Freud, Marx, Peterson & Jung

Sanokaa vain reilusti pop. Sillä jonkinlainen pop-intellektuelli Jordan Peterson on. Petersonin maalailema kuva yliopistoja hallitsevasta ”uusmarxistisesta postmodernismista” on monin tavoin vain amerikkalaisten (ja nykyisin suomalaistenkin) äärikonservatiivien, kristillisen oikeiston ja äärioikeiston keskuudessa suositun ”kulttuurimarxismin” nimellä tunnetun salaliittoteorian muunnelma ja hieman päivitetty versio. Tämä perinteisempi kertomus etenee suunnilleen seuraavasti: Kun kommunistista vallankumousta ei lännessä tullutkaan, länsimainen vasemmisto, erityisesti Frankfurtin koulukunta, laati uuden strategian. Tavoitteeksi asetettiin tuhota länsimaat ”sisältä päin” hävittämällä niiden perinteinen kulttuuri ja kristinusko ja näin murtaa länsimaiden moraalinen perusta. Vasemmisto soluttautui mediaan, kirkkoon ja koulutuslaitoksiin. Keskeisessä asemassa oli Marxin ja Freudin oppien sekoittaminen. Muun muassa feminismi, seksuaalinen vallankumous sekä seksuaali- ja etnisten vähemmistöjen puolustaminen ovat kaikki osa kulttuurimarxismin suunnitelmaa. Tämä kuva on lähinnä fantastinen salaliittoteoria, joka lukee muutaman ei-aivan-helppotajuisen filosofin ansioksi aivan uskomattomia asioita.

Teoreettisessa pääteoksessaan Maps of Meaning (1999) Peterson väittää C. G. Jungia seuraten, että ihmiskunnan keskeiset uskonnolliset myytit ovat kulttuurisesti universaaleja eli kaikille ihmisille yhteisiä. Ne ovat hänen mukaansa sekä moraalin psykologinen alkuperä että sen filosofinen ja poliittinen perusta. Lopuksi Peterson esittää, että 1900-luvun totalitaristisia hirmuhallintoja ja kansanmurhia natsi-Saksasta Ruandaan voidaan ymmärtää parhaiten hänen myyttiperustaisen moraaliteoriansa pohjalta.

Esittäessään näyttöä universaalisuusväitteelleen Peterson on kuitenkin hyvin valikoiva ja keskittyy tarkastelemaan lähinnä yhtä kulttuurien kehityslinjaa Mesopotamiasta juutalaisuuden kautta kristinuskoon. Maailman kulttuurien moninaisuus kyseenalaistaa universaalisuusoletuksen, joten hän jättää valtavan määrän kulttuureja yksinkertaisesti huomioimatta ja vaikenee niistä.

Petersonin moraalipsykologinen väite, että moraali yleisesti perustuisi uskonnollisiin tai spirituaalisiin myytteihin, ei sekään vastaa todellisuutta: miljoonat uskonnottomat ihmiset ovat perustaneet moraalinsa johonkin muuhun. Myös hänen filosofisempi kannanottonsa, jonka mukaan moraali on parasta perustaa uskonnollisiin myytteihin, on lievästi sanottuna kiistanalainen: Viime vuosisatojen filosofinen perinne pursuaa kilpailevia ja monien mielestä uskottavampia vaihtoehtoja.

https://netn.fi/fi/artikkeli/jordan-peterson-oikeiston-pop-intellektuelli?fbclid=IwAR01qG659mJsZ1sNgh8aq6eJlbqFciyNKsRIAUk9NtIcw3pSAtPdrQodxjA#.YuD93I85Gdk.facebook

On kovin historiatonta laittaa Karl Marx, Frakfurtin koulukunta ja Stalin samaan lokeroon. Näköjään Petersonin argumentaatiossa ovat käytössä myös sellaiset sanat kuin ”kateus” ja ”viha”, jotka kuulostavat enemmän tomppelin erikoistehosteilta kuin syvälliseltä ajattelulta.

Mutta aika harmiton Peterson kai on. Ei kai se minulta ole pois, jos se tienaa miljoonia elämäntaito-oppailla, joiden keskeinen viesti on: siivoa huoneesi. Tiesinhän minä jo ennestään, että Senecan Elämän lyhyydestä (suom. Juhana Torkki) on ainoa self-help-opas jonka ihminen tarvitsee. Jo muinaiset roomalaiset tiesivät mitä piti siivota ja mikä jättää silleen.

+10
MikaLamminp

Olen julkaissut teokset Talvimatka (runoja, Oppian 2022), Eila ja Ossi – Suomen kielen alkeisoppikirja (Gummerus 2010), Mies joka putosi jaloilleen (romaani, Oppian 2020) ja Siltoja – Opettajan koronapäiväkirja (Oppian 2021).

Kuvan otti Timo Jakonen (Turun Sanomat)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu