Sanna Marinin pohtimisen ja selvittelyn arvoinen avaus työajasta.

SDP:n juuri valittu pj. Sanna Marin esitti kuuden tunnin työpäivää linjapuheessaan. Se oli keskustelun avaus ja jatkoa hänen jo aiemmin esiintuomalle asialle.

Kuten huomasitte mainitsin hänet SDP:n puheenjohtajana. Sellaisena hän puhui. Se ei ollut hallituksen esitys vaan yhden puolueen pitkän aikavälin tavoite/ehdotus.

Tämä on tuntunut unohtuvan vähän joka puolella oppositiossa ja mediassakin.

Sitä ei ole tulossa nyt syksyn riihestä hallituksen esityksenä.

Puheen jälkeen on kuulunut lausuntoja ”mahdoton ajatus”, ”pitäisi sen sijaan pidentää”, ”haihattelua” yms.

Kokoomuksen Paula Risikko totesi: Ajatus kuuden tunnin työpäivästä on mahdoton. Eihän potilas lopeta sairastamistaan kuuden tunnin jälkeen.” Potilaat tietysti lopettavat sairastamisensa kahdeksan tunnin jälkeen. Onhan tämä nyt yleisessä tiedossa ja selvää tottakai.

Äänessä koviten, jotka pitivät samaa möykkää kun siirtymistä kahdeksan tunnin työpäivään esitettiin. Se tapahtui v.1917.

Samat vastustivat työviikon lyhentämistä. Sekin toteutui ja siirryttiin viiden päivän työviikkoon.

Kummastakaan ei seurannut Suomen kaatumista eikä ollut mahdotonta.

Palkkatasotkin ovat nousseet, vaikka on lyhennetty työaikoja.

Katsotaanpa, mitä Marin sanoi:

”Kun Suomessa siirryttiin aikoinaan sosialidemokraattien tavoitteen mukaisesti kahdeksan tunnin työpäivään ja viiden päivän työviikkoon, ei tämän seurauksena palkat romahtaneet vaan ovat vuosikymmenten saatossa parantuneet.”

On myös eri kokeiluissa kertynyttä näyttöä siitä, että itsessään työajan lyhentäminen voi parantaa tuottavuutta. Kun lyhyempää työaikaa on kokeiltu joissakin yrityksissä, on tuottavuus parantunut niin, että esimerkiksi kuuden tunnin työstä on voitu maksaa ongelmitta seitsemän tai kahdeksan tunnin työtä vastaavaa palkkaa. Henkilöstövaltaisella julkisella puolella työaikojen lyhentäminen on näkynyt muun muassa työhyvinvoinnin parantumisena ja sairaspoissaolojen vähentymisenä.

”Voidaan varmasti listata lukuisia syitä, miksi työajan lyhentäminen olisi haastavaa tai joidenkin mielestä mahdotonta. Haasteita varmasti on ratkottavaksi, mutta se ei tarkoita, etteikö rohkeita tavoitteita voida asettaa.”

Tummensin lainauksen viimeisen lauseen, koska se on tärkeä ja ei vain tässä kysymyksessä.

Hän selkeästi toi esille myös esityksen olevan puolueen pj.:na ja heitti haasteen myös muille:

”Tulevalla puoluekokouskaudella meidän on luotava selkeä visio ja konkreettiset askelmerkit siitä, millä tavoin Suomi voi edetä kohti lyhyempää työaikaa ja suomalaiset työntekijät kohti parempaa työelämää. Tähän työhön kutsun palkansaajaliikkeen mukaan.”

Elämä on muutakin kuin suorittamista. Kuinka moni esim. 8-16 työtä tekevä haluaisi pidennystä työaikaan? Miltä tuntuisi ajatus olla töissä 8-18?

Marin: ”Työ on merkityksellistä ja arvokasta. Niin ovat myös muut asiat elämässä. Läheiset, perhe, harrastukset, sivistys ja yhteiskunnallinen toiminta. Elämä ei ole suoritus vaan elämä on tässä ja nyt. Sille on vapautettava aikaa.”

Mielestäni Marinin esitys työajasta on mielenkiintoinen ja pohtimisen ja selvittelyn arvoinen. Tällainen kategorinen vastustus tässä ko. asiassa, jota kuultu, on aika hölmöä. Maailma muuttuu, ei se ole hakattu kiveen pysyvästi tällaiseksi kuin se nyt on. Se on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa, on aina ollut. Siksi tarvitaan myös uusia avauksia.

Siksi tervehdin ilolla rohkeita avauksia kuten Marinin avaus työajasta.

 

MikaHyvrinen1

"I look forward to discovering further frontiers of my ignorance." - Christopher Hitchens

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu