Kuitenkin he, jotka muistavat vuosikymmenten takaisia energiakeskusteluja, muistanevat ne useat lehtikirjoitukset, joissa energiayhtiöiden lobbarit kirjoittivat juuri ydinvoimaloiden aiheuttamasta säätövoimatarpeesta – vesivoimalla toteutettavaksi. Ydinvoimaloiden säätövoimatarpeella perusteltiin uusia tekoaltaita Lappiin ja vesivoiman lisärakentamista.

Onneksi vielä rehellisiäkin energiayhtiöiden edustajia löytyy; eräs Fortumin edustaja kertoi yleisötapahtumassa Oulujoen reitin vesivoimalalla, että vesivoimaa tarvitaan juuri ydinvoiman säätövoimaksi.

Ydinvoima on perusvoimaa, jonka tuotantoa ei voida säädellä nopeasti vaihtuvan sähkön kulutustarpeen mukaisesti. Ydinvoimayhtiöt kehuvatkin, että ovat lähes koko vuoden pystyneet tuottamaan sähköä suunnitellulla vakiotuotantoteholla. Ydinsähkön tuotantotehoa ei säädellä vaihtuvan sähkönkulutustarpeen mukaisesti – koska sitä ei pystytä nopeasti säätämään -, vaan se kulutustarpeeseen mukautuva sähköntuotanto eli säätövoima on jätetty muiden nopeasti säädettävissä olevien sähköntuotantomuotojen tuotettavaksi.

Ydinvoiman tarvitseman säätövoiman tärkein tuottaja on vesivoima, koska sitä on helppo säätää nopeasti; vesiturbiineihin johdettavaa vesimäärää on helppo ja nopea säätää. Tämä tapahtuu myös hyvässä yhteisymmärryksessä ydinvoimayhtiöiden kanssa, koska suuret vesivoimayhtiöt kuuluvat ydinvoimayhtiöiden hallintaan. Säätövoimana tuotetusta sähköstä omistajat saavat huomattavasti paremman hinnan kuin perusvoimana myydystä sähköstä. Siten kiinnostus vesivarastoihin on suuri; vesivoimayhtiöt pyrkivät käyttämään kaiken vesivarastonsa säätövoimaksi, eivätkä ole rakentaneet alunpitäen laitoksille määrättyjä vaelluskalareittejä – joku tippa vettä valuisi niitä pitkin ohi turbiinien.

Vesivoimayhtiöiden lupamääräysten tarkistamiskierrokset ovat alkaneet, ja lisäpuolusteluksi lupamääräysten vastaisille toimilleen Yhtiöt ovat alkaneet väittää julkisuudessa, että heidän kilpailijaksi kehittyneet muut uusiutuvien energioiden tuotantomuodot aiheuttaisivat entistä suuremman säätövoimatarpeen.

Ydin-vesivoimasähköyhtiöiden väite on sikäli harhauttava, että kaikki aurinko- ja tuulivoimalat ovat pieninä yksikköinä helposti ja nopeasti säädettävissä ja sijaitsevat hajallaan eri puolilla maata, joten säästä johtuvat vaikutukset eivät kohdistu niihin ajallisesti eikä voimakkuudeltaan samaan aikaan. Sopivien aurinko- ja tuulisuusolosuhteiden vallitessa aurinko- ja tuulisähköllä voidaan tuottaa merkittävä osa säätösähköstä, jolloin siltä osin vesivarantoa säästyy ja se jää sitten käytettäväksi toisella kerralla. Tuulivoima siis turvaa säätövoimaa, ja sen vuoksi sitä tulee lisätä erityisesti Suomen aavan meren merialueille ns. merituulipuistoja. Niitä mahtuu, kauaksi rantaviivasta, ja laivaliikenteen reittien ulkopuolelle, kuten ns. merialuesuunnitelmista selviää. Pohjois-Pohjanmaan maakuntapäivillä oli asiasta hyvä ja seikkaperäinen esitelmä, jonka materiaalit on luettavissa maakuntapäivien sivuilta.

Aurinko- ja tuulivoiman lisärakentaminen turvaa vesistöjen vedenkäytön järkevämpää käyttöä. Peräti niin, että perusteet vaelluskalareittien rakentamattomuudelle murenevat ja vaatimukset kasvavat vesivoimalaitoksien ympäristövirtaamille ja pienten tippavoimaloiden sulkemiselle, esimerkiksi Kuusamon Kuusingin Myllykosken kaltaisten laitosten osalta.

Vesivoiman ekologiset ympäristövaikutukset on arvioitava EU:n vesipuitedirektiivin velvoittamalla tavalla, ja velvoitettava vesivoimayhtiöt rakentamaan vaelluskalareitit ja huolehtimaan riittävistä ympäristövirtaamista. Kemijoen Sierilän tyyppiset padot tekoaltaineen tulee jättää rakentamatta, ja aikaisemmatkin oikeusvajeet jokivartisten paikallisyhteisöille, kalastusoikeuksien haltioille, Lapinkylille ja saamelaisille korvattava.