.

Helmikuussa 2011 Talvivaara-Yhtiö allekirjoitti kaksi sopimusta kanadalaisen uraaniyhtiö Cameconin kanssa, toinen koski Cameconin 60 miljoonan dollarin ennakkoinvestoinnista ”uuttamislaitoksen” rakentamiseksi vuoden 2012 aikana (joka investointi maksetaan takaisin tehtaan toimittamilla uraanituotteilla). Toisen sopimuksen mukaan Camecon ostaisi (investoinnin maksamisen jälkeen) Talvivaaran uraanituotannon vuoteen 2027 saakka yksinoikeudella markkinahintaan (Word Nuclear News -verkkosivusto: ’Cameco on allekirjoittanut kaksi yksinoikeudellista toimintasopimusta Talvivaaran kaivosyhtiön kanssa uraanituotteiden hankkimiseksi Suomen Sotkamon nikkeli-sinkkikaivoksen sivutuotteena’. 8.2.2011.)

Talvivaara-Yhtiö aloittikin heti alkuvuodesta 2011 kanadalaisen uraaniyhtiö Cameconin asiantuntemuksella ja rahoituksella uraanin talteenottolaitoksen rakentamisen tuon sakka-altaan viereen, sen sakka-altaan mahdolliselle vuotoalueelle. Tavoite oli saada talteenottolaitos valmiiksi vuoden 2012 loppuun mennessä.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 17: ’Talvivaara-Yhtiö aloitti uraanin talteenottohankkeen toteuttamisen ilman lupia’.

Talvivaara-Yhtiö käynnisti uraanin talteenottohankkeen toteutustyöt kanadalaisen uraaniyhtiön asiantuntemukseen ja rahoitukseen perustuen jo alkuvuonna 2011, vaikka asianmukaisia lupapäätöksiä ei ollut.

Talvivaara-Yhtiö täydensi valtioneuvostolle tekemäänsä lupahakemusta 31.3.2011, katsoen uraanin tuottamista koskevalla hakemuksella ja siihen annettavalla päätöksellä olevan hallintolainkäyttölaissa tarkoitettu päätöksen välittömän täytäntöönpanon edellyttävä kiireellinen luonne, jonka vuoksi haki lupaa toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta.

Valtioneuvosto myönsi 1.3.2012 Talvivaara-Yhtiölle luvan uraanin talteenottoon. Ministerit Merja Kyllönen, Paavo Arhinmäki, Ville Niinistö, Heidi Hautala, Maria Guzenina-Richardson ja Jukka Gustafsson vastustivat talteenottolupahakemuksen hyväksymistä.

Valtioneuvosto kuitenkin päätti päätöksen kohdassa 3) ’Päätöksen täytäntöönpano’: Valtioneuvosto ei myönnä Talvivaara Sotkamo Oy:lle oikeutta päätöksen välittömään täytäntöönpanoon uraanin talteenottoa koskevassa asiassa.

Useat tahot ilmoittivat julkisesti valittavansa Talvivaara-Yhtiön saamasta uraanin talteenottoluvasta, jonka vuoksi myös Talvivaara-Yhtiöllä oli varmasti tiedossa, ettei valtioneuvoston päätös tullut vielä lainvoimaiseksi.

Mutta siitä huolimatta Talvivaara-Yhtiö esitteli lähes valmista uraanin talteenottolaitostaan vain kaksi viikkoa Valtioneuvoston 1.3.2012 päätöksen jälkeen, kuin päätökseen sisältyvää täytäntöönpanokieltoa ennen kuin päätös on tullut lainvoimaiseksi ei olisikaan olemassa, tai ettei Talvivaara-Yhtiön tarvitsisi lupapäätösten ehtoja noudattaa.

Viittaamme Talvivaara-Yhtiön esittämään MTV3 uutisissa 14.3.2012 jo lähes valmiista uraanilaitoksestaan ja sen toimintavalmiiksi rakentamisaikataulusta:

Lehtiniemi, Keimo. MTV: ’Talvivaaran uraanilaitos on tässä’. ”Talvivaaran kaivoksen uraanilaitoksella on ryhdytty maaliskuun aikana jo laiteasennuksiin. Rakennustyöt valmistuvat syys- lokakuussa. Laitos tuottaa uraanin puolituotetta jo loppuvuodesta, arvioi investointijohtaja Kari Vyhtinen. – Meiltä toki puuttuu edelleen ympäristölupa. Lisäksi tarvitaan Säteilyturvakeskuksen arviointi meidän toimintamalleista ja turvallisuusohjeista. Kun ne on hyväksytetty, voimme aloittaa, Vyhtinen sanoo”. 14.3.2012

Investointijohtaja Vyhtinen ei lausunut mitään siitä, että valtioneuvoston päätöksen mukaan yhtiöllä ei ole lupaa käynnistää toimenpiteitä valtioneuvoston luvan mukaisten toimenpiteiden aloittamiseksi ennen kuin valtioneuvoston päätös on tullut lainvoimaiseksi.

Esitämme hyväksyttäväksi oikeustosiseikaksi 18: ’Talvivaara-Yhtiö rakensi uraanin talteenottolaitoksen lähes valmiiksi vastoin valtioneuvoston päätöksessä esitettyä kieltoa ryhtyä toimenpiteisiin ennen päätöksen lainvoimaiseksi tuloa’.

Talvivaara-Yhtiö rakensi uraanin talteenottolaitoksen lähes valmiiksi jo ennen valtioneuvoston lupapäätöstä omalla vastuullaan ilman asianomaisia lupia ja viranomaisvalvontaa, ja esitteli heti valtioneuvoston lupapäätöksen jälkeen julkisuuteen lähes valmiin uraanin talteenottolaitoksen loppuunsaattamissuunnitelmiaan kuin valtioneuvoston tekemää kieltoa toimenpiteisiin ryhtymisestä ennen päätöksen lainmukaiseksi tulosta ei tarvitsi noudattaa.

3.1.4. Talvivaara-Yhtiön uraanin talteenotto -hakemus valtioneuvostolle; ympäristövaikutusten arviointi.

Talvivaara-Yhtiön alkuperäiseen uraanin talteenottohakemukseensa ollut liittänyt ympäristövaikutusten arviointiselostusta, koska sellaista ei ollut edes aloitettu talteenottohakemuksen jättämisen aikaan 2010. Eikä aloittanut senkään jälkeen.

Talvivaara-Yhtiö täydensi lupahakemustaan 31.3.2011, jonka täydennyksen liitteenä oli selvitys hankkeen ympäristövaikutuksista ja sen liitteinä ympäristövaikutusten arviointiselostus (YVA-selostus) sekä yhteysviranomaisen lausunto YVA-selostuksesta.

Mutta tuota YVA-selostusta Talvivaara-yhtiö ei ollut tehnyt Valtioneuvostolle tehdystä uraanin talteenottohakemuksesta, vaan kyseinen YVA-selvitys oli tehty uraanin talteenottolaitosta koskevaa ympäristölupahakemusta varten vasta maaliskuussa 2011. Valtioneuvoston päätöksessään viittaama Kainuun ELY-keskuksen lausunto koski Yhtiön ympäristölupahakemusta varten tehtyä YVA-selostusta eikä suinkaan Yhtiön valtioneuvostolle esitettyä hakemusta varten tehtyä YVA-selostusta. Sellaista Talvivaara-yhtiö ei ole tehnyt.

Valtioneuvosto totesi 1.3.2012 lupapäätöksensä perusteluissa ympäristövaikutusten arvioimisesta:

Kainuun ELY-keskuksen mukaan ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella päädyttiin perustellusti johtopäätökseen, että uraanin talteenoton seurauksena voidaan olettaa, että uraanin aiheuttamat ympäristövaikutukset kohdealueelle olisivat pienemmät kuin hankkeen toteuttamatta jättämisessä. Uraanin talteenotossa arviointiselostuksessa kuvatulla tavalla pääprosessiliuokseen liukenevasta uraanista päätyy sekä nikkelituotteeseen että kipsisakka-altaaseen merkittävästi pienempi osa kuin ilman talteenottoa.

Kainuun ELY-keskus on todennut Talvivaaran uraanin talteenoton ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta yhteysviranomaisena antamassaan lausunnossa, että Talvivaara Sotkamo Oy:n uraanin talteenoton ympäristövaikutusten arviointiselostus täyttää YVA-asetuksessa arviointiselostukselle asetetut vaatimukset. Lausunnossaan se kuitenkin edellytti lisäselvityksiä muualta tuotavien metallirikasteiden koostumuksesta, prosessoinnista sekä niiden ympäristövaikutuksista.

Edelleen Kainuun ELY-keskuksen mukaan hankkeen toteutuessa on välttämätöntä tarkkailla ja seurata prosessivesien ja ulosjuoksutettavien jätevesien mahdollisia kemikaalijäämiä. Nämä vaatimukset käsitellään hankkeen ympäristöluvan yhteydessä

Lisäksi yhteysviranomaisen lausunnon mukaan on selvitettävä tiedot uraanin talteenottotoiminnassa syntyvistä jätteistä, niiden laadusta ja loppusijoituksesta sekä tehtävä lisäselvitykset mahdollisten kemikaalijäämien tarkkailusta ja seurannasta. Kainuun ELY-keskus toteaa, että ympäristölupahakemusta laadittaessa tulee ottaa huomioon YVA-selostuksesta annetut lausunnot ja mielipiteet sekä edellä esitetyt yhteysviranomaisen lausunnossa olevat lisäselvitysvaatimukset.

Valtioneuvosto katsoo, että hanke täyttää ydinenergian käytön turvallisuutta koskevat vaatimukset ja työntekijöiden sekä väestön turvallisuus on otettu asianmukaisestihuomioon.

Katsomme, että Talvivaara-yhtiö oli toimittanut toisesta lupahakemuksesta tehdyn YVA-selostuksen ja siitä annetun yhteysviranomaisen lausunnon valtioneuvostolle, eikä suinkaan hakemastaan ”ydinenergialain mukaisesta” lupahakemuksestaan, joten valtioneuvosto on perustanut lupapäätöksen väärään yhteysviranomaisen lausuntoon.

Lisäksi toteamme, ettei valtioneuvosto ole lupapäätöksensä perusteluissa todennut luvanhakijan lupahakemuksen perustuneen sellaiseen hankkeesta tehtyyn ympäristövaikutusten arviointiin, jossa olisi huomioitu ydinenergia-asetuksen 62 §:ssä vaaditut hakemukseen liitetyt selvitykset:

4) selvitys suunnitelluista louhinta- tai rikastusmenetelmistä;

5) pääpiirteinen selvitys säteilysuojelujärjestelyistä sekä teknisistä ratkaisuista ja muista järjestelyistä, joilla kaivoksen ja rikastuslaitoksen turvallisuus varmistetaan;

6) selvitys kaivoksen tai rikastuslaitoksen ympäristövaikutuksista sekä selvitys suunnitteluperusteista, joita hakija aikoo noudattaa ympäristövahinkojen välttämiseksi ja ympäristörasituksen rajoittamiseksi;

Edellä kuvattuun lupahakemuksen puutteeseen on yksinkertainen syy; Talvivaara yhtiö jätti valtioneuvostolle uraanin talteenottolupahakemuksensa jo ennen kuin oli edes aloittanut lupahakemuksensa mukaisen hankkeen ympäristövaikutusten arviointiprosessia. Eikä Talvivaara-Yhtiö aloittanut sellaista myöhemminkään.

Kun Talvivaara-Yhtiö sitten myöhemmin käynnisti hankkeen YVA-prosessin, niin teki sen talteenottolaitoksen ympäristölainsäädännön mukaista ympäristölupahakemusta varten.

Kuten valtioneuvostokin päätöksensä perusteluissa selostaa; Kainuun ELY-keskus toteaa, että ympäristölupahakemusta laadittaessa tulee ottaa huomioon YVA-selostuksesta annetut lausunnot ja mielipiteet sekä edellä esitetyt yhteysviranomaisen lausunnossa olevat lisäselvitysvaatimukset.

Esitämme hyväksyttäväksi oikeustosiseikaksi 19:’ Talvivaara-Yhtiö ei toimittanut valtioneuvostolle lupahakemuksensa perusteluksi YVA-lain ja ydinenergia-asetuksen tarkoittamia ympäristöselvityksiä ja yhteysviranomaisen lausuntoja.’

Talvivaara-Yhtiö ei toimittanut lupahakemuksensa liitteenä YVA-selostusta, joka olisi tehty kyseisen lupahakemuksen ympäristövaikutusten arvioimiseksi, eikä myöskään yhteysviranomaisen lausuntoa sellaisesta lupahakemuksesta.

Talvivaara-Yhtiö on toimittanut valtioneuvostolle Kainuun ELY-keskuksen yhteysviranomaisena antaman lausunnon, joka koskee Talvivaara-Yhtiön ympäristöselostusta ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupahakemusta varten.

Kainuun ELY-keskus ei ole antanut sellaista valtioneuvostolle tarkoitettua lausuntoa, että talteenottolaitoksen valtioneuvostolle osoitetussa lupahakemuksessa on ympäristönsuojelulain velvoittamat seikat huomioitu ja että ydinenergia-asetuksen 62 §:n 6) kohdassa vaaditut hakemukseen liitettävät selvitykset olisivat olleet yhteysviranomaisella käytettävissä lausunnon antamista varten.

Valtioneuvosto ei päätöksensä perusteluissa osoita, että Kainuun ELY-keskus olisi antanut Talvivaara-Yhtiölle lausunnon Yhtiön teettämästä YVA-selostuksesta, joka olisi ollut tarkoitettu liitettäväksi valtioneuvostolle osoitettuun lupahakemukseen, ja että valtioneuvosto olisi perustanut käsityksensä sellaiseen yhteysviranomaisen antamaan lausuntoon ympäristövaikutusten asianmukaisesta arvioimisesta, jossa olisi lausuttu ja arvioitu myös ydinenergia-asetuksen tarkoittamia selvityksiä.

Esitämme hyväksyttäväksi oikeustosiseikaksi 20: Väärä ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto valtioneuvoston 1.3.2012 päätöksen perusteluina.

Valtioneuvoston päätös 1.3.2012 ei ole perustunut valtioneuvostolle osoitetun hakemuksen YVA-arviointiin eikä siitä annettuun yhteysviranomaisen lausuntoon, vaan on perustunut ympäristölupahakemuksen sellaiseen ympäristövaikutusten arviointiin ja yhteysviranomaisen lausuntoon, joissa ei ole huomioitu sekä ympäristölainsäädännön että ydinenergia-asetuksen 62 §:n 6) kohdassa vaadittuja selvityksiä.

Talvivaara-Yhtiön hakemuksen täydennyksenään valtioneuvostolle toimittama yhteysviranomaisen lausunto koski Yhtiön ympäristölupahakemustaan varten teettämää YVA-selostusta ja yhteysviranomaisen siitä antamaa lausuntoa. (Lausunto KAIELY/216/07.00/2010 1.3.2010. Oikeasti 1.3.2011.)

Kyseinen yhteysviranomaisen lausunto on liitteenä Talvivaara-Yhtiön ympäristölupahakemukseen TALVIVAARA SOTKAMO OY URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS, sen hakemuksen liitteenä 9. Talvivaara-Yhtiön ympäristölupahakemuksen otsikossa ei siis mainita mitään ydinenergialain mukaisesta kaivos- ja malminrikastustoiminnasta, eikä sen hakemuksen perusteeksi tehdyssä YVA-selostuksesssakaan ole tehty ympäristövaikutusarviointia ydinenergialain tarkoittamaan kaivos- ja malminrikastustoimintaan jonka tarkoituksena on tuottaa uraania. Ei myöskään YVA-selostuksesta tehdyssä yhteysviranomaisen lausunnossa sellaista lausuta.

Mutta tämän Talvivaara-Yhtiön ympäristölupahakemuksen liitteenä 9 olevan yhteysviranomaisen lausunnon yhteen lausumakohtaan valtioneuvosto 1.3.2012 päätöksessään viittasi, kuin valtioneuvostolle olisi esitetty ydinenergialain tarkoittaman kaivos- ja malminrikastustoimintaa koskevan lupahakemuksen perusteeksi tarkoitettu yhteysviranomaisen lausunto.

3.1.5. Talvivaara-Yhtiön uraanin talteenottolaitoksen ympäristölainsäädännön tarkoittama ympäristölupahakemus

Viittaamme edellä aikaisemmin lausuttuun.

Viittaamme Pohjois-Suomen aluehallintoviraston Talvivaara-Yhtiön kaivoksen lupatietosivustoon https://www.avi.fi/web/avi/ymparistoluvat-vireilla-pohjois-suomi-talvivaara-sotkamo

3.1.5.1. Uraanin talteenottolaitoksen YVA-selostus ympäristölupahakemusta varten

Talvivaara-Yhtiö teetti uraanin talteenottolaitoshankkeen ympäristölupahakemusta varten YVA-selostuksen.

Ympäristöselostus on tehty koskien vain erillistä rakennettavaa uraanin talteenottolaitosta koskien, koska Talvivaara-Yhtiöllä oli tavoite hakea sitä talteenottolaitosta ja sen toimintoja koskeva, muusta kaivos- ja malminrikastustoiminnasta erillinen ympäristölupa, ja sen lupahakemuksen liitteeksi Yhtiö tarvitsi YVA-selostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon.

Esitämme hyväksyttäväksi oikeustosiseikaksi 21: ’Talvivaara-Yhtiön uraanilaitoksen ympäristövaikutusten arviointi rajattuna vain uraanin talteenottolaitokseen on ympäristönsuojelulainsäädännön perusperiaatteen vastainen’.

Talvivaara-Yhtiö rajasi uraanin tuotantohankettaan varten tarvittavan ympäristövaikutusten arvioinnin erilliseksi muusta kaivos- ja malminrikastustoiminnastaan irralliseksi arvioinniksi, mikä on vastoin ympäristönsuojelulain 1 §:ssä esitettyä perusperiaatetta tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista kokonaisuutenaan.

YVA-selostuksen sivulla 29 Talvivaara-Yhtiö esittää kaivos- ja malminrikastus -prosessikaavion (kuva 5-2), jossa ei käytä käsitettä kaivos- ja malminrikastustoiminta:

Kuten kuvasta ilmenee, käyttää Talvivaara-Yhtiö malminrikastusprossin loppuvaiheeseen kuuluvista metallisulfidimineraalien saostamiseksi tarvittavista uuttoprosesseista termiä ”metallien talteenotto”. Vaikka se termi olisi yhtiön mielestä sijoittajille ja poliittisille päättäjille yhtiön imagoa edistävä termi, niin virallisissa YVA-prosesseissa ja lupahakemuksissa olisi syytä käyttää virallisia termejä kaivos- ja malminrikastustoiminta, ja sitten yksilöidä niihin sisältyviä alaprosesseja tarkemmilla prosessien toimintaa kuvaavilla virallisilla nimikkeillä.

Kuvasta 5-2 ilmenee myös, että Talvivaara-Yhtiö esittää ympäristöselostuksessaan ympäristövaikutuksia arvioitavaksi vain uuden ”erilliseen” uraanintalteenottolaitokseen sijoitettavaan uuden uuttoprosessin ’uraanin uutto’ osalta:

 

Vaikka kuvasta 5-2 selvästi ilmenee ettei uraanin uuttoprosessi ole sellainen erillinen, itsenäinen ja muusta uuttoprosessista irrallinen yksikkö, jossa itsekseen syntyisi YVA-selostuksessa arvioitu 350 – 500 tonnia uraania vuodessa, vaan kaikki se käsiteltävä uraanimineraali on väistämättä lähtöisin avolouhoksesta louhitusta mustaliuskeesta, kulkenut eri murskausprosessien läpi, malmivaraston läpi, rakeistuslaitoksen läpi, malminrikastustoimintaan kuuluvien malminrikastuskasojen (primääri ja sekundääri)läpi, PLS -altaiden läpi, raffinaattialtaiden läpi, kuparisulfidi-saostuksen läpi, sinkkisulfidi-saostuksen läpi, ja vasta sen jälkeen kyseinen uraanimäärä päätyy kyseiselle uraanin uuttolaitokselle, jossa uraani ensin saostettaisiin irti malminrikastusliuoksesta uraanisulfidimineraaliksi ja sen jälkeen eri uuttoprosessien avulla puhdistettaisiin uraanioksidiksi.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 22: ’Talvivaara-yhtiön YVA-selostuksessaan esittämä uraanin uuttoprosessi’.

Talvivaara-Yhtiön esittämä malminrikastusprossin loppuvaiheeseen kuuluviin saostusprosesseihin lisättäväksi uraanisulfidisulfidimineraalien saostamiseksi tarvittava uusi uuttoprosessi ei ole muista saostusprosesseista irrallinen ja erillinen prosessi, vaan oleellisesti kaivoksen muuhun malminrikastusprosessin loppuvaiheeseen liittyviin saostusprosesseihin liittyvä prosessi.

Radon

Talvivaara-Yhtiö esittää ympäristölainsäädäntöön kuuluvassa YVA-selostuksessaan laajasti teettämäänsä kaivoshankkeen ympäristöön kohdistunutta kaivoslain ja säteilylainsäädännön edellyttämää radiologisen perustilan selvitystä. Talvivaara-Yhtiö selostuksessaan lyhyesti myöntää, että on tilannut perustilaselvityksen tekemisen ostopalveluna STUK:ilta, mutta muuten yleisesti luo mielikuvaa kuin radiologisen selvityksen olisi tehnyt STUK, kuin viranomaisselvityksenä.

Viitaten myöhemmin kuvattuun GTK:n YVA-selostuksesta esittämään lausuntoon, johon yhteysviranomainen yhtyi, katsomme tarpeelliseksi tarkastella Talvivaara-Yhtiön radiologisen perustilan selvityksessään kuvaamaa radonin esiintymistä Talvivaaran kaivoksen ympäristössä.

Mustaliuskemalmissa olevat uraanit sekä uraanin tytärnuklidit siirtyvät malmipellettien mukana malminrikastuskasoihin. Uraanin tytärnuklideja ovat radiumin ja radonin lisäksi myös erittäin vaaralliset polonium ja radioaktiivinen lyijy. Malminrikastuskasoissa malmipelleteissä oleva uraani pääosin liuotetaan rikkihappopitoiseen prosessiliuokseen, mutta tytärnuklidit eivät pääosiltaan liukene vaan jäävät malminrikastuskasoihin. Näin ainakin Talvivaara-Yhtiö perusteli, mutta varsinaista selvitystä radioaktiivisten aineiden kulkeutumisista malminrikastuksen yhteydessä ei tehnyt.

Talvivaara-Yhtiön alkuperäisen YVA-selostuksen mukaan kuumien malminrikastuskasojen läpi puhalletaan valtavilla puhaltimilla ilmaa, mutta ei kuitenkaan selvitetty mitä päästöjä tuohon malminrikastuskasojen läpi puhallettuun ilmaan kertyy. Valtavien puhaltimien ääni on kylläkin luokiteltu ympäristöhaitaksi. Alkuperäisessä Talvivaara-Yhtiön selostuksissa kerrottiin kuumien kasojen vaikutuksesta ilmaan kertyvän merkittävästi vesihöyryä, mikä olisi Yhtiön mielestä merkittävä asia kaivoksen vesitaseen hallinnassa. Uusien vastakasattujen kasojen hyvän pöhinän on kerrottu näkyvän pakkaspäivinä kasojen päällä vesihöyrypilvenä. Kuumien malminrikastuskasojen läpi puhallettavaan ilmaan kertyy siis vesihöyryä; eikö muuta?

Kertyykö siihen kaasumaista radonia ja jo matalissa lämpötiloissa höyrystyvää poloniumia?

Kyse ei ole pelkästään kertapuhalluksella malminrikastuskasojen kasauksen jälkeen kasoista pois puhalletusta radonkaasun ja poloniumhöyryn määristä, vaan siitä että noissa suurissa malminrikastuskasoissa sekä radonia että poloniumia syntyy radioaktiivisten aineiden hajoamisprosessien seurauksina jatkuvasti. Ja ilman mukana ympäristöön puhallettu radon hajoaa siellä uusiksi entistäkin vaarallisemmiksi tytärnuklideikseen.

Vaarallisin on polonium. Poloniumin höyrystyminen alkaa jo noin 35 C° ja lienee täydellisesti höyrystynyt noin 130 C°. Malminrikastuskasojen lämpötila on 60 – 90 C°. Erityinen ongelma syntyy, mikäli höyrystynyt polonium tiivistyy malminrikastuskasojen kylmiin kohtiin, esimerkiksi kylmiin ulkopintoihin, koska silloin on kyse poloniumin rikastumisesta. Ja mitä noille mahdollisesti poloniumista rikastuneille kasan kohdille tapahtuu esimerkiksi asfalttijyrsimillä toteutettavan primäärikasan purkamisen yhteydessä? Talvivaara-Yhtiö ei tällaista mahdollisuutta YVA-selostuksessaan tarkastellut, ei edes riskiarvion muodossa. Mutta ei ole uskottavaa, etteivät kaasumaiset radioaktiiviset aineet, kuten radon, leviäisi ympäristöön malminrikastuskasojen läpi puhallettavan ilman mukana.

Talvivaara-Yhtiö väittää radiologisen perustilaselvitykseen perustuen, ettei ympäristössä löydy normaalista poikkeavia radonpitoisuuksia.

Mutta tuo radiologisen perustilan selvitys, ei suinkaan ole viranomaisselvitys, vaan Talvivaara-yhtiön konsultillaan STUK teettämä radiologinen perustilaselvitys, jonka tilaussopimuksen mukaisesti tilaaja hyväksyy julkistettavat tiedot. Vuonna 2011 ei todellisia STUK:in viranomaismääräyksiä radiologisen perustilaselvityksen toteuttamisiin edes ollut, joten konsultti-STUK oli itse määritellyt radonpitoisuuksien selvitystoteutuksensa Talvivaara-yhtiön kanssa sopien.

Talvivaara Yhtiö esittää YVA-selostuksessaan kaivoksen radiologisen perustilan väliraportissa 28.2.2011 esitetyn ulkoilman radonmittauspisteen. (kuva 11.):

 

Kuva 11. Ulkoilman radonmittauspiste. Talvivaaran kaivoksen radiologisen perustilan selvitys, väliraportti STUK 2011.

Kuten STUK:in kuvasta ilmenee, niin kyseisessä mittaustavassa muovipullon pohja on avoin ja pullon sisällä on alfasäteilylle herkkä ilmaisin, johon pullossa tapahtuva radon -atomin hajoamisessa syntyvä alfasäteilyannos aiheuttaa pistemäisen jäljen. Mittausaikana syntyneiden pistemäisten jälkien määrän perusteella voidaan laskennallisesti määritellä pullon sisällä olleen ilman keskimääräinen radonpitoisuus. Vaikka alfasäteilyä tapahtuisi muovipullon ulkopuolella ei niistä jää jälkiä, koska alfasäteily ei läpäise muovia. Miksi ilman radonpitoisuutta mitataan, vaikka alfasäteily ei edes ohutta muovia läpäise? Kysymys on siitä, että hengitysilman mukana keuhkorakkulaan päässeen radon-atomin hajoamisessa syntyvä alfasäteilyannos aiheuttaa vaurion keuhkorakkulan pintaan. Mitä enemmän radonia, sitä enennän säteilypiikkien aiheuttamia vaurioita keuhkorakkuloiden sisäpintaan ja siten suurempi todennäköisyys keuhkosyöpään.

Milloin tuollainen kuvan 11. mukainen mittaustapa toimii? Se toimii syksyisin, kun maaperä on ilmaa lämpimämpi. Silloin maaperästä nouseva ympäristöään lämpimämpi ilma radoneineen nousee ylöspäin ja osittain tuohon pulloonkin. Mutta kun maaperä ei ole ilmaa lämpimämpi ei ko. mittaustapa toimi, koska normaalisti ilmaa raskaampi radonkaasu jää silloin maanpinnan tasolle eikä nouse pulloon. Tuo pullossa oleva ilmaisin on metrin etäisyydellä maasta eli liian kaukana havaitakseen maanpinnalla tapahtuvan radonin hajoamisesta lähtevää alfasäteilypiikkiä.

Voiko tuo maastossa oleva radonmittauspiste havaita malminrikastuskasoista ympäristöön leviävää radonia? Ei voi. Kuuman malminrikastuskasan läpi puhallettu lämmennyt radonpitoinen ilma nousee korkealle ja sitten jäähdyttyään ilmaa raskaampi radonkaasu laskeutuu maata kohti;

Kyseisen maastossa olevan mittauspullon kohdalla laskeutuva radon ei mene pullon sisälle vaan pullon ulkopinnan ohi kohti maata, eikä siten jätä noihin ilmaisimiin ollenkaan jälkiä. Mutta silti vieressä hengittävä ihminen saisi radonia keuhkoihinsa.

Mikäli malminrikastuskasoista nousevaa radonmäärää ja -pitoisuutta todella haluttaisiin selvittää ja mitata, tulisi suoraan malminrikastuskasojen päälle asettaa radonia mittaavat laitteet. Mutta ei ole asetettu. Tuomme oikeusistuimelle tiedoksi, että Talvivaara-Yhtiön kaivoksen seurantaryhmässä Sotkamon Luonnon edustaja Antti Lankinen on vaatinut tätä tehtäväksi, mutta Talvivaara-Yhtiö väitti mittausta mahdottomaksi, koska ”mittauspurkkien kannattelemiseen tarvittavat rautatangot sulaisivat bioliuotuskasoissa”. Malminrikastuskasojen sisällä muoviset ilmanpuhallusputket eivät sula ja STUK käytti maastossa puukeppejä. Mutta Talvivaara-yhtiö väitti mittausta malminrikastuskasojen päällä mahdottomaksi rautatankojen sulamisen vuoksi. Talvivaara-Yhtiö ei selvästikään halunnut selvittää malminrikastuskasojen radonpäästöjä.

Kaasumaisten radioaktiivisten päästöjen selvittämättä jättäminen heijastuu rajusti kaivoksen sulkemistoimintojen kuvauksiin. Esimerkiksi sekundäärikasojen peittorakenteita Talvivaara-Yhtiö selostaa:

”Toisen vaiheen bioliotuskasat jätetään paikoilleen kaivostoiminnan päätyttyä ja ne peitetään eristeillä, joilla minimoidaan hapen ja veden kulkeutuminen jätteeseen.”

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 23: ’Talvivaara-Yhtiön STUK:illa teettämällä radonmittausmenetelmällä ei voi selvittää malminrikastuskasoista ympäristöön leviävää radonia’.

Kuumien malminrikastuskasojen läpi puhalletun ilman mukana radonkaasu nousee korkealle, ja sitten jäähdyttyään ilmaa raskaampi radonkaasu laskeutuu maata kohti.

Maastossa olevan mittauspullon kohdalla laskeutuva radon ei mene pullon sisälle vaan pullon ulkopinnan ohi kohti maata, eikä siten jätä noihin ilmaisimiin ollenkaan jälkiä. Mutta silti vieressä hengittävä ihminen saisi radonia keuhkoihinsa.

Jotta malmirikastuskasoista nousevaa radonkaasumäärää voisi selvittää, olisi pitänyt niitä radonmittauspulloja asettaa malminrikastuskasojen päälle, mutta sellaiseen ei Talvivaara-Yhtiö suostunut.

YVA-asetuksen velvoittama uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten arviointi

Talvivaara-Yhtiö esitti YVA-selostuksessaan kuin teettämänsä radiologisen perustilan selvitys olisi riittävä selvitys kuvaamaan radioaktiivisista aineista aiheutuvia ympäristövaikutuksia.

Katsomme painokkaasti ettei näin ole. Ensinnäkin radiologisen perustilan selvitys on jo määritelmänsäkin mukaan perustilaselvitys, nimenomaan perustila ennen kaivostoiminnan aloittamista, eikä sen suorittaminen todista myöhemmin käynnistettävästä kaivostoiminnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia.

Toisekseen kaivoslakiin ja säteilylainsäädäntöön perustuva radiologinen perustilaselvitys keskittyy selvittämään havaittavia radioaktiivisia aineita ja niiden säteilytasoja, mutta säteilylainsäädännön mukaiset sallitut raja-arvot ovat säteilyvaikutusten haitallisuuden raja-arvoja, ja ne raja-arvot eivät riitä suojaamaan uraanin ja uraanin tytärnuklidien kemiallisilta ja ekologisilta haittavaikutuksilta, jotka ilmenevät jo kertaluokkaa pienemmillä pitoisuuksilla kuin säteilyvaikutukset.

Sen vuoksi on ympäristölainsäädäntöön kuuluvana annettu vuonna 2006 YVA-asetuksessa uraanin käsittelyyn ehdoton velvoite, että uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten arviointi on tehtävä jo pienenkin uraanin käsittelyn yhteydessä.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 24: ’Talvivaara-Yhtiö ei tehnyt uraanilaitoksen YVA-selvityksessään YVA-asetuksen velvoittamaa uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten arviointia’

YVA-asetuksen velvoittamaa uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten arviointia ei Talvivaara-Yhtiö tehnyt kaivos- ja malminrikastustoiminnastaan eikä myöskään ”uraanin talteenottolaitoksestaankaan”.

3.1.5.2. Yhteysviranomaisen lausunto uraanin talteenottolaitoksen YVA-selostuksesta.

Viittaamme Talvivaara-Yhtiön 16.3.2011 jättämään ympäristölupahakemuksen liitteeseen 9 ’Yhteysviranomaisen lausunto ja muistutukset YVA-selostuksesta’

Yhteysviranomainen ei tuossa lausunnossaan viittaa ympäristösuojelulain 1 §:ään, mutta mainitsee YVA-asetuksen ja YVA-asetuksen (713/2006) 6 §:n hankeluettelon 2 d) kohdan.

Katsomme yhteysviranomaisen lausunnon viittauksen YVA-asetuksen (713/2006) 6 §:n hankeluettelon 2 d) kohtaan oleelliseksi, koska hankkeessa on kyse uraanin tuottamisesta, ja kyseinen hankeluettelon 2 d) kohdassa on nimenomaan velvoitettu tekemään jo pienestäkin uraanin käsittelystä ympäristövaikutusten arviointi.

Mutta koska ympäristönsuojelulain 1 §:n vastaisesti Talvivaara-Yhtiö oli rajannut ympäristövaikutusten arviointinsa koskemaan vain uutta rakennettavaa ”uraanin talteenottolaitosta”, ja yhteysviranomainen sen menettelyn hyväksyi, niin yhteysviranomaisen maininta YVA-asetuksen (713/2006) 6 §:n hankeluettelon 2 d) kohdan huomioimisesta ei vastaa tosiasiallisesti Talvivaara-Yhtiön tekemää ympäristövaikutusten arviointia.

Yhteysviranomainen ei lausunnossaan todennut, että Talvivaara-yhtiön kaivos- ja malminrikastustoiminnassa käsiteltävän uraanin ympäristövaikutusten arviointi olisi tehty YVA-asetuksen (713/2006) 6 §:n hankeluettelon 2 d) kohdan vaatimusten mukaisesti. Tämä on oleellista, sillä kaikki malmirikastusprosessiin sisältyväksi suunniteltuun uuteen uuttolaitokseen tuleva uraani tulee sitä edeltävän kaivos- ja malminrikastusprosessin läpi, eikä sellainen yli 300 tonnin vuosittainen uraanikäsittely voi olla 2 d) kohdassa mainittua pientä uraanimäärää pienempi määrä.

Lisäksi katsomme, ettei yhteysviranomainen myöskään antanut sellaista lausuntoa, että ”talteenottolaitoksen” osalta olisi Talvivaara-Yhtiö tehnyt YVA-asetuksen (713/2006) 6 §:n hankeluettelon 2 d) kohdan vaatimusten mukaisen uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten arvioinnin.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 25: ’Yhteysviranomaisen lausunto Talvivaara-yhtiön uraanihankkeen ympäristölupahakemuksen perustaksi tarkoitetusta ympäristövaikutusten arvioinnista’.

Antamassaan lausunnossaan Talvivaara-yhtiön YVA-selostuksesta uraanilaitoksen ympäristölupahakemusta varten ei yhteysviranomainen lausu eikä todista, että uraanin käsittelyn ympäristövaikutukset olisi arvioitu YVA-asetuksen (713/2006) 6 §:n hankeluettelon 2 d) kohdan vaatimusten mukaisesti ”uraanilaitoksen” osalta eikä myöskään Yhtiön koko kaivos- ja malminrikastustoiminnan osalta.

Talvivaara-yhtiö oli kuitenkin YVA-lain velvoittamana tehnyt YVA-selvityksen eri vaihtoehtoihin perustuen; tässä tapauksessa vain kahteen toteutusvaihtoehtoon perustuen:

VE0: laitosta ei rakennettaisi, joka siis tarkoitti tosiasiallisesti nykyisen toiminnan jatkamista sellaisenaan.

VE1: erillinen uraanin ”talteenottolaitos” uraanin uuttoprosesseineen rakennetaan

Yhteysviranomainen lausui erittäin merkittävästi molemmista vaihtoehdoista, jolloin VE0 vaihtoehdosta lausuessaan yhteysviranomainen tuli tosiasiallisesti lausuneeksi Talvivaara-yhtiön silloin käynnissä olleesta toiminnasta, vaikka ei sitä erikseen korostanutkaan.

Yhteysviranomainen lausui olevansa samaa mieltä GTK:n lausunnossaan esittämästä, ja esitti lausunnon VE0 -vaihtoehdosta, siis Talvivaara-Yhtiön silloisesta toiminnasta:

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 26: ’GTK:n ja yhteysviranomaisen lausunto Talvivaara-yhtiön silloisesta toiminnasta (VE0)’.

– maapeitteen poistaminen nikkelimalmin päältä lisää gammasäteilyä ja radonin vapautumista

– louhinta ja murskaus lisäävät gammasäteilyä ja radonin vapatumista sekä uraanimineraalien leviämistä pölyn mukana

– liuotuskasat (tosiasiallisesti malminrikastuskasat) lisäävät gammasäteilyä ja radonin vapautumista, uraani liukenee pääprosessiliuokseen

– pääprosessiliuoksessa uraani kulkeutuu ja saostuu osaksi nikkelituotteeseen ja osaksi kipsisakkaan

– malmiin verrattuna uraani rikastuu kipsisakka-altaan kiintoaineeseen 3-4 kertaisesti. Uraanin aktiivisuuspitoisuudet kipsisakka-altaan kiintoaineessa lähenevät rajaa 1 Bq/g, joka on raja-arvo ydinenergialain alaisille uraanintuotantojätteille. (STUK/E.Ruokola. ERAC Edu, Kuopio. 19.10.2010)

Yhteysviranomainen lausui VE1 vaihtoehdosta yhtyen GTK lausuntoon:

Tämä osuus yhteysviranomaisen lausunnosta ympäristövaikutusten arvioimisesta ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristölupahakemuksen perusteeksi, oli valtioneuvoston 1.3.2012 lupapäätöksen perusteluna, että luvalla parannettaisiin ympäristön tilaa.

Mutta vaikka yhteysviranomainen yhtyi GTK:n lausuntoon siitä, että nikkelimalmissa esiintyvästä uraanimineraaleista liukenee bioliuotuksessa pääprosessiliuokseen ja että uraanisarjan tytärnuklidit jäisivät primäärikasaan, ei yhteysviranomainen lausunut, että noiden prosessien ympäristövaikutuksia uraanin suhteen ei Talvivaaran voimassa olevassa ympäristöluvassa ollut arvioitu, niiden käsittelyyn liittyvät lupamääräykset puuttuivat, ja että sen takia Yhtiön olisi tullut tehdä YVA-arviointinsa koko kaivos- ja malminrikastustoimintaa koskien kuin myös ympäristölupahakemuksensa. Mutta ei sellaista lausunut.

Kainuun ELY-keskus viittaa myös lausunnossaan TEM:in ympäristösuojelulain mukaisesta YVA-selvityksestä antamaan lausuntoon:

Yhteysviranomainen huomauttaa TEM:in tulkinnan olevan ”ei esitysteknisesti paras mahdollinen”, sillä ydinenergialaki ei ole YVA-lain tarkoittama ”muu hanke tai suunnitelma”, vaan hanketta säätelevä erityislaki. Katsomme lausuman merkitykselliseksi, koska se todistaa yhteysviranomaisen tehneen lausuntoaan YVA-lain tarkoittamana yhteysviranomaisena ympäristölupaviranomaiselle osoitettavan ympäristölupahakemuksen perustaksi, eikä suinkaan ydinenergialain mukaisen lupahakemuksen ympäristövaikutusten arvioimisesta.

Toisekseen yhteysviranomainen huomauttaa TEM:in viittaaman YEL 2 § 1 momentin 2 kohtaan luvantarpeen perusteena olevan harhaanjohtava, joskaan ei suoranaisesti virheellinen: ”ensisijaisena luvantarpeen perustavana lainkohtana on pidettävä YEL 8 §:ää, jonka mukaan ydinenergian käyttö on kielletty ilman lupaa”.

Katsomme yhteysviranomaisen lausunnon olevan merkittävä. Ydinenergian käyttö on kielletty ilman lupaa.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 27: ’Ydinenergian käyttö on kielletty ilman lupaa’.

Mikäli yhteysviranomainen olisi ottanut luvan tarpeen perustan arvioimiseksi myös ydinenergian 1 §:n sekä tulkinnut YEL 2 § 1 momentin 2 kohtaa oikein koko kaivos- ja malminrikastustoimintaa koskevaksi, olisi yhteysviranomainen varmaan tullut johtopäätökseen, että ydinenergian käyttökäsitteen alaisuuteen kuuluva malminrikastuskasoissa tapahtuva uraanin tuottaminen kuuluu YEL:8 §:n alaisuuteen, eikä sitä saa tehdä ilman lupaa. Ja valvontaviranomaisen roolissaan olisi vaatinut Talvivaara-yhtiötä toimenpiteisiin ilmaa lupaa tapahtuvien toimintojen lopettamiseksi tai korjaamiseksi. Mutta ei vaatinut.

3.1.5.3. Talvivaara-Yhtiön ympäristölupahakemus ”uraanin talteenottolaitokselle”

Viittaamme Talvivaara-Yhtiön ympäristölupaviranomaiselle osoittamaan lupahakemukseen, jonka otsikko on: TALVIVAARA SOTKAMO OY URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS.

Tässä hakemuksensa otsikossa Talvivaara-yhtiö ei siis viitannut ydinenergialain mukaiseen kaivos- ja malminrikastuslaitokseen. Hakemuksensa tiivistelmässä Talvivaara-Yhtiö kuvaa:

”Talvivaara Sotkamo Oy hakee ympäristönsuojelulain mukaista toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa Sotkamossa sijaitsevan Talvivaarankaivoksen tehdasalueelle toteutettavalle uraanin talteenottolaitokselle. Samalla haetaan lupaa aloittaa toiminta lupapäätöksen mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Uraanin talteenottolaitos tulee sijoittumaan kiinteäksi osaksi kaivoksen metallin tuotantoprosessia. Laitosta tullaan käyttämään kaivoksen metallintuotannon pääprosessiliuoksessa epäpuhtautena esiintyvän uraanin erottamiseen liuoksesta. Tarkoitus on käsitellä koko metallintuotannonpääliuosmäärä, jonka virtaama nykytilanteessa on noin 1800 m3/h.”

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 28: ’Talvivaara-yhtiön uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupahakemus’.

Vaikka Talvivaara-Yhtiö itse kuvaa lupahakemuksessaan koko malminrikastusliuoksensa 1800 m³/h syötettävän kyseiselle uraanin ”talteenottolaitokselle”, ja sen laitoksen tulevan kiinteäksi osaksi kaivoksen malminrikastusprosessia, ja tunnustaa nykyisessä malminrikastusliuoksessa esiintyvän uraania, ei Talvivaara-Yhtiö selosta kyseisen malmista lähtöisin olevan uraanin käsittelyn ympäristövaikutuksia tehdyn YVA-asetuksen velvoittamalla tavalla koko kaivoksen kaivos- ja malminrikastustoiminnan suhteen, eikä selosta sellaista YVA-asetuksen velvoittamaa uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten arviointia tehdyn edes kyseisen ”Talteenottolaitoksen osalta”.

Talvivaara-Yhtiö ei hakenut lupaa koko kaivos- ja malminrikastustoimintaansa, vaan haki ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 § mukaista toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa Talvivaaran kaivoksen tehdasalueelle toteutettavalle uraanin talteenottolaitokselle. Ja haki lupaa aloittaa toiminta lupapäätöksen mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. 

3.1.5.4. Talvivaara-Yhtiön ympäristölupahakemus alkuperäisen ympäristöluvan tarkistamiseksi ja hakemus alkuperäisen ympäristöluvan tarkistamiseksi

Talvivaaran-Yhtiön alkuperäisessä vuoden 2007 ympäristölupahakemuksessa oli vaadittu yhtiötä tekemään ympäristölupansa tarkistushakemuksen viimeistään keväällä 2011.

Koska kyse oli voimassa olevan ympäristöluvan tarkistamisesta, ei sitä varten ollut tarve tehdä julkisia YVA-selvityksiä, vaan Yhtiö teki tarkistushakemuksensa omaan asiantuntijatyöhönsä perustuen.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 29: ’Talvivaara-Yhtiön ympäristölupahakemus uraanin talteenottolaitokselle ja hakemus alkuperäisen ympäristöluvan tarkistamiseksi’.

Vaikka Yhtiö samaan aikaan oli jo hakenut valtioneuvostolta ”uraanin talteenottolupaa”, oli tehnyt talteenottolaitoksen ympäristölupahakemusta varten YVA-selvityksen ja ympäristölupahakemuksen, ei Yhtiö katsonut tarpeelliseksi esittää koko kaivoksen ympäristölupaa tarkistettavaksi kaivos- ja malminrikastuksessa tapahtuvan uraanin rikastuksen ja käsittelyn suhteen ja siihen kokonaisprosessiin lisättäväksi suunnitellun uraanin uuttoprosessin vuoksi.

Talvivaara ratkaisi asian siten, että jätti ensin lupaviranomaiselle ”uraanin talteenottolaitosta” koskevan ympäristölupahakemuksensa (jossa ei käsittele uraanin rikastusta koko kaivoksen kaivos- ja malminrikastustoiminnassa), ja vähän sen jälkeen alkuperäisen ympäristölupansa tarkistushakemuksen (jossa ei käsittele uraanin käsittelyn ympäristövaikutuksia, ”koska ne on käsitelty aikaisemmin jätetyssä uraanin talteenottolaitosta koskevassa ympäristölupahakemuksessa”.

3.1.6. Talvivaara-Yhtiön uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupa ja koko kaivoksen ympäristöluvan tarkistus

Ympäristölupaviranomainen ryhtyi käsittelemään Talvivaara-Yhtiön uraanintalteenottolupahakemusta Yhtiön hakeman mukaisesti koko kaivoksen kaivos- ja malminrikastustoiminnasta erillisenä lupahakemuksena.

Mutta tiedotustilaisuudessa uraanin talteenottolupahakemuksesta saadun kriittisen asianosaisten antaman palautteen johdosta lupaviranomainen pyysi Talvivaara-Yhtiöltä täydennysselvitystä jo 26.5.2011. Lisäselvityskohteita oli paljon, mutta koska täydennyskehoitusten lähestymistapa oli tarkastella asioita ”mitä muutoksia Talteenottolaitos edellyttää” koko kaivoksen ympäristölupaan, oli Talvivaara-Yhtiöllä helppo ohittaa täydennyskehoitusten varsinainen tarkoitus.

Esimerkiksi ensimmäisen täydennyskehoituksen kohdassa 30. pyydettiin:

Hakijan perusteltu esitys, onko hakemuksen johdosta tarpeen muuttaa muita toimintoja koskevaa voimassa olevaa lupaa (nro 33/07/1)? Jos on niin, mitä muutoksia uraanin talteenottolaitos edellyttää Talvivaaran kaivoksen voimassa oleviin ympäristö- ja vesitalouslupiin ja niiden lupamääräyksiin.

 

 

Talvivaaran vastaus:

Talteenottolaitos ei aiheuta muutoksia uraanin käyttäytymisiin sitä edeltävissä prosesseissa, eikä Talteenottolaitosta varten louhita lisää malmia.

Lupaviranomainen teki Yhtiölle vielä useita täydennyskehoituksia, mutta Talvivaara-Yhtiö pysyi tässä perusasetelmassaan.

Julkisen kritiikin johdosta lupaviranomainen kuitenkin kuulutti 29.6.2012 (Dnro PSAVI/58/04.08/2011) tiedoksiantokuulutuksen, jossa kertoi:

”yhdistäneensä erillisillä hakemuksilla maaliskuussa 2011 vireille tulleiden ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen ja uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupaa koskevan hakemuksen käsittelyn. Kummassakin asiassa kertynyt asiakirja-aineisto on mukana yhdistetyn hakemuksen käsittelyssä, joten jo esitettyjä vaatimuksia ei tarvitse toistaa.”

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 30: ’Lupaviranomainen ei vaatinut Talvivaara-Yhtiötä yhdistämään hakemuksiaan yhdeksi koko kaivos- ja malminrikastustoimintaa koskevaksi ympäristölupahakemukseksi’.

Koska lupaviranomainen ei kuitenkaan tiedoksiantokuulutuksessaan lausunut, että lupaviranomainen velvoittaa hakijan yhdistävän molemmat hakemukset yhdeksi hakemukseksi ja että tähän yhteen yhtenäiseen hakemukseen asianosaiset voisivat tehdä muistutuksensa, oli lupahakemusten käsittelyprosessi tosiasiassa edelleenkin kahden toisistaan erillisen lupahakemuksen käsittely, näennäisesti yhdistetyssä hakemusten käsittelyssä.

Talvivaara-Yhtiö teki vielä 5.4.2013 pyynnön lupaviranomaiselle uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupahakemuksen erillisestä käsittelystä, perustellen että AVI on kuuluttanut uraanin talteenottohakemuksen erikseen, ja että kaivoksen ympäristöluvan- ja vesitalouslupamääräysten tarkistaminen oli erikseen vireillä. Talvivaara-Yhtiö lisäksi toisti, että uraanin talteenottolaitos on muusta kaivostoiminnasta erillinen toimintakokonaisuus ja uraanin talteenotolla on myönteinen ympäristövaikutus.

Sakka-altaiden vuodot kesken Talvivaara-Yhtiön uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupakäsittelyn ja koko kaivoksen ympäristöluvan tarkistuskäsittelyn.

Talvivaara-yhtiöllä ei ollut lupaa uraanin tuottamiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaansa. Talvivaara-Yhtiö oli hakenut ja saanut valtioneuvostolta 1.3.2012 luvan uraanin talteenottoon erillisessä ”uraanin talteenottolaitoksessa, mutta lupa ei ollut lainvoimainen valituskäsittelyn vuoksi, eikä valtioneuvosto ollut antanut lupaa toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta.

Jostain syystä, jota ei jälkikäteisetkään viranomaisselvityksetkään ole julki tuoneet, heti valtioneuvoston kiellettyä toiminnan aloittamisen muutoksenhausta huolimatta Talvivaara-Yhtiö aloitti maaliskuussa 2012 malminrikastusliuoskiertoon kuuluvan ns. raffinaattialtaan happamien liuoksien pumppaamisen sakka-altaiseen. Ympäristöluvan mukaan sakka-allasta ei saanut käyttää vesisvarastona, ja vuoden 2010 sakka-altaan vuodon jälkeen Talvivaara-Yhtiö oli luvannut valvojalle Kainuun ELY-keskukselle, ettei sakka-allasta käytettäisi vesivarastona. Mutta nyt pumppasi raffinaattiliuoksia sakka-altaaseen. Ehkäpä raffinaattiliuokset olisivat vaarattomampia kuin vesi?

Kesän 2012 aikana Talvivaara-yhtiö hankki Kainuun ELY-keskukselta luvat sakka-altaan korotuksille, jotka korotukset tulivat alkusyksyyn 2012 mennessä valmiiksi. Talvivaara-Yhtiö oli julkistanut tavoitteekseen käynnistää Talteenottolaitos syksyllä 2012. Mutta luvat puuttuivat.

Päättäessään käsitellä hakemuksia yhdessä, ja järjestäessään sitä koskevan kuulemistilaisuuden Sotkamoon lokakuussa 2012, teki aluehallintovirasto yhdessä valvojavirasto Kainuun ELY-keskuksen kanssa katselmuksen Talvivaara-Yhtiön kaivokselle. Kuulemistilaisuudessa asianosaiset esittivät tiukkaa kritiikkiä erillistä lupahakemusten käsittelyistä, ja niiden näennäisestä yhteisestä käsittelystä.

Heti lupaviranomaisen katselmuksen ja kuulemistilaisuuden jälkeen Talvivaara-Yhtiön sakka-altaan pohjamuovi petti 4.11.2012 ja allas vuoti hallitsemattomasti kymmenen päivää, pysähtyen vasta kyseisen allaslohkon tyhjentyessä.

On syytä kysyä, eikö lupaviranomainen ja valvojaviranomainen yhteisellä tarkastuskierroksellaan havainneet Talvivaara-Yhtiön käyttävän sakka-allastaan ympäristöluvan vastaisesti?

Talvivaara-Yhtiön raffinaatti-pumppauksien vuoksi altaan liuospinta oli noussut ja pinnan nousun aiheuttaman kohonneen paineen vuoksi valtavan altaan pohjamuovikalvo petti samoista vuoden 2010 vuotokohdista. Happamalla liuoksella kipsistä liuotetut uraanit sekä muutkin liukoiset metallit ja haitalliset aineet vuotivat pohjavuodon kautta suurvuotona ympäristöön ja vesistöihin.

Vähentääkseen sakka-altaan vuoriskiä Talvivaara-Yhtiö juoksutti kipsisakka-altaasta liuosta avolouhokseen, mutta myös ns. eteläiseen purkuvesistöönsä, rakensi useita laajoja maapohjaisia hätäaltaita kerätäkseen vuotavia liuoksia sekä kalkitsi helikoptereilla vuodosta saastuneita hätäpatojen ulkopuolisia maa- ja vesialueita saostaakseen karanneita liukoisia metalleja metallihydroksidiksi, siten pyrkien vähentämään vesistöihin valuvia liukoisia metallimääriä.

Vesistöjen pH, metallipitoisuudet ja sulfaattipitoisuudet nousivat. Liuennut alumiini aiheutti kalakuolemia alapuolisissa vesistöissä.

Säteilyturvakeskus STUK teki 9.11.2012 ’Päätös toiminnan pitämisestä säteilylaissa tarkoitettuna säteilytoimintana’. (Päätös nro 9/3020/2012):

”Kaikkea Talvivaaran vesienkäsittelyä on pidettävä säteilytoimintana, koska kaivospiirin ulkopuolella uraanipitoisuudet Lumijoen vedessä nousivat niin suureksi, että ne ylittivät uraanin säteilyvaikutuksiin perustuvan enimmäistason 100 mikrogrammaa litrassa. Tästä syystä STUK antoi suosituksen olla käyttämättä juoma‐ tai ruokavetenä vettä, jossa uraanipitoisuus ylittää edellä mainitun arvon.”

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 31: ’Talvivaara-Yhtiö tuottaa uraania kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan ilman lupia’.

Talvivaara-Yhtiön ympäristöön saostetut uraanisulfidimäärät, vesistöihin vuotaneet liukoiset uraanit, sekä STUK:in 9.11.2012 antama määräys kaiken Talvivaara-Yhtiön vesienkättelyn pitämistä säteilytoimintana, ovat vahva oikeustosiseikka siitä, että Talvivaara-Yhtiö tuottaa uraania kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan ilman siihen tarvittavia asianmukaisia lupia.

Yhtiön haettavana oleva ”uraanin talteenottolaitos” ei ollut vielä käytössä, joten kyseisiä ympäristöön joutuneita uraanimääriä ei ole voitu tuottaa siellä.

Keväällä 2013 sakka-allas vuoti jälleen. Neljäs kerta. Sen seurauksena lupaviranomainen antoi nopeutettuna välipäätöksenä Talvivaara-yhtiölle luvan jätevesien johtamiseen suuremmalle jätevesimäärille ja -pitoisuuksille kuin alkuperäisessä ympäristöluvassa oli ollut.

Aluehallintovirasto teki 30.4.2014 varsinaisen lupapäätöksen (Dnro PSAVI/58/04.08/2011) ’Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan muuttaminen’.

Aluehallintoviraston myöntämä lupa koskee pääpiirteittäin;

– hakemuksessa tarkoitettua monimetallimalmin louhintaa Kuusilammen avolouhoksesta (15 Mt t/v malmia ja 30 Mt t/v sivukiveä),

– malmin murskausta ja jauhatusta

– ensimmäisen ja toisen vaiheen kasaliuotusta,

– metallien talteenottolaitosta (nikkelin tuotanto enintään 30000 t/v nikkeliä),

– uraanin talteenottolaitosta,

– vety- ja rikkivetytehdasta, kalkin jauhatusta ja sammutusta, energian tuotantoa, tarvekiven louhintaa, toimintaan liittyviä kaivannaisjätteen jätealueita ja kaatopaikkoja sekä muita näihin liittyviä aputoimintoja.

 

Talvivaara-Yhtiö oli lupahakemuksellaan johdatellut lupaviranomaisen harhapoluille, kuin kyseisessä monimetallien louhintaa ja monimetallien tuottamista harjoittavassa kaivoksessa ei noita monia eri metalleja rikastettaisi missään vaiheessa. Uraanikin vain otettaisiin talteen talteenottolaitoksessa. Lupaviranomaisen päätöksen perusteella uraania alkaisi Talvivaarassa syntyä vasta talteenottolaitoksen käyttöönoton jälkeen.

Katsomme että lupaviranomainen teki lupapäätöksen tiedossaan olleiden oikeustosiasioiden vastaisesti, ja tekemättä sellaisen todellisen ’Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan muuttamisen’, jossa olisi annettu lupamääräykset koko kaivoksen kaivos- ja malminrikastustoimintaan, myös uraanin rikastamisen, käsittelyn ja sijoittamisen osalta uraanin ympäristövaikutusten selvityksiin perustuen, jätevesien puhdistuslaitosta koskevissa määräyksissä, ja että uraani olisi huomioitu kaivoksen rakenteita koskevissa lupamääräyksissä, erityisesti malminrikastuskasojen pohja- ja peittorakenteiden määräyksissä, altaiden pohjarakennemääräyksissä sekä erityisesti kaivoksen sulkemis- ja jälkihoitomääräyksin suhteen. Mutta ei huomioitu.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 32: ’Lupaviranomaisen päätös 2014 Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan muuttamisen’.

Vaikka lupaviranomaisella oli tiedossaan syntyneiden ympäristövahinkojen ja STUK säteilytoimintapäätöksen vuoksi tosiasia, että Talvivaara-Yhtiö tuotti uraania kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan ilman asianmukaisia lupia (eikä se uraanin tuottaminen ollut tapahtunut ”uraanin talteenottolaitoksessa”), ei lupaviranomainen tehnyt sellaista Talvivaara-yhtiön ympäristöluvan muutosta, että luvaton uraaninkäsittely malminrikastustoiminnassa loppuisi, tai uraaninkäsittelyä voisi toteuttaa siihen annettujen uusien lupamääräysten mukaisesti ja kaivoksen rakenteisiin annettujen uusien uraanin vuoksi tarkistettujen rakennemääräysten perusteella, ja että kaivoksen jätevesien käsittelyvaatimukset olisi tarkistettu ja kaivoksen lopetus- ja jälkihoitomääräykset olisi tarkistettu uraanista johtuvien ympäristövaikutusten vuoksi.

Vastoin tiedossaan olleita tosiseikkoja, lupaviranomainen teki lupapäätöksensä kuin uraanin tuottaminen alkaisi Talvivaara-yhtiön kaivoksella vasta erillisen ”uraanin talteenottolaitoksen” käynnistyttyä.

Kun lupaviranomainen samassa lupapäätöksessään lisäksi määräsi, että Talvivaara-Yhtiö saa jatkaa alkuperäisen vuoden 2007 mukaisella luvalla, kunnes tämä vuoden 2014 lupapäätös saa lainvoiman, myönsi lupaviranomainen tosiasiallisesti Yhtiölle luvan jatkaa uraanin rikastamista kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan ilman sellaisia asianmukaisia lupia, joilla estettäisiin tai vähennettäisiin uraanista aiheutuvia ympäristövaikutuksia.

Lupaviranomaisen menettelyä on pidettävä ympäristönsuojelulain vastaisena ympäristön pilaamisen sallimisena, jollaiseen lupaviranomaisella ei ole valtuuksia.

3.1.7. Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu lupaviranomaisen päätöksestä annettuihin valituksiin.

Lupaviranomaisen vuoden 2014 lupapäätöksestä valitti Talvivaara-Yhtiö ja 15 muuta tahoa Vaasan hallinto-oikeuteen.

Valitusten vuoksi Vaasan hallinto-oikeus pyysi vastineen uraanin rikastuksesta myös STUK:ilta, joka joutui 11.9.2015 vastineessaan hallinto-oikeudelle tunnustamaan, että uraanirikastetta tuotetaan uraanipitoisesta malmista kemiallisesti:

”Malminrikastamisessa louhitusta ja jauhetusta kiviaineksesta poistetaan hyödytöntä kiveä niin, että jäljelle jää pelkästään malmimineraalia. Uraanirikastetta tuotetaan uraanipitoisesta malmista kemiallisesti”.

Katsomme kyseisen lausunnon olevan selkeästi vastoin lupaviranomaisen päätöksessään käyttämää perustelua, että uraania tuotettaisiin talteenottolaitoksessa uuttamalla uraania pois pääprosessiliuoksesta.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 33: ’Uraanirikasteen tuottaminen’.

Vastoin lupaviranomaisen lupapäätöksessään käyttämää perustelua, lausui STUK lausunnossaan hallinto-oikeudelle, että ”Malminrikastamisessa louhitusta ja jauhetusta kiviaineksesta poistetaan hyödytöntä kiveä niin, että jäljelle jää pelkästään malmimineraalia. Uraanirikastetta tuotetaan uraanipitoisesta malmista kemiallisesti.”

Keväällä 2016 Vaasan hallinto-oikeus kumosi päätöksellään kaikki valituskäsittelyssä olleet Talvivaara-Terrafamen toistaisesti voimassa olevat ympäristöluvat määräten ne päättymään vuoden 2018 lopussa. (Vaasan HAO: ’Valitukset Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistamista ja uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupaa koskevassa ympäristölupa-asiassa’. Päätös nro 16/0090/2. Annettu 28.4.2016.)

Päätöksen pääasiaratkaisun Vaasan hallinto-oikeus kuvaa seuraavasti:

Päätös on voimassa määräaikaisena enintään 31.12.2018 saakka. Mikäli toiminnanharjoittaja aikoo jatkaa toimintaansa 31.12.2018 jälkeen, tämä päätös on voimassa mainitun ajankohdan jälkeen siihen saakka, kunnes toiminnanharjoittajan viimeistään 31.8.2017 vireille panema uutta ympäristölupaa koskeva lupahakemus on lainvoimaisella tai täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä ratkaistu.

Katsomme hallinto-oikeuden päätöksellään kumonneen Talvivaara/Terrafamen Talvivaaran kaivoksen kaivos- ja malminrikastustoimintaa määrittävän toistaiseksi voimassa olleen alkuperäisen vuoden 2007 ympäristö- ja vesitalousluvan päättyväksi vuoden 2018 loppuun, ja antaneen tilapäisen luvan toiminnanharjoittajalle, ehdolla että on jättänyt uuden ympäristölupahakemuksen 31.8.2017 mennessä, jatkaa toimintaansa sen alkuperäisen ympäristöluvan mukaisesti (jätevesien suhteen tarkennetuin lupamääräyksin) kunnes uusi ympäristölupahakemus on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 34: ’Vaasan hallinto-oikeus kumosi lupaviranomaisen vuoden 2014 ympäristölupapäätöksen sekä määräsi vuoden 2007 toistaiseksi voimassa olleen lupapäätöksen päättymään vuoden 2018 loppuun.’

Vaasan hallinto-oikeus kumosi päätöksellään 16/0090/2 Talvivaara-yhtiön alkuperäisen toistaiseksi voimassa olleen ympäristö- ja vesitalousluvan päättymään vuoden 2018 loppuun.

Mikäli toiminnanharjoittaja jättää 31.8.2017 mennessä uuden ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen, on alkuperäinen ympäristölupa tilapäisesti voimassa, kunnes uusi ympäristölupahakemus on lainvoimaisesti ratkaistu.

Hallinto-oikeus jätti päätöksessään tutkimatta uraanin talteenottolaitoksen ympäristövaikutusten arviointia koskeneet valitukset, joten hallinto-oikeus ei antanut sellaista ratkaisua, jossa olisi tutkinut ja ratkaissut uraanilaitoksen ympäristövaikutukset arvioidun YVA-asetuksen uraanin käsittelyä koskevien ympäristövaikutusten arviointivelvoitteiden mukaisesti.

Hallinto-oikeus ei tehnyt sellaista päätöstä, että uraanin talteenottolaitosta koskeva lupaviranomaisen päätös jäisi voimaan, vaikka koko kaivoksen ympäristölupa muuten määrättiin uudelleen haettavaksi.

Hallinto-oikeus ei tehnyt sellaista päätöstä, että uraanin talteenottolaitos voitaisiin ottaa käyttöön ennen kuin koko kaivoksen kaivos- ja malminrikastuslupa on lainvoimaisesti ratkaistu.

3.1.8. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä annettuihin valituksiin.

Korkeimpaan hallinto-oikeuteen oli tehty yhteensä 13 valitusta Vaasan hallinto-oikeuden Terrafame Oy:n Talvivaaran kaivoksen ympäristönsuojelu- ja vesitalousasioissa 28.4.2016 antamista neljästä päätöksestä. Valitusaika päättyi 30.5.2016.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös nro: 16/0090/2, joka koskee lupamääräysten tarkistamista ja uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupaa, haki muutosta Terrafame Oy ja Suomen luonnonsuojeluliitto ry.

KHO ratkaisi asian 9.5.2017 vuosikirjapäätöksellään KHO:2017:76, jossa pääsääntöisesti hylkäsi tehdyt valitukset ja pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun voimassa.

Yleiskuvauksenaan KHO lausui: ”Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lupaviranomaisen on lähtökohtaisesti tutkittava asia siinä laajuudessa kuin se on saatettu vireille. Jos kuitenkin hakemusta tutkittaessa käy ilmi, että lupa-asian ratkaiseminen toiminnan saattamiseksi lainmukaiselle perustalle edellyttää asian tutkimista hakemusta laajemmin, viranomaisen tulee antaa toimivaltansa puitteissa tätä kokonaisuutta koskeva ratkaisu.”

Ratkaisuselostuksessaan KHO perustelee mm.:

”Talvivaaran kaivoksen toiminnassa ei ole kyetty koko toiminta-aikana kaikilta osin noudattamaan myönnetyn lainvoimaisen, toistaiseksi voimassa olevan ympäristö- ja vesitalousluvan määräyksiä. Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä kuvatuissa poikkeuksellisissa oloissa, kuten hallinto-oikeuskin, etteivät luvan myöntämisen edellytykset toistaiseksi voimassa olevana enää tässä tilanteessa täyty.”

”Siltä osin kuin kyseessä on ollut voimassa olevan luvan olennainen muuttaminen, on hakemuksen mukaisiin kokonaan uusiin osatoimintoihin voitu myöntää lupa vain määräajaksi. Kaivoksen toiminta edellyttää toisaalta malmion sijainnin vuoksi toistaiseksi voimassa olevia luparatkaisuja. Toiminnanharjoittajalla on kuitenkin mahdollisuus hakea toiminnalleen uutta ympäristö- ja vesitalouslupaa hallinto-oikeuden päätöksessä asetetussa määräajassa eli 31.8.2017 mennessä. Uuden ympäristö- ja vesitalousluvan myöntäminen tällöin edellyttää, että kaivoksen toiminta vastaa hakemuksessa kuvattua ja luvan myöntämisen edellytykset voidaan muutoin täyttää.”

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 35: ’KHO piti vuosikirjapäätöksellään voimassa hallinto-oikeuden päätöksen Talvivaaran kaivoksen toistaisesti voimassa olleen ympäristö- ja vesitalousluvan kumoamisesta.

KHO katsoi, kuten hallinto-oikeuskin, etteivät luvan myöntämisen edellytykset toistaiseksi voimassa olevana enää tässä tilanteessa täyttyneet.

”Kaivoksen toiminta edellyttää toisaalta malmion sijainnin vuoksi toistaiseksi voimassa olevia luparatkaisuja. Toiminnanharjoittajalla on kuitenkin mahdollisuus hakea toiminnalleen uutta ympäristö- ja vesitalouslupaa hallinto-oikeuden päätöksessä asetetussa määräajassa eli 31.8.2017 mennessä.”

”Uuden ympäristö- ja vesitalousluvan myöntäminen tällöin edellyttää, että kaivoksen toiminta vastaa hakemuksessa kuvattua ja luvan myöntämisen edellytykset voidaan muutoin täyttää.”

KHO ei erikseen tehnyt mitään sellaista ratkaisua, jonka perusteella voitaisiin olettaa ettei erillinen ”uraanin talteenottolaitos” sisältyisi tuohon velvoitteeseen hakea uutta ympäristö- ja vesitalouslupaa.

KHO ei erikseen myöskään tehnyt mitään sellaista ratkaisua, jonka perusteella voitaisiin katsoa, ettei koko kaivoksen kaivos- ja malminrikastustoimintaan sisältyvää uraanin rikastusta ja käsittelyä malminrikastuskasoissa sekä tuotetun uraanirikasteen sijoituskysymykset huomioituna velvoitettaisi sisältymään uuteen haettavaan ympäristölupaan selvitettävänä ja arvioitavana asiana ympäristövaikutukset arvioituna ja luvan myöntämisen edellytykset selvitettynä.

Katsomme, että nyt tämä käsittelyssä oleva oikeudenkäynti Korkeimmassa hallinto-oikeudessa johtuu juuri KHO:n vuosikirjapäätöksen KHO:2017:76 ratkaisusta, jolla KHO katsoi kuten hallinto-oikeuskin, että etteivät luvan myöntämisen edellytykset toistaiseksi voimassa olevana täyttynyt, ja velvoitti toiminnanharjoittajaa tekemään uuden ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen määräaikaan mennessä.

KHO huomautti vielä erikseen, että luvan myöntäminen tällöin edellyttää, että kaivoksen toiminta vastaa hakemuksessa kuvattua ja luvan myöntämisen edellytykset voidaan muutoin täyttää.

Katsomme kyseisen KHO:n vuosikirjapäätöksen kirjauksen olevan oleellisen tärkeä arvioitaessa tällä hetkellä kyseisen tilapäisen ympäristölupansa varassa toimivaa Terrafamen kaivostoimintaa.

Katsomme ettei Terrafamen nykyinen toiminta vastaa tilapäisessä ympäristöluvassa kuvattua toimintaa: siinä tilapäisesti voimassa olevassa vuoden 2007 ympäristöluvassa ei uraania mainita, eikä ole annettu kaivos- ja malminrikastustoimintaan liittyviä uraania ja uraanin käsittelyjä koskevia lupamääräyksiä.

4. Terrafamen lupahakemus ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 2. kohdan mukaiseen toimintaan on ydinenergialain vastainen.

Viittaamme edellä kohdissa 2. ja 3. lausumaamme.

Viittaamme edellä kohdissa 2. ja 3. määriteltyihin 35:een oikeustosiseikkaan.

Viittaamme TEM:in Terrafamen lupatietosivustoon https://tem.fi/terrafamen-uraanin-talteenotto

Viittaamme Terrafamen lupahakemuksessaan käyttämään otsikkoon:

Katsomme, että Terrafame otsikossaan toistaa Talvivaara-Yhtiön luomaa harhauttavaa käsitettä, kuin ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen kaivos- ja malminrikastustoiminta jonka tarkoituksena on uraanin tuottaminen, ei koskisikaan Terrafamen kaivos- ja malminrikastustoimintaa kokonaisuutenaan, vaan että Terrafame voisi ilman oikeusperusteisia perusteita hakea ikään kuin tosiasioiden vastaisesti kokonaistoiminnastaan näennäisesti erotetulle malminrikastusprosessin yhdelle uuttoprosessin osalle erillistä ”uraanin talteenottolupaa”, vaikka sellaista uraanin talteenottolupaa ei ydinenergialaki tunne.

4.1. Terrafamen nykyisen toiminnan lainmukaisuus.

Viittaamme oikeustosiseikkoihin:

oikeustosiseikat 1-5: ’määritelmät’.

oikeustosiseikka 15: ’Sakka-altaiden uraanit’

oikeustosiseikka 22: ’Talvivaara-yhtiön YVA-selostuksessaan esittämä uraanin uuttoprosessi’.

oikeustosiseikka 26: ’GTK:n ja yhteysviranomaisen lausunto Talvivaara-yhtiön silloisesta toiminnasta (VE0)’.

oikeustosiseikka 31: ’Talvivaara-Yhtiö tuottaa uraania kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan ilman lupia’.

oikeustosiseikka 32: ’Lupaviranomaisen päätös 2014 Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan muuttaminen’.

oikeustosiseikka 33: ’Uraanirikasteen tuottaminen’

oikeustosiseikka 34: ’Vaasan hallinto-oikeus kumosi lupaviranomaisen vuoden 2014 ympäristölupapäätöksen sekä määräsi vuoden 2007 toistaiseksi voimassa olleen lupapäätöksen päättymään vuoden 2018 loppuun.’

oikeustosiseikka 35: ’KHO piti vuosikirjapäätöksellään voimassa hallinto-oikeuden päätöksen Talvivaaran kaivoksen toistaisesti voimassa olleen ympäristö- ja vesitalousluvan kumoamisesta.

”Uuden ympäristö- ja vesitalousluvan myöntäminen tällöin edellyttää, että kaivoksen toiminta vastaa hakemuksessa kuvattua ja luvan myöntämisen edellytykset voidaan muutoin täyttää.”

Terrafame omassa lupahakemuksessaan valtioneuvostolle ositta, ettei kaivoksen toiminta vastaa nykyisiä voimassa olevia lupia.

Hakemuksessaan Terrafame esittää otsikon 4.2. ’Uraanin esiintyminen kallioperässä ja käyttäytyminen kaivosprosessissa’ alla kaivoksen toiminnasta uraanitasekaaviot, jossa on esitetty myös kaivoksen nykyistä toimintaa kuvaava uraanitasekaavio:

Kaaviosta on tulkittavissa, että louhoksesta louhitun malmin mukana kasataan malminrikastuskasoihin (primäärikasat ja sekundäärikasat) uraania 300 tn vuodessa. Malminrikastuskasoista rikastetaan uraania pääprosessiliuokseen 150 tn vuodessa, joka pääprosessiliuoksen mukana pumpataan saostuslaitokseen (”metallitehdas”), josta pumpataan saostusprosessien sakkojen mukana 50 tn uraania vuodessa sakka-altaaseen.

Kuvan mukaan saostuslaitoksesta palautuu pääprosessiliuoksen mukana malminrikastuskasoihin uraania 100 tn vuodessa, joka tarkoittaa, että vuosittain malminrikastuskasoihin kasataan vuosittain 300 tn uraania, josta määrästä poistuu vuosittain 50 tn sakka-altaisiin. Ja alle 1 tn uraania nikkelisulfiittimineraalituotteeseen. Siis malminrikastuskasoihin kumuloituvasti vuosittain 250 tn uraania.

Kuvan mukaan nyt yli kymmenen vuoden toiminta-ajan perusteella malminrikastuskasoihin on kasattu yhteensä 2500 tn uraania ja sakka-altaaseen 500 tonnia.

Katsomme Terrafamen nykyisestä toiminnastaan esittämän uraanitasekaavion osoittavan selvästi, että kyseessä on ydinenergialain tarkoittama kaivos- ja malminrikastustoiminta, jonka tarkoituksena on tuottaa uraania, mutta jolla toiminnalle ei ole olemassa ydinenergialain eikä myöskään ympäristönsuojelulain mukaisia lupia.

Terrafame ei edes ole hakenut sellaisia lupia, eikä hae edes tässä valtioneuvostolle osoittamassaan hakemuksessa sellaisia lupia, vaan hakee lupaa erilliselle ”uraanin talteenottolaitokselle”, perustelunaan, että sellainen ”talteenotto” pienentäisi sekä malminrikastuskasoille palautuvaa uraanimäärää että sakka-altaaseen menevää uraanimäärää.

Katsomme ettei sellainen ”uraanin talteenotto” muuta kyseisessä uraanitasekaaviossa esitettyä uraanin tuottamista kaivos- ja malminrikastustoiminnassa sellaiseksi, ettei se toiminta tarvitsisi ydinenergialain ja ympäristönsuojelulain mukaisia lupia. Vaikka ”uraanin talteenotto” aloitettaisiin, niin silloinkin kaivoksesta kasattaisiin joka vuosi malminrikastuskasoin 300 tonnia uraania. Eikä Terrafame osoita, ettei sellaisen uraanimäärän käsittelylle tarvittaisi asianmukaisia lupia.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 36: ’Terrafamen nykyinen toiminta on lain vastaista’.

Terrafame tuottaa nykyisessä toiminnassaan vuosittain 250-300 tonnia uraania, eikä sille toiminnalle ole asianmukaisia ydinenergialain ja ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisia lupia. Yhtiö siis toimii lainvastaisesti.

Nykyisen toiminnan lainvastaista tilaa ei erillinen ”uraanin talteenottolaitos” muuta lainmukaiseksi.

Nykyinen kaivoksen lainvastainen toiminta aiheuttaa uusien lupien myöntämisen esteen

 

4.1. Terrafamen hakemus ”uraanin talteenottamiseksi”

Terrafame esittää hakemuksessaan uraanitasekaavion ”kun uraanintalteenottolaitos on käynnissä”:

Kuten kuvasta voi havaita, ei kyseistä talteenottolaitosta voi havaita. Ei edes Terrafame ole pystynyt piirtämään sitä malminrikastusprosessien saostusprosesseista (”metallitehdas”) erilliseksi laitokseksi, koska se ei ole niistä saostusprosesseista erillinen laitos.

Kuten kuvasta ilmenee, Terrafamen kaaviossaan kuvaama vuosittainen 135 tn ”luonnonuraanituote” tuotetaan louhoksesta vuosittain tuotetusta 300 tn uraanimäärästä malminrikastuskasoihin, eikä suinkaan mistään sellaista erillisestä ”uraanin talteenottolaitoksesta”, mitä Terrafame ei edes ole pystynyt tuohon kaavioon piirtämään. Myytäväksi tuotettava uraanimäärä olis pois nykyisestä takaisin malminrikastuskasoille pumpattavasta uraanimäärästä, mutta sen takaisin pumppaamisen vähentäminen myytävän tuotteen avulla ei muuta sitä tosiasiaa, että se uraani tuotetaan malminrikastuskasoissa rikastamalla rikkihappoliuoksella irti malmista. Se uraanin tuottamismäärä malminrikastuskasoissa ei vähene myytäväksi menevän ”luonnonuraanituotteen” vuoksi.

Mutta kyseisellä uraanin rikastamisella malminrikastustoiminnassa ei ole asianmukaisia ydinenergialain ja ympäristönsuojelulain edellyttämiä lupia.

Kuitenkin Terrafame hakee tässä valtioneuvostolle osoitetussa hakemuksessa lupaa vain uraanin ”talteenottolaitokselle”, eikä hae toiminnalleen ydinenergialain mukaista ja tarkoittamaa lupaa koko kaivos- ja malminrikastustoiminnalleen, jonka tarkoituksena on tuottaa uraania.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 37: ’Terrafamen uraanin talteenottolupahakemus on lain vastainen’.

Kuten Terrafamen lupahakemuksessaan esittämästä uraanitasekaaviosta ilmenee, tuottaa Terrafame myös talteenottolaitoksen käynnissä ollessakin uraanin malminrikastuskasoissa, pumppaa sen prosessiliuoksen mukana saostusprosessiin (josta ei voi erillistä uraanin saostusprosessia erottaa), ja saostusprosessien jälkeen prosessiliuoksen mukana palaa uraania aikaisempaa vähemmän takaisin malminrikastuskasoille.

Tämä aikaisempaa vähempi malminrikastuskasoille palautettava uraanimäärä ei muuta sitä tosiasiaa, että uraani tuotetaan malminrikastuskasoissa eikä sillä uraanin tuottamisella ole ydinenergialain edellyttämää lupaa, eikä Terrafame sellaista tässä valtioneuvostolle osittamassaan lupahakemuksessa hae.

4.1.1. Terrafamen hakemus ”uraanin talteenottamiseksi”, YVA-selostus

Viittaamme oikeustosiseikkaan 20: ’ Väärä ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto valtioneuvoston 1.3.2012 päätöksen perusteluina’.

Viittaamme oikeustosiseikkaan 24: ’Talvivaara-Yhtiö ei tehnyt uraanilaitoksen YVA-selvityksessään YVA-asetuksen velvoittamaa uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten arviointia’

Viittaamme oikeustosiseikkaan 28: ’Talvivaara-yhtiön uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupahakemus’.

Terrafame ei liittänyt valtioneuvostolle esittämänsä ”uraanin talteenotto” hakemuksensa perusteeksi YVA-selvitystä omasta hankkeestaan, vaan esitti lupaviranomaiselle lupahakemuksensa liitteenä 9a virheellisesti ja tosiasioiden vastaisesti asiakirjan Talvivaara-yhtiön aikoinaan teettämästä YVA-selvityksestä Talvivaara-yhtiön uraanin talteenottolaitoksen ympäristölainsäädännön mukaisen ympäristölupahakemuksen perustaksi.

Esitämme hyväksyttäväksi oikeustosiseikaksi 38: ’Terrafame esitti valtioneuvostolle osoitetun lupahakemuksensa perusteeksi virheellisen YVA-selostuksen’.

Terrafame ei ollut tehnyt YVA-selostusta omasta hankkeestaan, vaan esitti lupahakemuksensa perustaksi virheellisen Talvivaara-yhtiön laatiman YVA-selostuksen, joka ei ollut tarkoitettu ydinenergialain mukaisen hakemuksen perustaksi, vaan oli tarkoitettu ympäristönsuojelulain tarkoittaman ympäristölupahakemuksen perustaksi.

Katsomme Terrafamen edellä kuvatun Talvivaara-Yhtiön YVA-selostuksen liittämisen valtioneuvostolle osoitetun ydinenergialain mukaisen lupahakemuksensa liitteeksi 9a erityisen harhauttavaksi siksi, että kyseisessä Talvivaara-Yhtiön YVA-selostuksessa ei ole ollut nyt Terrafamen kuvaamaa kaivos- ja malminrikastustoimintansa uraanitasetta.

Täten Talvivaara-yhtiön ympäristönsuojelulain ympäristölupahakemuksen perusteeksi tehdyssä YVA-selvityksessä ei arvioitu kyseisiä nyt Terrafame uraanitaseessaan esittämiä uraanimääriä, eikä niiden uraanimäärien käsittelyprosesseja YVA-asetuksen hankeluettelon 2 d) kohdan velvoitteen mukaisesti uraanien kemiallisten ja ekologisten vaikutusten arvioimiseksi ja selvittämiseksi.

4.1.2. Terrafamen hakemus ”uraanin talteenottamiseksi”, yhteysviranomaisen lausunto YVA-selostuksesta

Terrafame ei liittänyt valtioneuvostolle esittämänsä ”uraanin talteenotto” hakemuksensa perusteeksi yhteysviranomaisen lausuntoa oman hankkeensa YVA-selvityksestä (koska ei sellaista YVA-selvitystä ollut tehnyt), vaan esitti lupaviranomaiselle lupahakemuksensa liitteenä 9b virheellisesti ja tosiasioiden vastaisesti Talvivaara-yhtiön aikoinaan teettämästä YVA-selvityksestä yhteysviranomaisen antaman lausunnon.

Katsomme kyseisen yhteysviranomaisen lausunnon sekä virheelliseksi että muutenkin mitättömäksi tämän Terrafamen valtioneuvostolle osoitetun lupahakemuksen perusteeksi. Ensinnäkin se on lausuttu tehty toisen hakemuksen YVA-selostukseen. Toisekseen yhteysviranomaisen lausunto ei ole sellaisenaan viranomaisen päätös esitetyn YVA-selostuksen riittävyydestä, vaan sen YVA-selostuksen riittävyys tulee osoitetuksi vasta hankkeen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulon myötä. Talvivaara-yhtiön lupahakemukset ovat kumottu KHO:n päätöksillä, joten niiden hakemusten YVA-selostukset ja niistä yhteysviranomaisen antamat lausunnot ovat myöskin kumoutuneet.

Esitämme hyväksyttävän oikeustosiseikaksi 39: ’Terrafame esitti valtioneuvostolle osoitetun lupahakemuksensa perusteeksi virheellisen ja kumouneen yhteysviranomaisen lausunnon’.

Terrafame esitti tietoisesti, virheellisesti ja tosiasioiden vastaisesti lupahakemuksensa perusteeksi Talvivaara-Yhtiön toiseen lupahakemukseen tehdyn kumoutuneen YVA-selostuksen ja siitä yhteysviranomaisen antaman lausunnon, jonka Terrafame on tiennyt kumoutuneen KHO:n käsittelyissä.

Yhteenveto Terrafamen lupahakemuksesta

Viitaten edellä esitettyihin perusteluihin, katsomme että luvanhakija Terrafame on kuvannut harhauttavasti ja ydinenergialaissa tuntemattomilla käsitteillä lupahakemuksessaan kaivos- ja malminrikastusprosessinsa, on kuvannut toimintaansa koskevaa ydinenergialakia ja lain velvoitteita virheellisesti, ei ole hakenut ydinenergialain mukaista lupaa uraanin tuottamiseksi kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan vaan on hakenut lupaa ”uraanin talteenottamiseksi” jollaista käsitettä ei ydinenergialaissa ole määritelty.

Terrafame Oy on perustellut lupahakemustaan osittain puutteellisesti, osittain harhauttavilla oikeustosiseikoilla ja osittain todistustosiseikkojen vastaisesti, jonka vuoksi katsomme Terrafamen jättämän lupahakemuksen lainsäädännön vastaiseksi.

 

5. TEM:in laatima muistio Terrafamen lupahakemuksesta

Viittaamme edellä kohdissa 2., 3. ja 4. lausumaamme.

Viittaamme edellä esitettyihin oikeustosiseikkoihin 1-39.

Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Eriika Melkas on laatinut 6.2. muistion Terrafamen valtioneuvostolle osoitetusta lupahakemuksesta.

Muistion alussa heti ensimmäisessä kappaleessa esitetään kuin Terrafame olisi esittänyt ydinenergialain mukaisen hakemuksen:

”Terrafame Oy (jäljempänä hakija) on hakenut 30.10.2017 valtioneuvostolta ydinenergialain (990/1987) 21 §:ssä tarkoitettua lupaa 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tuottaminen Sotkamossa.”

Viitaten edellä oikeustosiseikoissa 1 – 39 esitettyyn, katsomme että muistiossa annetaan heti aluksi harhauttava kuva, kuin Terrafamen lupahakemus olisi ydinenergialain tarkoittamalla tavalla ja -lainmukaisesti tehty hakemus kaivos- ja malminrikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tuottaminen Sotkamossa.

Katsomme ettei muistiossa ette muistiossa käytetä lainmukaista termiä ”tuottaminen” termiä aloituksen jälkeen kuin vasta kuvauksessa minkä lainkohdan mukaisesti valtioneuvosto voisi päätöksensä tehdä. Muistio käsittelee kokonaisuudessaan lainvastaiseen käsitteeseen ”uraanin talteenotto” Terrafamen hakemusta, eikä muistiossa perustella kyseisen lainvastaisen käsitteen käyttämistä.

Muistiossa ei viitata Terrafamen hakemuksessaan esittämään uraani uraanitasekaavioon, vaan pelkään sen perusteella esitettyyn lopputulokseen uraanin päätymisistä:

Tällä hetkellä talteen otettavaksi suunniteltu uraani päätyy valtaosin kaivoksen sekundäärikasoihin (n. 100 tonnia vuodessa) ja kipsisakka-altaaseen (n. 50 tonnia vuodessa).

Pieni määrä (hieman alle tonni vuodessa) jää kaivoksen nikkelituotteeseen.

Katsomme edellä kuvatun kuvauksen avulla jätetyn muistiossa kuvatun Terrafamen kaivoksen todellinen ydinenergialain mukainen kaivos- ja malminrikastustoiminta, jota uraanitasekaavio yleisesti kuvaava.

Katsomme erityisen harhauttavaksi, ettei muistiossa oteta kantaa siihen, että hakijan uraanitaseessa kuvaamien kaivos- ja malminrikastusprosessien ydinenergialain, säteilylain ja YVA-asetuksen hankeluettelon 2 d) -kohdan velvoittamia selvityksiä uraanin ja uraanin tytärnuklidien vaikutuksista ympäristöterveyteen, ympäristöön, ilmaan ja vesiin ole Terrafamen lupahakemuksessa huomioitu.

Muistiossa ei edes huomauteta, että Terrafamen lupahakemuksen liitteenä ovat virheelliset Talvivaara-Yhtiön YVA-selostus ja siitä yhteysviranomaisen lausunnot (jotka olivat tehty eri lupahakemukseen, ja jotka selvitykset eivät enää ole voimassa). (viittaamme esittämiimme oikeustosiseikkoihin 24, 25 ja 26)

Muistiossa kuvataan oikeusperusteisesti virheellisesti, kuin Terrafamella olisi ”laillisesti luvitettu ja määräykset täyttävä” kaivoksen edellisen toiminnanharjoittajan Talvivaara Sotkamo Oy:n omana toiminta-aikanaan rakentama ja sittemmin hakijan omistukseen siirtynyt laitos myytävän uraanipuolituotteen valmistamiseen.

Muistiossa ei mainita, että valtioneuvosto myöntäessään Talvivaara-Yhtiölle luvan ”uraanin talteenottoon” samalla kielsi Talvivaara-yhtiötä ryhtymään toimenpiteisiin ennen päätöksen lainvoimasektituloa. KHO kumosi valtioneuvoston päätöksen, joten koskaan ei Talvivaara-yhtiöllä ole ollut lainvoimaista lupaa rakentaa laitosta uraanipuolituotteen valmista varten. Nyt muistio kiertää tuon oikeudellisen perusteen maininnalla, että hakemuksen on katsottu rauenneen.

Edellä kuvatun muistion puutteen katsomme haettavana olleen ydinenergialain mukaisen hakemuksen edellytysten täyttymiselle: muistiossa ei ollenkaan kuvata, mitä selvityksiä, lausuntoja, tarkastuksia ja lupaprosesseja on ydinenergialain mukaan vielä tehtävä, jotta kyseinen ”Talvivaara Sotkamo Oy:n omana toiminta-aikanaan rakentama ja sittemmin hakijan omistukseen siirtynyt laitos” täyttäisi ydinenergialain vaatimukset, ja sille voitaisiin myöhemmin eri prosessin perusteella antaa käyttölupa.

Muistiossa kuvataan myös tosiasioiden vastaisesti kuin hankkeesta olisi tehty YVA-selostus ja yhteysviranomainen olisi antanut siitä lausunnon.

Muistiossa kuvataan myö tosiasioiden vastaisesti kuin hankkeen ydinjätehuolto olisi järjestetty asianmukaisella tavalla ja varautuminen ydinjätehuollon kustannuksiin on järjestetty 7 luvun säännösten mukaisesti.

Viitaten esittämiimme oikeustosiseikkoihin 1 – 39 ja tässä lausumaamme, katsomme että lupahakemuksesta tehty TEM:in muistio on monelta osin puutteellinen, monelta osin oikeusperusta -tulkinnoiltaan virheellinen, monelta osin harhauttavia oikeustosiseikkoja sisältävä ja osin todistustosiseikkojen vastainen

6. TEM:in ehdotus Valtioneuvoston päätökseksi

Viittaamme edellä kohdissa 2., 3., 4. ja 5. lausumaamme.

Viittaamme oikeustosiseikkoihin 1 – 39.

TEM on valmistellut valtioneuvostolle päätösehdotuksen:

”Valtioneuvoston päätös Terrafame Oy:n hakemukseen ydinenergialain 21 §:ssä tarkoitetun luvanmyöntämiseksi kaivos- ja malminrikastustoimintaan

Annettu Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 2020

Päätösehdotuksen ensimmäisessä kappaleessa TEM esittää totuuden mukaisesti hakijan hakemuksen luonteen:

Terrafame Oy on 30.10.2017 päivätyllä hakemuksellaan hakenut ydinenergialain (990/1987) 21 §:ssä tarkoitettua lupaa ydinenergialain 2 § 1 momentin 2 kohdan mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tuottaminen Sotkamon kunnassa sijaitsevalla kaivospaikalla (jäljempänä uraanin talteenotto).

Noinhan Terrafame on hakenut ja noin on TEM hakemusta ohjannut.

Mutta kuten aloituskappaleessa TEM kuvaa, niin se että hakemuksen otsikkona käytetään ”ydinenergialain (990/1987) 21 §:ssä tarkoitettua lupaa ydinenergialain 2 § 1 momentin 2 kohdan mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tuottaminen Sotkamon kunnassa sijaitsevalla kaivospaikalla” (jäljempänä uraanin talteenotto), ei se lupahakemuksen otsikko tee lupahakemusta ydinenergialain mukaiseksi eikä osoita luvan myöntämisen edellytysten täyttyvän.

TEM:in aloituskappaleen viimeisen lauseen sulkeisiin sijoitettu kuvaus (jäljempänä uraanin talteenotto), kertoo mistä on tosiasiallisesti kysymys.

Valtioneuvostolta ei tosiasiallisesti ole haettu lupaa ”ydinenergialain (990/1987) 21 §:ssä tarkoitettua lupaa ydinenergialain 2 § 1 momentin 2 kohdan mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tuottaminen Sotkamon kunnassa sijaitsevalla kaivospaikalla. Lupaa ei ole haettu kaivoksen koko kaivos- ja malminrikastusprosessiin, kyseinen koko kaivoksen kaivos- ja malminrikastusprosessi on lupahakemuksessa harhauttavasti esitetty, ja tosiallisena lupahakemuksen kohteena oleva ”jo lähes valmiina oleva uraanin talteenottolaitos” ei ole erotettavissa malminrikastusprosessin loppuvaiheen saostusprosesseista erilliseksi saostusprosessiksi, jonka vuoksi Terrafame ei sitä ole esittämissään uraanitasekaavioissa pystynyt rilliseksi toimintaprosessiksi piirtämään.

Esitetty lupahakemus on täysin ydinenergialain vastainen, koska koko käsiteltävä uraanimäärä kulkee kaivoksen kaivos- ja malminrikastusprosessin läpi; se uraani ei synny eikä sitä käsitellä vain ”uraanin talteenottolaitoksessa”, mutta siitä huolimatta hakemus koskee vain tätä ”uraanin talteenottoa talteenottolaitoksessa.

TEM ei ole ehdotuksessaan huomioinut STUK:in lausunnossaan huomauttamaa seikkaa, että STUK on antanut lausuntonsa vain sille ministeriön toimittaman lausuntopyyntöön perustuen, jonka vuoksi STUK ei ole lausunut ydinjätteiden muodostumisesta kaivoksen sakka-altaassa, vaikka huomauttaakin tietävänsä sakka-altaan ydinjäterajan ylittyvän, ”mutta koska se ei sisälly tähän STUK:ille toimittuun ydinenergialain mukaiseen lupahakemukseen”, niin STUK lausuu ettei se silloin ole tämän hakemuksen mukaista ydinjätehuoltovelvollisuuteen vaikuttavaa jätettä.

TEM ei ehdotuksessaan huomioinut STUK:in lausunnossaan esittämää ehtoa siitä, että ”uraanin talteenottolaitoksen” uuttoprosesseista poistettava sakka saattaa ylittää ydinjätehuoltovelvollisuusrajan, mutta hakija on ehdottanut sijoittavansa tuon sakan ns. primäärimalminrikastuskasaan, ja STUK katsoo, että menettely ehkä on hyväksyttävissä, mikäli ympäristölupaviranomainen myöntää sille ydinjätesijoitukselle loppusijoitusluvan primäärikasaan. Lisäksi STUK vaati tälle ratkaisulle 5 vuoden tarkkailun ennen kuin lupa myönnettäisiin pysyväksi. STUK:in ehdotus ydinjätteen loppusijoittamisesta primäärikasaan on todellisuuden vastainen; nuo primäärikasathan puretaan asfalttijyrsimillä ja kasataan sitten uudestaan sekundäärikasoiksi, joten ne eivät missään tapauksessa sovellu ydinenergialain tarkoittamiksi loppusijoituspaikoiksi.

Lisäksi huomautamme, että ydinjätteet on ydinenergialain mukaisesti pyritty sijoittamaan paikkoihin, joista ei niiden jätteiden radioaktiiviset hajoamistuotteet pääse leviämään ympäristöön. Terrafamen lämpimien malminrikastuskasojen läpi puhalletaan suuret määrät ilmaa, joten eivät missään tapauksessa olisi radioaktiivisten ydinjätteiksi luokiteltavien aineiden loppusijoituspaikkoja, vaan niiden aineiden ympäristöön levittämispaikkoja.

TEM ei esityksessään myöskään huomioinut, että Terrafamen ympäristölupahakemusta ei vielä ole edes kuulutettu PSAVIssa.

TEM:in ehdotus valtioneuvostolle perustuu riittämättömiin selvityksiin, harhauttaviin ilmauksiin, ja tosiseikkojen vastaiseen tulkintaan hakijan hakemuksesta.

Viitaten edellä kohdissa 2., 3., 4. ja 5 esittämäämme ja esitettyihin oikeustosiseikkoihin 1 – 39, ja tässä esittämäämme katsomme asian valmistelevana hallintoviranomaisena toimivan työ- ja elinkeinoministeriön ehdotuksen valtioneuvostolle olevan perustuslain oikeusturvatakuun, hyvän hallintoperiaatteen, ydinenergialain, ydinenergia-asetuksen, ympäristönsuojelulain ja YVA-asetuksen hankeluettelon 2 d) kohdan vastaisesti annettu ehdotus.

7. Valtioneuvoston yleisistunnon päätös: Terrafame Oy, lupa ydinenergialain mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan

Viittaamme edellä kohdissa 2., 3., 4., 5. ja 6. lausumaamme.

Viittaamme esitettyihin oikeustosiseikkoihin 1 – 39.

Viittaamme valtioneuvoston yleisistunnon pöytäkirjaan 6.2.2020, Asia 19.

Päätöksen kuvailuosuuden ensimmäinen kappale:

”Terrafame Oy:n suunnittelema kaivos- ja malminrikastustoiminta, jossa yhtiön kaivoksesta saatavasta malmista otettaisiin sivutuotteena talteen uraani, on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Yhtiölle voidaan myöntää lupa ydinenergialain mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan.”

Päätösehdotus:

”Valtioneuvosto tekee päätöksen siitä, että Terrafame Oy:lle myönnetään lupa ydinenergialain mukaiseen kaivos- ja malminrikastustoimintaan.”

Viitaten edellä kohdissa 2., 3., 4., 5. ja 6. esitettyyn ja oikeustosiseikkoihin 1- 39, katsomme ettei valtioneuvoston asiakohdan 19 pöytäkirjasta käy ilmi:

– mitä valtioneuvosto on tosiasiallisesti päättänyt ja millä perusteella,

– minkälaisiin toimenpiteisiin luvanhakija voi lupapäätökseen perustuen ryhtyä,

– mitä selvityksiä ja lupapäätöksiä vielä tarvitaan jotta uraania ”voitaisiin sivutuotteena tuottaa”,

– minkälaisiin toimenpiteisiin hakijan on ryhdyttävä täyttääkseen ydinjätevastuunsa ja millä prosessilla ydinvastuuseen sisältyvät vakuudet hakijalle asetetaan.

Yhteenvedonomaisesti kaikkeen edellä kuvattuun viitaten katsomme, että valtioneuvoston päätös on perustunut riittämättömiin selvitykseen, hyvän hallintovan vastaisesti valmisteltuun päätösehdotukseen, jossa on esitetty päätettävästä asiasta harhauttava ja tosiasioihin perustumaton kuvaus, jonka vuoksi katsomme lupapäätöksen tehdyn lainsäädännön vastaisesti, jonka vuoksi vaadimme päätös kumottavaksi.

Yhteenveto esitetyistä oikeustosiseikoista

oikeustosiseikka 1: ’ydinenergian käyttö’.

ydinenergian käyttöä on kaikki toiminta uraanin tai toriumin tuotantoon tähtäävästä kaivos- ja rikastustoiminnasta aina ydinjätteiden loppusijoitukseen.

oikeustosiseikka 2: ’ydinenergialain mukainen malminrikastus.

Ydinenergialain rikastuskäsite tarkoittaa malminrikastusta, ei isotooppirikastusta, ja näin ollen rikastuslaitos on ydinenergialain käsitteistössä malminrikastuslaitos.

oikeustosiseikka 3: ’malminrikastus’

malminrikastuksella tarkoitetaan mineraalien erottamista vähemmän arvokkaasta kiviaineksesta.

mineraalien erottamisella tarkoitetaan malmimineraalin murskausta, jauhatusta, kokoerottelua, vaahdotusta, muuta fysikaalis-kemiallista käsittelyä tai muuta erotusprosessia.

oikeustosiseikka 4: ’uraanin tuotanto’

uraanin tuotannolla tarkoitetaan kaivostoiminnan toimintaprosessia kokonaisuutenaan, silloin kun kaivos- ja malminrikastustoiminnan yhteydessä malmimineraalista erotetaan uraania tai toriumia, ja jos sen malminrikastuksen yhteydessä tuotetulla radioaktiivisilla rikastustuotteilla, rikastusjakeilla, tai jätejakeilla voi olla suoraan tai niiden radioaktiivisten hajoamistuotteiden vuoksi sellaisia radioaktiivisia vaikutuksia, että on tarpeen rajoittaa tehokkaasti radioaktiivisten aineiden ja niitä sisältävän pölyn leviämistä työtiloihin ja ympäristöön, ilmaan, maaperään, pintavesiin ja pohjavesiin.

oikeustosiseikka 5: ’uraanin talteenotto’

ydinenergialaissa, kaivoslaissa, säteilylaissa eikä STUK:in ydinturvallisuusohjeissa ole käytetty eikä määritelty käsitettä ’uraanin talteenotto’.

oikeustosiseikka 6: ’KTM rahoitti Sotkamon uraanietsinnät’.

Sotkamon uraanivarannot on kartoitettu 1970 luvulla KTM:n atomienergian edistämiseen tarkoitetuilla varoilla.

oikeustosiseikka 7: ’Talvivaarassa on Suomen suurin uraanivaranto’.

OECD:n vuoden 2004 raportin mukaan Talvivaarassa on Suomen suurin uraanivaranto. IUREP -raportin mukaan Talvivaarasta saataisiin nikkelituotannon sivutuotteena uraania, mikäli mustaliuskeen rikastusongelmat onnistuttaisiin ratkaisemaan.

oikeustosiseikka 8: ’Talvivaaran malmion kaivoskirjassa ei uraania mainita’.

KTM:n ei vuonna 1986 myöntäessään Outokumpu Oy:n Talvivaaran kaivoskirjan maininnut kaivosmineraaliksi uraania.

oikeustosiseikaksi 9: ’malmissa olevan uraanin liukeneminen rikkihappoon’.

Malmissa olevan uraanin liukeneminen rikkihappopitoiseen liuokseen on ollut kaivosalalla tunnettua jo 1960 -luvun alusta alkaen. Pohjois-Karjalan silloisessa Enon kunnassa toimi Paukkajanvaaran uraanikaivos vain muutaman vuoden 1958–1961. Dipl. ins. Kalervo Räisäsen raportin mukaan Paukkajanvaaran malmin liuotusrikastus -kokeiluissa ilmeni, että rikastusmenetelmänä rikkihappo soveltui hyvin liottamaan uraani irti malmikivestä. Rikkihappoliuoksista saatiin ioninvaihtajamenetelmällä talteen moitteeton 85 % U₃O₈ sisältävä yellow cake, mutta myös yksinkertaiset neutralointiseokset antoivat 25 – 50 % tuotteita.

Oikeustosiseikakka 10: ’malminrikastuksessa syntyvät sakat’.

Malminrikastukseen kuuluvassa prosessiliuoksen uuttoprosessissa erotetaan saostamalla prosessiliuokseen liuotetut ”arvomineraalit” prosessiliuoksesta myytäviksi sulfidimineraalijakeiksi, ja toisaalta saostamalla erotetaan prosessiliuoksesta pois sulfidimineraaleja, joita Yhtiö ei siinä vaiheessa katsonut olevan myyntikelpoisia, kuten esim syntyvä uraanisulfidirikaste. Myyntikelvottomat sulfidimineraalit ja muut harmeaineet Yhtiö pumppasi valtavaan sakka-altaaseen, mutta ei ympäristölupahakemuksessaan edes maininnut sinne sakka-altaaseen pumpattavia uraanisulfidimineraaleja.

oikeustosiseikka 11: ’Talvivaara-Yhtiön vuoden 2007 ympäristöluvassa ei uraania koskevia lupamääräyksiä ole annettu’.

Uraania, uraanin rikastamista malminrikastuksen yhteydessä muiden metallien mukaisesti, uraaninkäsittelyn ympäristövaikutuksia, malminrikastuksessa tuotettujen uraanisulfidimineraalisakkojen määriä, kulkeutumisia ja kertymisiä ei Tavivaara-Yhtiö ollut hakemuksessaan selvittänyt, eikä lupaviranomainen sellaisia selvityksiä vaatinut.

Sen oleellisen puutteen vuoksi uraanisulfidien kertymistä malminrikastuskasoihin, sakka-altaisiin ja myytävään nikkelisulfidirikasteeseen, sivukivikasoihin ja jätevesiin ei lupapäätöksessä käsitelty, eikä uraaniin liittyviä lupamääräyksiä eikä valvonta- ja seurantamääräyksiä annettu.

oikeustosiseikka 12: ’Talvivaaran malmirikastuksessa tuotettua uraania meni nikkelirikasteen mukana Harjavaltaan’.

Talvivaara-Yhtiöllä ei ollut uraanintuotantolupaa, mutta Talvivaaran nikkelirikasteeseen sisältyneen uraanin vuoksi NNH:n harjavallan tehdas joutui hakemaan uraanintuotantolupaa uraanin erottamiseksi prosessiliuoksesta, vaikka heillä ei ollut aikomusta hyödyntää uraania.

oikeustosiseikka 13: ’Kaivoskirja 18.2.2010 KaivNro 2819 Talvivaara’.

Työ- ja elinkeinoministeriö ei ole kaivoskirjaan KaivNro 2819 18.2.2010 merkinnyt kaivosmineraaliksi uraania, vaikka kaivoskirja on annettu sen jälkeen kun Talvivaara-Yhtiö oli julkistanut uraanin hyödyntämistavoitteensa.

oikeustosiseikka 14: ’Talvivaara-yhtiön lupahakemus 2010 valtioneuvostolle on ydinenergialain vastainen’

Talvivaara-Yhtiö ei tehnyt ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 2. kohdan tarkoittamaa lupahakemusta kaivos- ja malminrikastustoiminnasta jonka tarkoituksena on tuottaa uraania, eikä tehnyt ollenkaan sellaisen luvan perustaksi tarvittavaa YVA-selostusta, josta yhteysviranomainen olisi voinut antaa lausunnon.

 

oikeustosiseikka 15: ’Sakka-altaiden uraanit’.

Talvivaara-yhtiö väitti valtioneuvostolle lupahakemuksessaan, että talteenottolaitoshankkeen avulla vähennetään uraanin kertymistä sakka-altaaseen, vaikka sellaista uraanin kertymistä sakka-altaaseen ei alkuperäisessä ympäristöluvassa ollut ollenkaan selvitetty, eikä selvitetty kyseisessä talteenottolaitoshakemuksessakaan.

oikeustosiseikka 16: ’Ympäristöluvassa annetut valvonta- ja seurantamääräykset’.

Riittämättömiin selvityksiin perustuva lupapäätös vaikuttaa toiminnan valvontaan saakka; koska Talvivaara-yhtiölle myönnetyssä ympäristölupapäätöksessä ei uraania edes mainittu, niin lupapäätösestä tietenkin puuttuivat myös uraanin valvontaa ja seurantaa koskevat lupamääräykset. Sen seurauksena valvontaviranomainen katsoi, ettei heidän vastuullaan ollut selvittää oliko lähes hallitsemattomassa sakka-altaan vuodossa vuotanut vuotoliemen mukana myös uraania ympäristöön.

oikeustosiseikka 17: ’Talvivaara-Yhtiö aloitti uraanin talteenottohankkeen toteuttamisen ilman lupia’.

Talvivaara-Yhtiö käynnisti uraanin talteenottohankkeen toteutustyöt kanadalaisen uraaniyhtiön asiantuntemukseen ja rahoitukseen perustuen jo alkuvuonna 2011, vaikka asianmukaisia lupapäätöksiä ei ollut.

oikeustosiseikka 18: ’Talvivaara-Yhtiö rakensi uraanin talteenottolaitoksen lähes valmiiksi vastoin valtioneuvoston päätöksessä esitettyä kieltoa ryhtyä toimenpiteisiin ennen päätöksen lainvoimaiseksi tuloa’.

Talvivaara-Yhtiö rakensi uraanin talteenottolaitoksen lähes valmiiksi jo ennen valtioneuvoston lupapäätöstä omalla vastuullaan ilman asianomaisia lupia ja viranomaisvalvontaa, ja esitteli heti valtioneuvoston lupapäätöksen jälkeen julkisuuteen lähes valmiin uraanin talteenottolaitoksen loppuunsaattamissuunnitelmiaan kuin valtioneuvoston tekemää kieltoa toimenpiteisiin ryhtymisestä ennen päätöksen lainmukaiseksi tulosta ei tarvitsi noudattaa.

oikeustosiseikka 19: ’ Talvivaara-Yhtiö ei toimittanut valtioneuvostolle YVA-lain ja ydinenergia-asetuksen tarkoittamia ympäristöselvityksiä ja yhteysviranomaisen lausuntoja.’

Talvivaara-yhtiö ei toimittanut lupahakemuksensa liitteenä YVA-selostusta, joka olisi tehty kyseisen lupahakemuksen ympäristövaikutusten arvioimiseksi, eikä myöskään yhteysviranomaisen lausuntoa sellaisesta lupahakemuksesta.

Talvivaara-yhtiö on toimittanut valtioneuvostolle Kainuun ELY-keskuksen yhteysviranomaisena antaman lausunnon, joka koskee Talvivaara-yhtiön ympäristöselostusta ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupahakemusta varten.

Kainuun ELY-keskus ei ole antanut sellaista valtioneuvostolle tarkoitettua lausuntoa, että talteenottolaitoksen valtioneuvostolle osoitetussa lupahakemuksessa on ympäristönsuojelulain velvoittamat seikat huomioitu ja että ydinenergia-asetuksen 62 §:n 6) kohdassa vaaditut hakemukseen liitettävät selvitykset olisivat olleet yhteysviranomaisella käytettävissä lausunnon antamista varten.

Valtioneuvosto ei päätöksensä perusteluissa osoita, että Kainuun ELY-keskus olisi antanut Talvivaara-yhtiölle lausunnon Yhtiön teettämästä YVA-selostuksesta, joka olisi ollut tarkoitettu liitettäväksi valtioneuvostolle osoitettuun lupahakemukseen, ja että valtioneuvosto olisi perustanut käsityksensä sellaiseen yhteysviranomaisen antamaan lausuntoon ympäristövaikutusten asianmukaisesta arvioimisesta, jossa olisi lausuttu ja arvioitu myös ydinenergia-asetuksen tarkoittamia selvityksiä.

oikeustosiseikka 20: ’ Väärä ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto valtioneuvoston 1.3.2012 päätöksen perusteluina’.

Valtioneuvoston päätös 1.3.2012 ei ole perustunut valtioneuvostolle osoitetun hakemuksen YVA-arviointiin eikä siitä annettuun yhteysviranomaisen lausuntoon, vaan on perustunut ympäristölupahakemuksen sellaiseen ympäristövaikutusten arviointiin ja yhteysviranomaisen lausuntoon, joissa ei ole huomioitu sekä ympäristölainsäädännön että ydinenergia-asetuksen 62 §:n 6) kohdassa vaadittuja selvityksiä.

oikeustosiseikka 21: ’Talvivaara-Yhtiön uraanilaitoksen ympäristövaikutusten arviointi rajattuna vain uraanin talteenottolaitokseen on ympäristönsuojelulainsäädännön perusperiaatteen vastainen’.

Talvivaara-Yhtiö rajasi uraanin tuotantohankettaan varten tarvittavan ympäristövaikutusten arvioinnin erilliseksi muusta kaivos- ja malminrikastustoiminnastaan irralliseksi arvioinniksi, mikä on vastoin ympäristönsuojelulain 1 §:ssä esitettyä perusperiaatetta tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista kokonaisuutenaan.

oikeustosiseikka 22: ’Talvivaara-yhtiön YVA-selostuksessaan esittämä uraanin uuttoprosessi’.

Talvivaara-Yhtiön esittämä malminrikastusprossin loppuvaiheeseen kuuluviin saostusprosesseihin lisättäväksi uraanisulfidisulfidimineraalien saostamiseksi tarvittava uusi uuttoprosessi ei ole muista saostusprosesseista irrallinen ja erillinen prosessi, vaan oleellisesti kaivoksen muuhun malminrikastusprosessin loppuvaiheeseen liittyviin saostusprosesseihin liittyvä prosessi.

oikeustosiseikka 23: ’Talvivaara-Yhtiön STUK:illa teettämällä radonmittausmenetelmällä ei voi selvittää malminrikastuskasoista ympäristöön leviävää radonia’.

Kuumien malminrikastuskasojen läpi puhalletun ilman mukana radonkaasu nousee korkealle, ja sitten jäähdyttyään ilmaa raskaampi radonkaasu laskeutuu maata kohti.

Maastossa olevan mittauspullon kohdalla laskeutuva radon ei mene pullon sisälle vaan pullon ulkopinnan ohi kohti maata, eikä siten jätä noihin ilmaisimiin ollenkaan jälkiä. Mutta silti vieressä hengittävä ihminen saisi radonia keuhkoihinsa.

Jotta malmirikastuskasoista nousevaa radonkaasumäärää voisi selvittää, olisi pitänyt niitä radonmittauspulloja asettaa malminrikastuskasojen päälle, mutta sellaiseen ei Talvivaara-Yhtiö suostunut.

oikeustosiseikka 24: ’Talvivaara-Yhtiö ei tehnyt uraanilaitoksen YVA-selvityksessään YVA-asetuksen velvoittamaa uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten arviointia’

YVA-asetuksen velvoittamaa uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten arviointia ei Talvivaara-Yhtiö tehnyt kaivos- ja malminrikastustoiminnastaan eikä myöskään ”uraanin talteenottolaitoksestaankaan”.

oikeustosiseikka 25: ’Yhteysviranomaisen lausunto Talvivaara-yhtiön uraanihankkeen ympäristölupahakemuksen perustaksi tarkoitetusta ympäristövaikutusten arvioinnista’.

Antamassaan lausunnossaan Talvivaara-yhtiön YVA-selostuksesta uraanilaitoksen ympäristölupahakemusta varten ei yhteysviranomainen lausu eikä todista, että uraanin käsittelyn ympäristövaikutukset olisi arvioitu YVA-asetuksen (713/2006) 6 §:n hankeluettelon 2 d) kohdan vaatimusten mukaisesti ”uraanilaitoksen” osalta eikä myöskään Yhtiön koko kaivos- ja malminrikastustoiminnan osalta.

oikeustosiseikka 26: ’GTK:n ja yhteysviranomaisen lausunto Talvivaara-yhtiön silloisesta toiminnasta (VE0)’.

– maapeitteen poistaminen nikkelimalmin päältä lisää gammasäteilyä ja radonin vapautumista

– louhinta ja murskaus lisäävät gammasäteilyä ja radonin vapatumista sekä uraanimineraalien leviämistä pölyn mukana

– liuotuskasat (tosiasiallisesti malminrikastuskasat) lisäävät gammasäteilyä ja radonin vapautumista, uraani liukenee pääprosessiliuokseen

– pääprosessiliuoksessa uraani kulkeutuu ja saostuu osaksi nikkelituotteeseen ja osaksi kipsisakkaan

– malmiin verrattuna uraani rikastuu kipsisakka-altaan kiintoaineeseen 3-4 kertaisesti. Uraanin aktiivisuuspitoisuudet kipsisakka-altaan kiintoaineessa lähenevät rajaa 1 Bq/g, joka on raja-arvo ydinenergialain alaisille uraanintuotantojätteille. (STUK/E.Ruokola. ERAC Edu, Kuopio. 19.10.2010)

oikeustosiseikka 27: ’Ydinenergian käyttö on kielletty ilman lupaa’.

Mikäli yhteysviranomainen olisi ottanut luvan tarpeen perustan arvioimiseksi myös ydinenergian 1 §:n sekä tulkinnut YEL 2 § 1 momentin 2 kohtaa oikein koko kaivos- ja malminrikastustoimintaa koskevaksi, olisi yhteysviranomainen varmaan tullut johtopäätökseen, että ydinenergian käyttökäsitteen alaisuuteen kuuluva malminrikastuskasoissa tapahtuva uraanin tuottaminen kuuluu YEL:8 §:n alaisuuteen, eikä sitä saa tehdä ilman lupaa. Ja valvontaviranomaisen roolissaan olisi vaatinut Talvivaara-yhtiötä toimenpiteisiin ilmaa lupaa tapahtuvien toimintojen lopettamiseksi tai korjaamiseksi. Mutta ei vaatinut.

oikeustosiseikka 28: ’Talvivaara-yhtiön uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupahakemus’.

Vaikka Talvivaara-Yhtiö itse kuvaa lupahakemuksessaan koko malminrikastusliuoksensa 1800 m³/h syötettävän kyseiselle uraanin ”talteenottolaitokselle”, ja sen laitoksen tulevan kiinteäksi osaksi kaivoksen malminrikastusprosessia, ja tunnustaa nykyisessä malminrikastusliuoksessa esiintyvän uraania, ei Talvivaara-Yhtiö selosta kyseisen malmista lähtöisen olevan uraanin käsittelyn ympäristövaikutuksia tehdyn YVA-asetuksen velvoittamalla tavalla koko kaivoksen kaivos- ja malminrikastustoiminnan suhteen, eikä selosta sellaista YVA-asetuksen velvoittamaa uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten arviointia tehdyn edes kyseisen ”Talteenottolaitoksen osalta”.

Talvivaara-Yhtiö ei hakenut lupaa koko kaivos- ja malminrikastustoimintaansa, vaan haki ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 § mukaista toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa Talvivaaran kaivoksen tehdasalueelle toteutettavalle uraanin talteenottolaitokselle. Ja haki lupaa aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta.

oikeustosiseikka 29: ’Talvivaara-Yhtiön ympäristölupahakemus uraanin talteenottolaitokselle ja hakemus alkuperäisen ympäristöluvan tarkistamiseksi’.

Vaikka Yhtiö samaan aikaan oli jo hakenut valtioneuvostolta ”uraanin talteenottolupaa”, oli tehnyt talteenottolaitoksen ympäristölupahakemusta varten YVA-selvityksen ja ympäristölupahakemuksen, ei Yhtiö katsonut tarpeelliseksi esittää koko kaivoksen ympäristölupaa tarkistettavaksi kaivos- ja malminrikastuksessa tapahtuvan uraanin rikastuksen ja käsittelyn suhteen ja siihen kokonaisprosessiin lisättäväksi suunnitellun uraanin uuttoprosessin vuoksi.

Talvivaara ratkaisi asian siten, että jätti ensin lupaviranomaiselle ”uraanin talteenottolaitosta” koskevan ympäristölupahakemuksensa (jossa ei käsittele uraanin rikastusta koko kaivoksen kaivos- ja malminrikastustoiminnassa), ja vähän sen jälkeen alkuperäisen ympäristölupansa tarkistushakemuksen (jossa ei käsittele uraanin käsittelyn ympäristövaikutuksia, ”koska ne on käsitelty aikaisemmin jätetyssä uraanin talteenottolaitosta koskevassa ympäristölupahakemuksessa”.

oikeustosiseikka 30: ’Lupaviranomainen ei vaatinut Talvivaara-Yhtiötä yhdistämään hakemuksiaan yhdeksi koko kaivos- ja malminrikastustoimintaa koskevaksi ympäristölupahakemukseksi’.

Koska lupaviranomainen ei kuitenkaan tiedoksiantokuulutuksessaan lausunut, että lupaviranomainen velvoittaa hakijan yhdistävän molemmat hakemukset yhdeksi hakemukseksi ja että tähän yhteen yhtenäiseen hakemukseen asianosaiset voisivat tehdä muistutuksensa, oli lupahakemusten käsittelyprosessi tosiasiassa edelleenkin kahden toisistaan erillisen lupahakemuksen käsittely, näennäisesti yhdistetyssä hakemusten käsittelyssä.

Talvivaara-Yhtiö teki vielä 5.4.2013 pyynnön lupaviranomaiselle uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupahakemuksen erillisestä käsittelystä, perustellen että AVI on kuuluttanut uraanin talteenottohakemuksen erikseen, ja että kaivoksen ympäristöluvan- ja vesitalouslupamääräysten tarkistaminen oli erikseen vireillä. Talvivaara-Yhtiö lisäksi toisti, että uraanin talteenottolaitos on muusta kaivostoiminnasta erillinen toimintakokonaisuus ja uraanin talteenotolla on myönteinen ympäristövaikutus.

oikeustosiseikka 31: ’Talvivaara-Yhtiö tuottaa uraania kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan ilman lupia’.

Talvivaara-Yhtiön ympäristöön saostetut uraanisulfidimäärät, vesistöihin vuotaneet liukoiset uraanit, sekä STUK:in 9.11.2012 antama määräys kaiken Talvivaara-Yhtiön vesienkättelyn pitämistä säteilytoimintana, ovat vahva oikeustosiseikka siitä, että Talvivaara-Yhtiö on tuottanut ja tuottaa uraania kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan ilman siihen tarvittavia asianmukaisia lupia.

Yhtiön haettavana oleva ”uraanin talteenottolaitos” ei ollut vielä käytössä, joten kyseisiä ympäristöön joutuneita uraanimääriä ei ole voitu tuottaa siellä.

oikeustosiseikka 32: ’Lupaviranomaisen päätös 2014 Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan muuttaminen’.

Vaikka lupaviranomaisella oli tiedossaan syntyneiden ympäristövahinkojen ja STUK säteilytoimintapäätöksen vuoksi tosiasia, että Talvivaara-Yhtiö tuotti uraania kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan ilman asianmukaisia lupia (eikä se uraanin tuottaminen ollut tapahtunut ”uraanin talteenottolaitoksessa”), ei lupaviranomainen tehnyt sellaista Talvivaara-yhtiön ympäristöluvan muutosta, että luvaton uraaninkäsittely malminrikastustoiminnassa loppuisi, tai uraaninkäsittelyä voisi toteuttaa siihen annettujen uusien lupamääräysten mukaisesti ja kaivoksen rakenteisiin annettujen uusien uraanin vuoksi tarkistettujen rakennemääräysten perusteella, ja että kaivoksen jätevesien käsittelyvaatimukset olisi tarkistettu ja kaivoksen lopetus- ja jälkihoitomääräykset olisi tarkistettu uraanista johtuvien ympäristövaikutusten vuoksi.

Vastoin tiedossaan olleita tosiseikkoja, lupaviranomainen teki lupapäätöksensä kuin uraanin tuottaminen alkaisi Talvivaara-yhtiön kaivoksella vasta erillisen ”uraanin talteenottolaitoksen” käynnistyttyä.

Kun lupaviranomainen samassa lupapäätöksessään lisäksi määräsi, että Talvivaara-Yhtiö saa jatkaa alkuperäisen vuoden 2007 mukaisella luvalla, kunnes tämä vuoden 2014 lupapäätös saa lainvoiman, myönsi lupaviranomainen tosiasiallisesti Yhtiölle luvan jatkaa uraanin rikastamista kaivos- ja malminrikastustoiminnassaan ilman sellaisia asianmukaisia lupia, joilla estettäisiin tai vähennettäisiin uraanista aiheutuvia ympäristövaikutuksia.

Lupaviranomaisen menettelyä on pidettävä ympäristönsuojelulain vastaisena ympäristön pilaamisen sallimisena, jollaiseen lupaviranomaisella ei ole valtuuksia.

Oikeustosiseikka 33: ’Uraanirikasteen tuottaminen’.

Vastoin lupaviranomaisen lupapäätöksessään käyttämää perustelua, lausui STUK lausunnossaan hallinto-oikeudelle, että ”Malminrikastamisessa louhitusta ja jauhetusta kiviaineksesta poistetaan hyödytöntä kiveä niin, että jäljelle jää pelkästään malmimineraalia. Uraanirikastetta tuotetaan uraanipitoisesta malmista kemiallisesti.”

oikeustosiseikka 34: ’Vaasan hallinto-oikeus kumosi lupaviranomaisen vuoden 2014 ympäristölupapäätöksen sekä määräsi vuoden 2007 toistaiseksi voimassa olleen lupapäätöksen päättymään vuoden 2018 loppuun.’

Vaasan hallinto-oikeus kumosi päätöksellään 16/0090/2 Talvivaara-yhtiön alkuperäisen toistaiseksi voimassa olleen ympäristö- ja vesitalousluvan päättymään vuoden 2018 loppuun.

Mikäli toiminnanharjoittaja jättää 31.8.2017 mennessä uuden ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen, on alkuperäinen ympäristölupa tilapäisesti voimassa, kunnes uusi ympäristölupahakemus on lainvoimaisesti ratkaistu.

Hallinto-oikeus jätti päätöksessään tutkimatta uraanin talteenottolaitoksen ympäristövaikutusten arviointia koskeneet valitukset, joten hallinto-oikeus ei antanut sellaista ratkaisua, jossa olisi tutkinut ja ratkaissut uraanilaitoksen ympäristövaikutukset arvioidun YVA-asetuksen uraanin käsittelyä koskevien ympäristövaikutusten arviointivelvoitteiden mukaisesti.

Hallinto-oikeus ei tehnyt sellaista päätöstä, että uraanin talteenottolaitosta koskeva lupaviranomaisen päätös jäisi voimaan, vaikka koko kaivoksen ympäristölupa muuten määrättiin uudelleen haettavaksi.

Hallinto-oikeus ei tehnyt sellaista päätöstä, että uraanin talteenottolaitos voitaisiin ottaa käyttöön ennen kuin koko kaivoksen kaivos- ja malminrikastuslupa on lainvoimaisesti ratkaistu.

oikeustosiseikka 35: ’KHO piti vuosikirjapäätöksellään voimassa hallinto-oikeuden päätöksen Talvivaaran kaivoksen toistaisesti voimassa olleen ympäristö- ja vesitalousluvan kumoamisesta.

KHO katsoi, kuten hallinto-oikeuskin, etteivät luvan myöntämisen edellytykset toistaiseksi voimassa olevana enää tässä tilanteessa täyttyneet.

”Kaivoksen toiminta edellyttää toisaalta malmion sijainnin vuoksi toistaiseksi voimassa olevia luparatkaisuja. Toiminnanharjoittajalla on kuitenkin mahdollisuus hakea toiminnalleen uutta ympäristö- ja vesitalouslupaa hallinto-oikeuden päätöksessä asetetussa määräajassa eli 31.8.2017 mennessä.”

”Uuden ympäristö- ja vesitalousluvan myöntäminen tällöin edellyttää, että kaivoksen toiminta vastaa hakemuksessa kuvattua ja luvan myöntämisen edellytykset voidaan muutoin täyttää.”

KHO ei erikseen tehnyt mitään sellaista ratkaisua, jonka perusteella voitaisiin olettaa ettei erillinen ”uraanin talteenottolaitos” sisältyisi tuohon velvoitteeseen hakea uutta ympäristö- ja vesitalouslupaa.

KHO ei erikseen myöskään tehnyt mitään sellaista ratkaisua, jonka perusteella voitaisiin katsoa, ettei koko kaivoksen kaivos- ja malminrikastustoimintaan sisältyvää uraanin rikastusta ja käsittelyä malminrikastuskasoissa sekä tuotetun uraanirikasteen sijoituskysymykset huomioituna velvoitettaisi sisältymään uuteen haettavaan ympäristölupaan selvitettävänä ja arvioitavana asiana, ympäristövaikutukset arvioituna ja luvan myöntämisen edellytykset selvitettynä.

oikeustosiseikka 36: ’Terrafamen nykyinen toiminta on lain vastaista’.

Terrafame tuottaa nykyisessä toiminnassaan vuosittain 250-300 tonnia uraania, eikä sille toiminnalle ole asianmukaisia ydinenergialain ja ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisia lupia. Yhtiö siis toimii lainvastaisesti.

Nykyisen toiminnan lainvastaista tilaa ei erillinen ”uraanin talteenottolaitos” muuta lainmukaiseksi.

Nykyinen kaivoksen lainvastainen toiminta aiheuttaa uusien lupien myöntämisen esteen.

oikeustosiseikka 37: ’Terrafamen uraanin talteenottolupahakemus on lain vastainen’.

Kuten Terrafamen lupahakemuksessaan esittämästä uraanitasekaaviosta ilmenee, tuottaa Terrafame myös talteenottolaitoksen käynnissä ollessakin uraanin malminrikastuskasoissa, pumppaa sen prosessiliuoksen mukana saostusprosessiin (josta ei voi erillistä uraanin saostusprosessia erottaa), ja saostusprosessien jälkeen prosessiliuoksen mukana palaa uraania aikaisempaa vähemmän takaisin malminrikastuskasoille.

Tämä aikaisempaa vähempi malminrikastuskasoille palautettava uraanimäärä ei muuta sitä tosiasiaa, että uraani tuotetaan malminrikastuskasoissa eikä sillä uraanin tuottamisella ole ydinenergialain edellyttämää lupaa, eikä Terrafame sellaista tässä valtioneuvostolle osittamassaan lupahakemuksessa hae.

oikeustosiseikka 38: ’Terrafame esitti valtioneuvostolle osoitetun lupahakemuksensa perusteeksi virheellisen YVA-selostuksen’.

Terrafame ei ollut tehnyt YVA-selostusta omasta hankkeestaan, vaan esitti lupahakemuksensa perustaksi virheellisen Talvivaara-yhtiön laatiman YVA-selostuksen, joka ei ollut tarkoitettu ydinenergialain mukaisen hakemuksen perustaksi, vaan oli tarkoitettu ympäristönsuojelulain tarkoittaman ympäristölupahakemuksen perustaksi.

oikeustosiseikka 39: ’Terrafame esitti valtioneuvostolle osoitetun lupahakemuksensa perusteeksi virheellisen ja kumotun yhteysviranomaisen lausunnon’.

Terrafame esitti tietoisesti, virheellisesti ja tosiasioiden vastaisesti lupahakemuksensa perusteeksi Talvivaara-Yhtiön toiseen lupahakemukseen tehdyn kumoutuneen YVA-selostuksen ja siitä yhteysviranomaisen antaman lausunnon, jonka Terrafame on tiennyt kumoutuneen KHO:n käsittelyissä.

YHTEENVETO

Viitaten edellä valituksen yksityiskohtaisissa perusteluissa ja oikeustosiseikoissa esitettyyn, katsomme hakijan lupahakemuksen lainvastaiseksi, hallintopäätöksen valmistelusta vastaavan ministeriön jättäneen riittävät selvitykset tekemättä ja esittäneen oleellisen puutteellisen, harhauttavasti kuvatun ja tosiasioiden vastaisen lupapäätösehdotuksen, johon perustuen hallintoviranomaisena toimiva valtioneuvosto on tehnyt nyt lainvastaisen päätöksen.

VAATIMUKSET

Pääasiaratkaisu

Vaadimme valtioneuvoston päätös kumottavaksi

Katsomme yksityiskohtaisissa perusteluissa osoitetun, että valtioneuvoston päätös on lainvastainen

Oikeudenkäyntikulut

Vaadimme määrättävän luvanhakija ja lupaviranomainen korvaamaan oikeudenkäyntikulumme täysimääräisesti lainmukaisin viivästyskorkoineen.

Katsomme pääasiaan esittämiimme perusteluissa osoitetun, että tämä oikeudenkäynti johtuu luvanhakijan ja lupaviranomaisen lainvastaisista menettelyistä, jonka vuoksi olisi kohtuutonta, mikäli oikeuden käyntikulumme jäisivät vahingoksemme.

16.3.2020

Valittajat esitetty liitteessä, jonka toimitamme erikseen

Valittajien puolesta valtuutettuna asiamiehenä

YTM Mika Flöjt