188 Kakkavirta

Huomenna tulee kaksi vuotta siitä kun Turun keskustassa puukotettin kuoliaaksi kaksi ihmistä. Viikko sen jälkeen tori oli täynnä kukkia ja kynttilöitä. Järjestettiin myös Flash Mob joka julisti hyvyyden voimaa.

En oikeastaan välittäisi muistella koko tapahtumaa. Toisten surua kunnioittaisi parhaiten kai hiljaisuudella. Joku neropatti oli keksinyt sellaisenkin idean että pitäisi lukea ääneen kaikkien kuolonuhrien nimet kuten New Yorkin terorri-iskujen uhrien kohdalla tehtiin. Kaikkien, siis molempien. Äkkiä ne olisi luettu vaikka olisi kaikki etunimet ja tyttönimetkin mukana.

Mieluummin soisin kyllä muistettavan sitä, että suomalainen poliisi ja oikeuslaitos näytti voimansa tämän ikävän tapauksen yhteydessä. Poliisi nappasi rikollisen ennen kuin se ehti useampia ihmisiä puukottamaan, ja oikeus antoi tuomion. Tämä päänsä isiksen väkivaltavideoilla sekoittanut poikaparka oli itsekin ihmeissään kun hänelle ei tullut kuolemantuomiota, ikään kuin pettynyt. SIllä kuolemaahan nämä radikaalit häviäjät hakevat, omaansa ja toisten. Reppana epäonnistui surkeasti, koska meillä sivistysmaissa kuolemantuomiota ei ole. Eihän se norjalainenkaan terroristi kuolemantuomiota saanut, vaikka hänen uhriensa lukumäärä oli paljon isompi.

Radikaalisaarnaajat ja heidän itsemurha-alttiit pikku soturinsa ovat nurkkaan ahdettuja petoja. Heidän raivonsa johtuu siitä, että sisimmässään he tietävät, että ovat jo hävinneet taistelunsa. Se paratiisi, jota heille luvataan, on niin banaali: 72 neitsyttä ja päihdyttäviä juomia. Ei siis mitään sellaista mitä ei muutamalla kympillä saisi koska vain kuka vain (ei ehkä neitsyttä, mutta who cares, hemaisevia hempukoita joka tapauksessa). Eihän arabinuorukaiset oikeasti kaipaa mitään muuta kuin kuluttamista ja seksia, niin kuin kaikki nuoret miehet, olivatpa radikalisoituneita tai eivät. Islamilla, nationalismilla tai muulla humpuukilla ei ole heille mitään annettavaa, ja nämä tutisevat saarnaajat pelkäävät kuollakseen, että jonain päiväna kaikki tajuavat sen.

Pohjoismainen demokratia ja oikeuslaitos ovat näyttäneet selviävänsä terrorismin edessä. On vastenmielistä, että oikeuden kieltämä natsijärjestö PVL yrittää käyttää meidän turkulaisten surua keppihevosenaan ja tanssia uhrien haudoilla. Jos haluatte kunnioittaa uhrien muistoa, pysykää kaukana PVL:n 188 Kakkavirta -kulkueesta. Pohjoismaisella vastarintaliikeellä ei ole mitään tekemistä suomalaisten arvojen kanssa (vaikka sen alkuperäinen nimi olikin Suomen vastarintaliike, SVL). Se on ojentavinaan kätensä meille turkulaisille, mutta minä näen vain yhden sormen ruotsalaisen natsijärjestön Svenska motståndsrörelsenin likaisesta kädestä.

MikaLamminp

Olen Turun kaupungin kulttuurilautakunnan varajäsen sekä varsinainen jäsen Eeva-Liisa Manner -seuran hallituksessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu